sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Oilioili, Sisuradio ja vähän muutakin

Kuten kerroin aikaisemmassa blogissani, aion taas kerran ottaa Västeråsiin yhteyttä Oilioili-ohjelmaan, mistä kerroin aikaisemmin. Oli jännittävää olla siinä edellisellä kerralla, mutta ei niin jännittävää kuin nyt! Toimittaja tekee ensimmäisen suoran lähetyksen ja minut on valittu siihen ensimmäiseen ohjelmaan.

Lähetin Lucian päivänä sähköpostilla kappaletoiveen missä toivoin sitä Puhelinlankojen toista kappaletta, Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen. Se menee ilmeisesti niin, että Oilioili, eli toimittaja soittaa jonkun musiikkikappaleen aikana ja käskee meitä odottamaan. Pitää pitää ajatukset kasassa ennen sitä lähetystä, muuten siitä hommasta ei tule yhtään mitään.

Olen kertonut Oilioilille jo alustavasti mistä mie aion puhua, eli täällä Suomessa juuri alkaneesta Suomi tv:stä ja vähän kaikesta muustakin. Arvatkaapa mitä silloin voisi käydä? Ja toivottavasti niin käy - päätän olla Oilioilin historian ensimmäinen soittaja suorassa lähetyksessä, koska Oilioili sanoi sähköpostissa että soittaa minulle tasan kello kolme Suomen aikaa. Varmaankin siksi, että koko Ruotsi kuulisi minun Suomalaisen äänen. Voisin välittää tunnelmia Suomesta.

Valitsin Happoradion koska vanhemmat Ruotsin Suomalaiset kuulisivat vähän uudempaa Suomalaista musiikkia. Minulla on hirveät tai semmoiset mukavat suorituspaineet, että miten ensimmäinen soittaja selviytyy tästä. Jos yhden avustajan mies ei löydä sitä osoitetta, voin antaa se osoitteen www.sr.se/sisuradio ja sieltä Lyssna direkt.

Jos kuitenkin kävisi niin, että joku ei pääsisikään kuuntelemaan suoraa lähetystä, kerrottakoon se, että Oilioilia voi kuunnella 30 päivää sen lähetyksen julkaisusta nettiarkistosta. Klikkaa vaan nettiarkisto kohdasta "Oilioili" ja sieltä löytyy aikajärjestyksessä uusin sekä edelliset ohjelmat. Klikkaat vaan 2. tammikuuta päivättyä ohjelmaa niin se aukeaa uudessa ikkunassa. Minun piti osallistua asunnollani, mutta mie olen ehkä silloin kotona vanhempieni luona.

Minun piti loppiaisena mennä kotiin, mutta muistinkin että mamma ja tätini on kutsumatta minun Joulua katsomaan. Niinpä minä kutsuin heidät kylään 6. päivä tammikuuta. Siksi menisin avustajan kanssa äidille silloin toisena päivänä, eli juuri silloin kun pitäisi olla Oilioilin suorassa lähetyksessä. Pitää taas kerran vaihtaa puhelinnumeroa mistä minut saa varmasti kiinni.

Minun Joulu on mennyt hyvin, pitää kyllä sanoa että nyt mie sain sen oikean Joulun tunnun mitä en ole kotona aikaisemmin saanut. Joulu oli minulle uusi asia täällä. Täytyy katsoa seuraavana Jouluna jatkuuko koko homma samanlaisena. Nyt oli aikaa nautiskella paljon paremmin kuin mitä kotona, koska kotona oli semmoista hässäkkää. Vanhemmat ovat Jouluaattona ihan poikki kaikesta hössötyksestä ja vähän kiukkuisia. Älkää nyt saako vanhemmistani väärää kuvaa, ihania he on, mutta Joulustressi kaataa ne sitten. Sen aistii ilmapiiristä että he ovat kiukkuisia. Se ei ole minusta mitenkään kivaa.

Nyt loppuu tämän blogin kirjoitus tähän, sen vielä sanon, että ehjänä päästiin perille eilen kun lähdettiin mamman ja tätini luo. Ainoa ongelma oli, kun navigaattori ei näyttänyt sitä osoitetta ja taksikuskin oli hankala löytää perille.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kaikki ne kappaleet jotka on soinu radiossa ja vähän muutakin

Nyt mie kerron minkä kappaleen aikana mie olen joutunut odottamaan lähetykseen pääsyä.

Olin noin yhdeksän vuotta vanha ja päätin äidin ehdotuksesta soittaa radioon. Minä sitten soitin. Siskoni kummi kertoi minusta radiokanavan toimittajalle. Toimittaja käski odottaa ja arvaappa mikä oli odotuskappaleena? Scatman John - Scatman. Vaikka tästäkin on paljon aikaa, silti muistan ne kappaleet hyvin. Toimittaja spiikkasi minut pienen ensikertalaisen sisään kello 09:16 "Täällä on seuraava soittaja, hyvää huomenta." Siitä ei tahtonut tulla oikein mitään, minä olin hermostunut ja jännittynyt. Sanoin vähän nauraen, että haluaisin onnitella isää syntymäpäivän johdosta. Toimittaja sanoi, että "Isiä haluaisit onnitella - niinkö?" Sitten olikin aika lopettaa puhelu, siskoni kummi hoputti minua. En muistanut edes sanoa kiitos. Toimittaja sanoi, että varmaankin vastaanottaja tietää kuka oli soittamassa. Hyvää huomenta tälle linjalle ja siirryttiinkin seuraavaan soittajaan.

Muistan myös yhden semmoisenkin kohdan missä minä olen ollut mukana. Sisko soitti radioon koska vanhemmat ei jostain kumman syystä päästäneet minua. Olin vieressä kun sisko onnitteli sukulaista syntymäpäivän johdosta. Arvaappa ottiko päähän?!

Sitten oli siskoni syntymäpäivä, ja päätin edellisenä iltana että soitan huomenna radioon. Taas sama kuvio, äiti selitti miestoimittajalle minusta. Odotuskappaleeni oli Vladimir Vysotskin ja Arja Saijonmaan Ystävän laulu. Kun toimittaja sanoi "Täällä seuraava soittaja, hyvää..." Ei toimittaja ehtinyt edes sanoa "Huomenta!" Kun minä ampaisin heti liikkeelle, ettei alkaisi hirveesti jännittämään. Onnittelin siskoa ja lähetin mammalle terveisiä. Siihen toimittaja sanoi, että "Varmasti meni onnittelut eteenpäin." Sanoin kiitos hei ja lopetin puhelun.

Yhden kauhean radiojutun muistan myös. Olin mammalla ja mamma soitti minun kanssa radioon. Mamma ei tajunnut, että musiikin aikana ei saa lopettaa puhelua. Mamma lopetti ennenkuin musiikki loppui ja se oli hirveä pettymys minulle.

Toisenkin kauhean muiston muistan myös. Meillä oli tappelu siitä, että puhunko minä vai soitetaanko musiikin aikana. Lopulta soitettiin suoraan lähetykseen ja minä jouduin itse sanomaan onnittelut. Minä yritin puhua rauhallisesti, onnittelin äitiä mutta kukaan ei tulkannut sitä toimittajalle. Toimittaja sai melkein oikein selvää, että äitiä varmasti onniteltiin ja seuraava soittaja.

Kun Lasten mehuhetkestä soitettiin minulle, silloin siskoni vastasi puhelimeen ja toimittaja käski meidän odottaa. Odotuskappaleena soi Arja Korisevan Tuulen värit.

Mennään nyt Puhelinlangat-aikaan ja Radio Keski-Suomeen.
Puhelinlangoissa ekalla kerralla soi Marko Haavisto & Poutahaukat Älä tule sittenkään. Ekalla kerralla Suuressa haloossa soi Tapani Kansan Kesän lapsi. Avustaja vastasi puhelimeen ja toimittaja kysyi puhunko minä vai sinä, johon avustaja vastasi että hän voi puhua. Toisella kerralla Puhelinlangoilla soi Juha Vainion Matkalla Pohjoiseen. Silloin äiti vastasi ja selitti sitten että täällä on tämä poika joka kävi Meripäivillä katsomassa. Lyhyitä kysymyksiä että minun olisi helpompi vastata.

Toisella kerralla Suuressa haloossa soi Tarja Lunnaksen Ovi kesään. Radio Keski-Suomessa soi ekan kerran Vesa-Matti Loirin Sydämeeni Joulun teen. Toisella kerralla Radio Keski-Suomessa soi jonkun Virpin Kaksin silmin. Puhelinlangoilla kolmannella kerralla soi Laura Voutilaisen Kaksi karttaa.

Otan ruotsiin yhteyttä taas tammikuussa. Oilioililla on silloin suora lähetys, mutta siitä lisää seuraavassa blogissani.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Talentin kolmenparhaan jälkipeli.

Katsoin You Tubesta Talentin finaalin kolmen parhaan esitykset. Minua rupesi ärsyttämään se, että kaksi kilpailijaa lauloi samat laulut kuin koe-esiintymisissä. Oiskohan käynyt niin, että on aika loppunut kesken. Eikä ehtineet opetella uusia lauluja. Oisin toivonut vähän uutta niiden kilpailijoiden esityksiin. Vai käskivätkö tuomarit, että laulakaa te ne samat laulut, jotka alussakin lauloitte. Kolmen kärjen järjestys muodostui siitä, että kaksi kilpailijaa tarjoili vanhaa jo kuultua ja yksi esitti uuden viimeistellyn esityksen. Tälläinen blogi syntyi päässäni, kun katselin You Tubea.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Kytkökseni 90-luvun tyttöbändiin.

Tämä tarina alkaa kummallisesti. Olin silloin vielä koulussa. Kuulin hätkähdyttävän uutisen, joka valtasi mieleni vähäksi aikaa. Meillä oli koulussa yksi nainen liikunnanopettajan äitiysloman sijaisena. Menimme liikan tunnilla autoilla tutustumaan johonkin paikkaan, jota en nyt juuri muista. Palatessamme tutustumispaikasta kuuntelimme autoradiota. Yhtäkkiä liikunnan opettajamme sanoi, että heidänkin bändinsä biisi on soinut tällä kanavalla. Minä kysyin, että mikä yhtye sinulla on? Kävikin ilmi, että hän oli yksi Mascaran jäsenistä. Mulle tuli heti teevee ohjelma Game Over mieleen. Mascara oli nimittäin ollut esiintymässä Game Over peliohjelmassa. Minulle nousi heti yksi kysymys mieleen. Tiesiköhän ne vieraat kuka lainasi äänensä tällä ohjelmaa juontavalla kuminukke Vitolle. Viton ääni nimittäin salattiin ainakin katsojilta niinä vuosina, kuin Game Over pyöri ruudussa. Se askarruttaa minua vieläkin. En kuitenkaan rohjennut kysyä sitä liikunnanopettajalta. Tälläinen yhteys minulla oli ysäri bändi Mascaraan.

Talentin kolmen kärki

Nyt mie aion julkistaa ketä tuli Talentissa kärkikahinoihin mukaan. Kolmanneksi tuli se mies joka esitti You raise me up:in. Toiseksi tuli nuori tyttö joka lauloi tutun lasten laulun. Voitto meni kaikista yllättävimmälle kilpailijalle: pantomiimiesiityjälle.

Minusta oli yllättävä kärkikolmikko. En olis osannu kuvitella et nää ois kärkikolmikossa. Jos tämä olisi ollut lotto niin minulle ei tulisi rahaa. Onneksi tämä ei ollut lotto. Yksi nimi oikein niistä mitä mie meinasin. Mie ihmettelen suuresti mikä voi mennä lentokoneessa niin pieleen, että se ei yltänyt kärkikolmikkoon.

Talenttia oli hauska seurata. Mitähän nyt tulee seurattavaa? Ainakin X Factor niminen laulukilpailu alkaa kohta. Sitä mie aion seurata. Ja kaikkia muita tällaisia ohjelmia varmaan tulee. Kadonneen jäljillä jää onneksi tauolle, että se voi taas palata. Nimittäin hakuprosessi uusiin jaksoihin on käynnissä. Sen takia siis "onneksi".

Kaikista eniten mie ootan joulukuun 18. päivää. Silloin tulee se paljon hehkutusta minun blogissa aiheuttanut Suomi TV! Vaikka mie joulua ootan innokkaasti, niin mie ootan yhtä innokkaasti Suomi TV:tä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

En kestä jännitystä.

Eroan valtaosasta väestöä yhdessa asiassa. En nimittäin pysty katsomaan tosi-tv ohjelman finaalia. Osasyynä on se, että tiedän aina kuka sen voittaa. Esimerkiksi tämäniltaisen Talentin voittaa pommin varmasti Flying Cirkus. Se on niin erilainen, kuin muut esitykset. Minun mielestä se ei aluksi näyttänyt juuri miltään. Nyt kun olen alkanut katsoa tarkemmin, niin onhan se hieno show.

Suurimpana syynä, etten katso on kuitenkin seuraava. Kun jännitys on laskeutunut finaalin ylle ja ne pitkittää ja pitkittää voittajan julkistamista. En voi kestää semmoista. Ne sanoo, että voittaja on. Vuoden 2009 Suomen Talentin voittaja on. Sitä seuraa pitkä hiljaisuus, jonka päätteeksi huudetaan Flying Circus! Minä en kestä sitä jännitystä, vaan mieluummin katson tulokset netistä jälkikäteen. Että tämmöinen erikoinen persoona minä olen.

Yhdeksänkymmentäluvun suosikkiohjelman paluu.

Heti alkuun minun pitää pyytää anteeksi virheellistä tietoa. Hehkutin, että SuomiTV alkaisi jo aiemmin. Kanava ei alkanut kuitenkaan näkyä, joten kirjoitin yhtiön toimitusjohtajalle. Tiedustelin häneltä, että missä mennään kanavan alkamisen suhteen. SuomiTV alkaa näkyä 18 joulukuuta. Kanava tulee näyttämään paljon luontodokumentteja, jotka eivät minua hirveästi kiinnosta.

Yksi ysäri ohjelma tekee paluun. Saas nähdä kuinka kauan sen paluu kestää. Legendaarinen Kymppitonni tulee takaisin. Kymppitonni on sellainen ohjelma, joka tuli katsottua aina lauantai-iltaisin. Joskus Kymppitonnia esitettiin useita kertoja viikossa. Ohjelman idea on lyhykäisyydessään seuraava.

Kisaamassa on julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Kilpailijoita on viisi. Jokainen kilpailija vuorollaan arvuuttelee valitsemaansa sanaa, josta hän esittää vihjeen. Muut kilpailijat koettavat arvata tai tietää oikean sanan. Mikäli yksi tai useampi kilpailija vastaa oikein, saa kysyjä sekä oikein vastannut pluspisteitä. Voittosumma on suurin jos vain yksi tietää vastauksen. Summa pienenee sitä mukaa mitä useampi tietää. Miinuspisteita saa jos kaikki tietävät vastauksen tai vastaavasti kukaan ei tiedä vastausta. Kysyjä saa pisteet tuplana, jos kysymys on ns. "Jokeri", eli sana, jonka kilpailija saa vasta pelitilanteessa ja johon hän joutuu keksimään kysymyksen.

Yhden kerran muistan, kun kilpailijalla oli sanana sorsa. En muista miten sillä kierroksella kävi, mutta se sana jäi näkyviin kilpailijan ikkunaan. Seuraavalla kierroksella hänen kohdallaan juontaja sanoi sorsa kilpailijan nimen sijaan. Juontaja ja kilpailija rupesivat nauramaan ihan hirveesti. Muut kilpailijat oli pakko ottaa ilonpitoon mukaan, koska he eivät kuulleet kuulokkeiden takia mitä nämä kaksi nauroivat. Siis kilpailijat eivät pääse kuulemaan toistensa vastauksia vihjeiden annon jälkeen. Kaikki kilpailijat nauroivat ja niin varmasti muutkin katsojat minun seurana. Tätä se tv komiikka on parhaimmillaan. Onneksi sitä ei leikattu pois. Toivottavasti SuomiTV:ltä tulee paljon suomalaisia ohjelmia ,etenkin yhdeksänkymmentäluvun tietokilpailujen kaltaisia visailuja. Mielestäni se oli tietokilpailujen kulta-aikaa. Nyt minunkaan ei tarvitse aina kuunnella radiota, kun tulee tälläinen huippu tv kanava.

Toivottavasti Kymppitonni kestää pitkään ohjelmistossa. Se meinatiin kerran lopettaa väliaikaisesti, mutta runsaan katsojapalautteen vuoksi sitä jatkettiin vielä jonkin aikaa, ennenkuin se vedettiin telakalle 2005. Jatkan bloggailua viimeistään huomenna.