Yllättävä käänne

Onkohan koskaan käynyt niin aikaisemmin puhelinlangoilla, että radiosta on unohdettu soittaa toivojalle. Jos ei niin kerta se on ensimmäinenkin. Mulle nimittäin kävi silleen. Kun tunti oli kulunut, rupesin ihmettelemään miksi mun puhelin ei soi. Normaalisti en ihmettele, mutta kun minulle oli luvattu että mie pääsen lähetykseen.

Kun viimeinen toivekappale tuli tästä lähetyksestä niin tulin hyvin surulliseksi, koska ajattelin että minä en mahtunut yksinkertaisesti mukaan. Rupesin miettimään sellaista seikkaa, että minähän olen ollut monta kertaa ohjelmassa, oisko taas se sama juttu miten edellisellä kerralla kävi. Eli minua ei otettu lähetykseen, koska olin ollut viikko sitten toisessa ohjelmassa mukana.

Tämä asia kiusasi niin paljon, että päätin heti paikalla soittaa Radio Suomen tuottajalle. Tuottaja oli aluksi ihmeissään ja kysyi mikä mun toive oli. Kun mie sanoin sen toiveen, sitten se muisti että "Ainiin! Minähän unohdin kokonaan soittaa sinulle!" Onneksi minä soitin sille. Muuten meidän olis täytyny odottaa kaksi viikkoa eikä sitä puhelua olis koskaan tullut. Tämä tuottaja lupasi, että ensi viikolla hän sanoo toiselle tuottajalle terveisiä, että otetaan minut sitten lähetykseen, jos hän ei ole ite ottamassa vastapuhelua.

Nyt huvittaa koko sekasotku, mutta silloin ei. Unohduksia sattuu kenelle tahansa varsinkin jos on kiire lähetyksessä. Että minä olen sitten ensi viikolla mukana lähetyksessä!

Taas kerran Puhelinlangoilla.

Nyt olette aiheen ytimessä ja elätte jännitttävää hetkeä kanssani. Nimittäin en ajatellut laittaa toivetta Puhelin lankoihin, mutta avustaja sai minun ajatukseni käännettyä siihen suuntaan. Hän luuli, että tottakai laitan toiveen, kuten edellisinäkin perjantaina. Rupesin miettimään kappaletoiveita. Toive joka olisi samalla hyvä että löytyisi äkkiä tietokoneelta, koska levystö on kiinni. Päässäni pyöri monta vaihtoehtoa, mutta viimein sain päähäni Queenin Bohemian Rhapsodyn, koska sitä ei olla vähään aikaan kuultu Puhelin langoilla. Laitoin seuraavan viestin lähetykseen: Olisittepa olleet kärpäsenä katossa, kun mie mietin levytoivetta. Siinä meni kokonainen tunti, kun mietin mikä olisi hyvä toive. Lähetin viestin puoli kuuden jälkeen. Samaan aikaan mussukka soitti Gmail puhelun. Kesken Gmail puhelun tapahtui niin yllättävä juttu, mitä en olisi ikinä uskonut. Mun avustaja Lauri vastasi siihen ja toisessa päässä oli tuottaja Radio Suomesta. Tuottaja alkoi toistaa Laurille mun viestiä, ennenkuin Lauri ehti korjata kuka todellinen lähettäjä on. Puhelin laitettiin kaiuttimelle ja moikkasin tuottajaa. Olin ihan ihmeissäni, kun tuottaja ei vastustanut vammaisen pääsyä lähetykseen. Usein tuottajat ovat vastustaneet, jos mun äänestä ei ole saanut heti selvää. Tilanne on se, että mulle soitetaan seuraavan tunnin aikana, koska lähetys kestää enään tunnin. Mua ei jännitä vielä. Kirjoitan blogiin miten tässä oikein kävi. Nyt vain ootellaan puhelimen sointia.

Alkoholi, ongelma Suomessa.

Kuuntelin taannoin Samuli FM ohjelmaa radiosta. Samuli kertoo päivän aiheen ja ihmiset saavat soittaa lähetykseen ja kertoa omia mielipiteitään aiheen tiimoilta. Viimeksi aiheena oli Milloin saa olla kännissä? Silloin huomasin miten vapaamielistä Suomen kansa on. En halu mennä sen tarkemmin mihinkään puheluun, mutta oli se aika järkyttävää kuultavaa. Suomalaiset ovat niin älytöntä juomakansaa. Se oli oikeasti tosi surullista havaita.
Toivottavasti mahdollisimman moni ottaisi Jumalan sanan kuuliaisena vastaan. Mielestäni osa suomalaisista on menossa kohti tuhoa, jos me uskovat emme pidä alkoholisteista huolta. Tämä tästä aiheesta tällä erää.

Kaksi tarinaa.

Ensimmäinen tarina alkaa siitä, kun mie päätin osallistua Matkakassa kilpailuun. Hommahan toimii niin, että sinne pitää ilmoittautua ja sitten kone arpoo sattuman varaisesti kuka pääsee kisaamaan. Mulle ei sattunut arpaonnea tänäkään vuonna kisassa, mutta ehkä ensivuonna.

Tästä on kolme viikkoa aikaa, kun kuulin, että Juha Tapio tulee Puhelinlankoihin vieraaksi. Innostuin asiasta niin kovasti, että rupesin heti kysymään vuorossa olevalta avustajalta, että kuka avustajista on silloin töissä. Avustaja ei heti tajunnut mitä tarkoitin, mutta lopulta hän hokasi mistä on kyse. Kun kuulin kuka on silloin vuorossa ajattelin, että voi ei. Osa mun avustajista ei millään haluaisin radioon tai ainakaan ääneen. Kysyin heti seuraavana aamuna mun kolmannelta avustajalta, että voisiko hän vaihtaa kyseiseksi perjantaiksi iltavuoroon. Se onnistui.
Rupesin miettimään toivekappaleideni perusteluja, jotka iskisivät Puhelinlankojen tuottajaan, joka valitsee lähetykseen pääsevät ihmiset. Toivomukseen laitoin, että olen jo kolme viikkoa hehkuttanut, että pääsisin soittamaan Puhelinlankoihin, kun Juha Tapio on siellä. Kuultuani tuottajan äänen mulle iski pakokauhu. Ajattelin heti että apua, jos tuottaja soittaa etukäteen ja tunnistaa meidät niin saamme sapiakaa, koska olemme rikkoneet karenssia. Nimittäin sama tuottaja oli viimeksikin valitsemassa soittajia, kun pääsin läpi Euroviisutoiveella toukokuussa. Silloin hämmästyin oikein todenteolla. Lähetykseen pääsy tapahtui tosi lyhyessä ajassa siitä, kun laitoin toiveen. Olinhan kärkipäässä jo neljäntenä soittajana.
Tällä kertaa kuuntelin lähetystä ja toiveita oli tullut jo runsaasti eikä minun puhelin ollut soinut. Aloin käydä epätoivoiseksi. Lopulta oli aika ottaa lähetyksen viimeinen soittaja. Ajattelin, että jospa tämä soittaja olisi toivonut edes samaa kappaletta, kuin minä. Kun toimittajat kysyivät hänen toivekappalettaan vastaus oli: Minä olen sinä olet.
Silloin minä suutuin niin kovasti etten edes kuullut mitä ne toimittajat sanoivat. Suuttumukseni oli kyllä ihan aiheellista. Varmaan se soittaja oli kuullut kappaleen Minä olen sinä olet radiosta ja ajatellut, että tuohan on hyvä toivebiisi. Kuka toivoo semmoista biisiä mitä on tahkottu radiokanavilla ihan urakalla, nyt kun olisi mahdollisuus toivoa, vaikka minkälaista harvinaisuutta. Ihmettelen myös sitä, minkä takia tuottajan on pakko soittaa sellaiset kappaleet, joilla on ollut useita toivojia, jos ne muutenkin pyörivät radiossa. Olin vihainen näistä asioista koko loppuillan. Meinasin jopa alkaa itkemään. Rupesin huutamaan, että Ei Ei Ei, kun viimeinen toive tuli. Avustaja lohdutti minua sanoen, että sinähän pääset kohta Juhan keikalle missä voitte jutella. Minusta se ei ole sama, koska sadat muutkin fanit haluaa Juhan juttusille ja artistillahan on aina silloin kova kiire. Eräs sukulaiseni lohdutti minua sanoen, että ensikerralla sitten. Hän ei ymmärtänyt sitä pointtia, että olin harmissani, koska Juha on ehdottomasti ykkönen suomalaista artisteista tällä hetkellä. joten surin enemmän sitä etten päässyt läpi juuri hänen juontaja vierailullaan. Jos joskus pääsen läpi Puhelinlangoille, niin Juha ei ole silloin artistijuontajana paikalla,vaan joku toinen. Että tälläisiä harmituksia tälläkertaa.

Puhelinlankojen karenssi ei pidä!

Kuten aikaisemmissa blogeissani kerroin sain karenssin puhelinlangoilta. Olen kuuliaisesti pitänyt karenssia soittelusta, mutta muut soittajat eivät ole olleet yhtä nöyriä. Olen aina sanonut, jos Juha Tapio on Puhlareissa vieraana silloin on hyvä hetki osallistua ohjelmaan. Pari kertaa Juha on ollut siellä, mutta ekalla kerralla en vielä tuntenut artistia. Toisella kerralla kunnioitin karennssia, vaikka mieli teki kovasti soittaa lähetykseen. Nyt kolmannella kerralla aion rikkoa karenssia sanokoot kuka, mitä tahansa. Minä olen menettänyt kaksi mahdollisuutta, jos kolmannella kerralla onnistuisi. Onhan tästä kulunut jo viisi kuukautta, kun viimeksi vierailin ohjelmassa. En ole päässyt kunnolla keskustelemaan Juha Tapion kanssa, kun ihan pikaisesti vaihtamaan muutaman sanan, koska muu fanijoukko halusi myös nimmarin. Päätin jo Juhan Kouvolan keikan jälkeen, että kun mies saapuu Puhlareihin soitan varmasti. Aion toivoa vähän harvinaisempia kappaleita Juha Tapion tuotannosta. Lähden kahden toiveen taktiikalla liikkeelle. Suuremmoinen elämä albumin sinkku lohkaisut Suuremmoinen elämä, Kaksi puuta ja Minä olen sinä olet ovat soineet radiossa tiuhaan. Aion kuitenkin toivoa saman albumin kappaletta Luvattumaa. Se on mielestäni Juhan paluuta alkujuurilleen. Mulla onkin pari kysymystä tästä aiheesta, mutta se jääköön lähetykseen. Toinen olisi Juha Tapion versio kappaleesta Pettävällä jäällä, joka on kolme sinkkua sisältävällä kokoelma äännitteellä. Yritystäni päästä Puhelinlangoille muuten seurataan blogissani tiiviisti. Saas nähä kuinka äijän käy.

ruusuja ja risuja

Nyt minun on pakko antaa ruusuja ja risuja tv-ohjelmille. Ensin ruusut. Kadonneen jäljillä on loistava ohjelma. Siinä näkee ihmisen turhautumisen, kun hän on yrittänyt itse etsiä kadonnutta henkilöä. Myös löytämisen riemu välittyy aitona katsojalle. Kuvausryhmä on kokoajan mukana, kun juontaja ja ohjelmaan hakenut etsivät kadonnutta henkilöä. Välillä johtolangat päättyvät umpikujaan ja etsintä tuntuu toivottomalta. Lopulta kaikki selviää ja etsijä kohtaa kadonneen henkilön.

Myös sunnuntainen Talentti oli aivan loistava. Esityksen keskeyttämisnapin painamiseen tuomarien sormet ovat tällä kaudella tosi herkässä. On Talentti, vaan niin uskomaton ohjelma.

Sitten käsittelyyn Diili. Mun on pakko antaa, sekä ruusuja, että risuja. Ruusuja sataa siitä, että tälläinen uuden tyyppinen työnhakuohjelma on tullut Suomeen. Siinä näkee hyvin toimiiko ihmisten kemiat keskenään. Risut tulevat ohjelman juontajalle. Varsinaista juontajaa ei tietysti olekkaan, vaan kilpailijoiden työnantajana toimii urheilupiireistä hyvin tunnettu hahmo eli Hjallis Harkimo. Minun mielestä suora palaute on periaatteessa hyvä juttu, mutta tämä henkilö saisi siistiä suutaan. Onhan kyseessä valtakunnallinen tv-lähetys. Kyllä sieltä nimittäin tuli pari sellaista sanaa, jotka eivät kuulu tv-lähetykseen. Olin aivan pöyristynyt, kun kuulin semmosia sanoja. Sillehän ei voi mitään, jos kilpailija päästää muutaman sammakon suustansa. En minä niitäkään kuuntele suopein korvin, mutta jos työantajakin käyttää vielä hurjempaa kieltä. Olisi avattava keskustelu tv kielenkäytöstä ja mikä on hyvän maun mukaista.
Tämmöistä mieltä minä olen syksyllä alkaneista sarjoista.

Kuinka putosin henkisesti.

Kerron eräästä automatkasta, jolloin tipahdin niin, että hetkeen en saanut mitään sanotuksi. Autossa oli ensisoitossa Suomirokkia cd. Minä en sen ihmeemmin sanoja kuunnellut, mutta yksi kappale sai minut tolaltani. Kaikkihan tietävät biisin Päivänsäde ja menninkäinen. Suomirokkia cd:llä oli sen niminen biisi. Se alkoi samallatavalla rauhallisesti, kuin alkuperäinenkin kappale. Mutta siitä olikin tehty rokkiversio. Eli siinä laulettiin hitaasti Aurinko kun päätti retken siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen. Sitten yhtäkkiä se muuttui kovaksi rokiksi. Silloin en kiinnittänyt sanoihon sen kummempaa huomiota, kun kuuntelin vain, että kaikkea ne keksiikin. Tipahdin hetkeksi henkisesti ja rupesin nauramaan aivan hervottomasti. Naurusta ei meinannut tulla loppua. Naurua kesti koko biisin ajan. Koskaan en ole nauranut minkään biisin kanssa yhtä paljon kuin tämän. Kuunnelkaa vaikka itse Tyrävyön versio You Tubesta.