BB:n kick-offissa tehtiin historiaa.

Nyt kirjoitan aiheesta, joka on meillä kiellettyjen aiheiden listalla. Nimittäin Big Brotherin katsominen. Se nimittäin johti tämän blogin syntyyn. Big Brotherissa on ollut aikaisemmin, vaikka mitä. Ykkös tuotantokaudella oli minun entisen koulun puheterapeutti. Koko koulu kohisi siitä. Kaikki tiesivät, että hän on siellä. Yritin jälkeenpäin kysellä kovasti hänen BB-kokemuksista. Tietenkin hän oli kovin vaitonainen asiasta. Hän tuli kilpailussa kymmenenneksi.

Katsoin tämän tuotantokauden ekan jakson ihan mielenkiinnosta minkälaisia kilpailijoita sinne taloon tulisi. Tietysti siellä oli paljon eri vähemmistöjen edustajia. Ensimmäisenä taloon asteli kilpailija, joka osoittautuikin uskovaksi. Hän oli vanhempi naishenkilö. Olin hänen uskosta aivan fiiliksissä. Toivon että hän saisi todistaa muille asukkaille omasta uskostaan. Sitä minä en ymmärrä miksi hän meni semmoiseen paikkaan. Ois mielenkiintoista kuulla miten hänen käsityksensä BB:stä ovat muuttuneet. Aina on se vaara, että hänet potkitaan pihalle heti. Toivon että hän säilyisi talossa mahdollisimman pitkään. Aika näyttää miten tässä käy.

Sanoin yhelle kaverille ennen BB:n alkua, että olis hyvä, kun joku uskova menisi taloon. Kaveri vastas, että kuka niin hölmö olisi että menis BB-taloon. Tässä se nähtiin.Muuten BB on ihan hölmö ohjelma. Siellähän ei anneta vessa rauhaa ja nukutaan samassa sängyssä. Jos minä menisin BB-taloon mitä en tietenkään tee nukkuisin lattialla olohuoneessa. Se on raamatun vastaista, että miehet ja naiset nukkuu tuolleen samassa sängyssä ellei ole pariskunta.

Biisilista

Nyt kerron mitä kappaleita aion toivoa puhelinlangoilla. Tietenkin hyvien perustelujen kera.
Toivon Anneli Saariston Tää Yö kappaletta. Kuulin biisin nimen, kun kuuntelin jouluna nuhoitettua Puhelinlangat laulaa ohjelmaa vanhalta minidiskiltäni. Soittaja toivoi Jari Sillanpään ja Marionin duetoimaa Jouluyön Rauhaa. He keskustelivat kuka muu Suomessa on esittänyt kyseisen kappaleen. Vastaus oli Anneli Saariston Tää Yö. Sama kappale, mutta eri suomennos. Alkuperäinen kappale on tietenkin Andrea Bocellin Con te partiro.
Tapio Rautavaaran Korttipakka. Kun mie kuulin sen kappaleen ensi kerran hämmästyin, että se on ihan niinkuin raamatusta. Tosin viimeistä säkeistöä en allekirjoita.
Juha Tapion Luvattumaa. Se on Juha Tapion viimeiseltä albumilta. Se on niin hyvä, eikä sitä kuule koskaan radiosta.
Jos niin pitkälle päästään, että pääsen toivomaan Isän lempikappaleita niin ne ovat seuraavat. Harry Belafonten Venezuela ja Helmut Lotin Besame mucho.
Happoradio Puhu äänellä jonka kuulen. Olen tottunut siihen, että se on hyvä biisi ja niinhän se onkin, vaikka aluksi meinasin hermostua, kun se kokoajan soi radiossa.
Bobby McFerrin Don't worry be happy. Kaverini tykkää siitä ja sitä soitetaan aika harvoin radiossa.
Yö Pettävällä jäällä. Siinä on Juha Tapion hieno teksti.
Gregorian Moment of peace. Gregorianolla on pari hyvää biisiä ja tutustuin yhtyeeseen ensimmäisen avustajani levysoittimen kautta. Se on kaunis. Voisin toivoa toistakin Gregorianon biisiä, mutta siinä on aika huonot sanat, vaikka melodia on kaunis.
Josh Grobanin You Raise Me Up. Siihen löydät perustelut mun vanhoista blogeista.
Chiara Angel. Se on yksi minun suosikeista Euroviisujen historiassa. Muut Euroviisu suosikkini olenkin päässyt toivomaan radioon.

Näitä biisejä olisi lukemattoman paljon, mutta tässä on kermat päältä. Tästä listasta löytyy biisit joilla lähden yrittämään Puhelin Langoille.

Sisäiset taisteluni osa 2

Kerron mistä olen surullinen. Pohjustukseksi täytyy sanoa, että en syytä avustajia mistään, mutta silti koen, että jotain puuttuu. Mulla ei ole uskovia kavereita oikein paljon Haminassa. Muuta kuin pari hassua ja nekin on lähes kaikki mun äidin ikäisiä. Mulla ei ole uskovia nuoria kavereita, kuin oma sisko ja hänen miehensä. Kaikki on missä sattuu. Osa on Helsingissä ja osa on ulkomailla. Yritin hakea uskovaa avustajaa, mutta ne sähköpostit meni seurakuntaan kesäloma-aikaan.

En sano ettei ei uskossa oleva avustaja kelpaa. Onhan niitä uskomattomia avustajia ollut tosi monta. Kysyin seurakunnasta yhtä poikaa avustajakseni. Mutta hän oli saannut muita töitä. Kun sain tietää kuinka paljon työttömiä nuoria on seurakunnassa, tulin hyvin surulliseksi. En kertonut kuitenkaan surustani edes avustajalleni. Ne sähköpostit menee seurakunnan toimistoon ja makaa siellä kunnes minä olen hankkinut avustajan. Ainakin minusta tuntuu siltä. Seuraavan kerran kokeilen uutta kikkaa. Laitan eräälle yhdisykselle tietoa uskovan avustajan hausta, jos he voivat auttaa asiassa.

Erään kerran kun minulle haettiin uutta avustajaa eräs uskova poika haki paikkaa, kun siihen oli jo henkilö valittuna. Avustaja jonka sain oli tosi mukava ja hänen kanssaan meni hyvin. Tämä uusi avustaja tiesi jo tullessaan, ettei voi olla töissä paria kuukautta pidempään. Uskova poika, joka oli hakenut paikkaa haki myös kouluun syksyllä. Minulla oli sisäinen taistelu, jonka yritin pitää hallinnassa, mutta joka näkyi kuitenkin ulospäin. Toivoin ettei uskova poika pääsisi kouluun, vaan tulisi minulle avustajaksi silloisen avustajan työsuhteen päätyttyä.

Minä olin jo henkisesti valmistautunut, että tämä poika pääsee kouluun, koska naisia on sillä alalla niin paljon ennestään. Hän pääsi kouluun. Siitä asti olen haaveillut, että saisin tämän uskovan pojan vielä jonain päivänä avustajakseni. Toivossa on hyvä elää.

Meillä uskovilla on eri maailma, kuin ei uskovilla. Kun menin seurakuntaan viimeisen hakuprosessin jälkeen minulle tuli tosi haiku olo siitä, kun en saanut uskovaa avustajaa. Tiedän, että nämä kolme avustajaani ovat hyviä avustajia. Silti ensinnäkin A) Haluaisin uskovan avustajan. B) Haluaisin pitää samanlaista uskovien yhteyttä, kuten mulla oli kouluaikana Helsingissä.

Yhdeksänkymmentäluvun fiiliksiä.

Tämän kertaisen aiheen innoittajana toimi eilinen radio-ohjelma Kasari-yö. Se oli viisituntinen putki musiikkia kahdeksankymmentäluvulta. Mietin eilen, että kasari musiikki on ihan hyvää. Minä en hirveästi tunne kahdeksankymmentälukua, koska olen syntynyt kahdeksankymmentäluvun puolivälissä. Tästä syystä yhdeksänkymmentäluvun ilmiöt ovat tutumpia ja lähempänä sydäntäni. Elin yhdeksänkymmentälukua seuraavasti.

Minut lähetettiin yhdeksänkymmentäluvulla maailman parhaaseen kouluun Helsinkiin. Kotikaupungissani ei ollut minulle sopivaa koulua, eikä ole muuten vieläkään. Silloinen Radio Mafia oli aina auki automatkoilla Helsinkiin. Sieltä minä opin kuuntelemaan radiota. Välillä kun vanhempani tarvitsivat lepoa hoidostani minut vietiin siskoni kanssa siskon kummeille hoitoon. Kun siskoni kummit olivat töissä meitä hoiti heidän poikansa ja hänenen silloinen tyttöystävä eli nykyinen vaimonsa. Aina kun yritin kuunnella Radio Mafiaa tämä tyttöystävä sanoi, että se on aikuisten kanava. En tiedä vieläkään miksi hän niin sanoi, mutta tottelin häntä. Vaihdoin Radio-Suomeen tai johonkin muuhun kanavaan.

Yhdeksänkymmentäluvun musiikkia kuulin myös Game Over tv-ohjelmasta, koska siinä esiintyi aina artisti vieras. Silloisesta Helsingin paikallisradio Energystä kuulin ajan mukaisia listahittejä. Yhdeksänkymmentäluku oli mielestäni tv-ohjelmien kulta-aikaa. Silloin tuli katottua, vaikka mitä! Pientenlasten suosikki oli jossain vaiheessa Prätkähiiret. Minua ne eivät kiinnostaneet. Mun suosikkeja oli Kesähäät, NoppaPotti, MegaVisa, Hugo, Onnenpyörä, Bingo-Lotto, Game Over ja Onnenruutu. Siinä iso nippu hyviä tv-ohjelmia.

Nykyään telkussa joku nainen vain juoksee pallon perässä ja ihmiset saa lähettää viestejä hänelle. Ompas telkkari ohjelmien taso laskenut. Muistaako kukaan Hugo karkkeja. Ne oli minun lemppareita. Yhdeksänkymmentäluku on jäänyt kahdeksankymmentäluvun jalkoihin esimerkiksi musiikissa. Kahdeksankymmentäluvun musiikki hittejä soitetaan paljon enemmän, kuin ysärin musiikkia tänä päivänä. Kuuntelin Kasari-yötä siitä syystä, että oppisin jotain myös kahdeksankymmentäluvusta. Tavallaan lähetys oli hyvä ja toisaalta se oli ärsyttävä. Ärsytys johtui siitä, että yksi radiokanava soittaa jatkuvasti kasarihittejä, joten niitä ei olisi viittinyt enään kuunnella.

Puhelinlankoja opin kuuntelemaan vuoden 2004 alusta, kun äiti halusi säästää meitä lapsia Ronkka musiikilta eli heviltä ja sellaiselta. Voi olla, että äiti ei itse sitä muista, mutta minä muistan. Hoitoviikonloppuihin oman mausteensa toi siskon "koti-ikävä". Aina kun auton valot hävisivät näkyvistä, sisko kävi parkumaan, että hän lähtee kyllä mammalle. Vaikka hoito oli erinomaista. Kävin hoidossa vuoden ajan yksinkin, mutta sitten matkakustannustenkorvausjärjestelmä muuttui ja yksin matkustamisesta tuli liian kallista. Vielä yksi asia yhdeksänkymmentäluvusta. Osan nykyisistä Radio-Suomen juontajista muistan hyvin lapsuuden ajoilta Radio Mafiasta. Siinä tulikin aika tiivis kattaus yhdeksänkymmentäluvun historiaa. Ysärimuodista en muista, kun en ole koskaan ollut kiinnostunut aiheesta. Päätän blogin sanoihin. Kyllä yhdeksänkymmentäluku elää vahvasti muistoissani.

läksiäiset

Nyt kerron aika surullisen tarinan, jota olen ehtinyt jo tarpeeksi prosessoida mielessäni. Asia on jo takana päin ja siksi pystyn siitä pikku hiljaa kirjoittaa. En voi kaikkea tietenkään kertoa, ja jos voinkin niin nimet on muutettu.

Tarina alkaa näin. Avustaja, olkoon hänen nimensä avustaja2, haki tammikuussa minulle töihin. Hän läpäisi seulan ja tuli minulle töihin. Kuitenkin hän oli saman aikaisesti hakenut toista työpaikkaa, joka sopi hänen mielestään hänelle paremmin, koska kyseinen työ tapahtuisi arkena.

Jonkin aja kuluttua hänelle tuli pullopostia jossa oli viesti siitä, että hän ei päässyt siihen työhön johon oli halunnut. Toisena päivänä hänelle ilmoitettiin, että kaksi työpaikkaa olisi tarjolla, tulisiko hän haastatteluun. Hän sitten päätyi haastatteluun, mutta näistä paikoista ei kuulunut pitkiin aikoihin mitään.
Sitten minulle tarvittiin kesälomien sijainen. Sijainen löytyi helposti, koska hän oli parhaan kaverini lähisukulainen.
Tarinassa siirrytään taas avustaja2:seen. En tässä vaiheessa tiennyt, että pääseekö hän työpaikkaan, mihin oli hakenut. Minä tulin maininneeksi, ihan vain sivulauseessa, kesäsijaiselle avustaja2:sen työpaikka etsinnöistä. Kesälomasijainen otti vinkistä vaarin ja kertoi, että hänen äitinsä oli avustaja2:n hakemalla alalla töissä, että kiinnostaisiko työpaikka häntä. Avustaja2 sanoi että häntä kiinnosti. Asiat meni niin sanotusti aikamoista vauhtia eteenpäin, ja kohta he olivat sopineet kesälomasijaisen äidin kanssa, että hän tulee työpaikalle töihin.

Alkoi hirvittävä metsästys: mistä saisin uuden avustajan! Minun naapurissa asuu henkilö, jolla on myöskin kolme avustajaa. Minä en edelleenkään kerro henkilöllisyyksiä tai mistä syystä asiat tapahtui, mutta tässä muutama päivä sitten yksi naapurin avustajista kysyi, että saako hän vaihtaa, ja tulla töihin minulle. Minä en ehtinyt miettiä asiaa sen tarkemmin kun jo huudahdin että "kyllä". Jälkeenpäin vähän mietitytti, että olinko vastannut liian äkkiä. Minä kysyin lähimmiltä omaisilta, että onko tämä sopiva henkilö. Kun vastaus oli myönteinen, niin minä otin hänet töihin.
Avustaja2 lähti keskiviikkona, ja tämä uusi avustaja astui kehiin. Olkoon hänen nimensä vaikka avustaja3. Nyt olen hieman toipunut ensihetken surusta. Täytyy sanoa, että se keskiviikko päivä, ja varsinkin kyseinen ilta meni surullisissa merkeissä ja minä jopa itkin.
Nyt minä pystyn jo käsitellä ja jopa kirjoittaa tästä asiasta, keskiviikkona en olisi ehkä tähän kyennyt. Nyt minä käyn syömään iltapuuroa, sen jälkeen on vuorossa suihku ja sen jälkeen ehä sovittu miittinki. Nyt loppuu tämän aiheen käsittely tähän.

Salainen toive

Tämä ei ole kuitenkaan, niin salainen, mitä otsikon luettua saattaisi ajatella. Mulla on monta salaista toivetta, mutta ehkä osa niistä toteutuu mun synttärien yhteydessä. Kuten kerroin aikaisemmin olin Radio Deissä yllätysvieraana. Aika suorastaan lensi tutustuessa Radio maailmaan. Minua ei tietenkään päästetty studioon, kun siellä tehtiin suoraa lähetystä. Mua mietityttää edelleen mitähän ne esimerkiksi Puhlareissa tekee, kun meiltä kuulijoilta suljetaan mikrofoni ja laitetaan musiikkia soimaan. Sitäkään ei tiedä kuinka vaikeata on saada kuulijoita kiinni, jotka haluavat tulla lähetykseen kertomaan omia juttujaan ja levytoiveitaan.

Kerran oli semmoinen kilpailu, jossa oli palkintona Puhelinlankojen juontajan pesti. Kilpailussa piti kertoa paras radiomuisto kautta aikojen. Minä en tietenkään muistanut tai ehtinyt osallistua kisaan, koska olin koulussa. Se mahdollisuus meni minulta sivu suun. Eihän tämä salainen haave koskaan toteudu, mutta haaveitahan pitää olla.

PS: Minua harmittaa vieläkin ja ihmettelen miksi en osallistunut kilpailuun.

Radio Keski-Suomen yllätyssoitto

Opin jo kauan aikaa sitten sellaisen sanan kuin yllätyssoitto: radioihmiset soittavat jollekin pahaa-aaavistamattomalle ihmiselle kun hän ei tiedä asiasta yhtään mitään. Niinhän minäkin uskaltauduin kokeilemaan tätä uutta asiaa. Eiliseen minä sitten olin suunnitellut yllätyssoiton niin huolella, että mun avustaja ei siihen päivään asti tiennyt että semmoinen tulee. Olin nimittäin pyytänyt Radio Keski-Suomea soittamaan hänelle. Kun me olimme kaikessa rauhassa kuuntelemassa sitä lähetystä, niin yht'äkkiä avustajan puhelin soi. Avustaja vastasi puhelimeen.. ...Ja "Täällä on Radio Keski-Suomi hyvää päivää! Sinulle on järjestetty yllätys, haluatko että soitetaan se nyt tai sitten meidän juttelun jälkeen." Avustaja vastasi, että hänelle on ihan sama. Sitten häntä käskettiin odottamaan jonkun aikaa. Minä en ollut edes jännittynyt saati sitten shokissa, tuli vain hämmentynyt olo. Sitten kun kappale loppui, niin toimittaja alkoi lukea minun viestiä. Seuraavaksi minä tulin puhelimeen, kun toimittaja sanoi että puhelimessa on radiofani. Minä sanoin "hyvää huomenta Radio Keski-Suomi", jonka avustaja tulkkasi. Sitten avustaja kertoi, että hän on lauleskellut toivottua kappaletta aika paljon silloin kun se on radiosta soinut. Kappale oli tietysti "Puhu äänellä jonka kuulen". Minä olin sanonut kahdelle ihmiselle että laittaisivat nauhalle soiton. Toinen heistä unohti ja toinen joko nukkui tai ei saanut sitä nauhoitettua.
Minä haluaisin että minut yllätettäisiin joskus oikein kunnolla. Kerran minut yllätettiinkin, mutta se oli väärä päivä. Radio Deissä on toivekonsertti mitä minä aina kuuntelen. Yhtenä lauantaina tuli semmoinen toive joka oli osoitettu neliraajahalvaantuneelle pojalle ja hänen perheelleen. Viestissä hän kiitti sitä että on saanut olla pojan avustaja. Rupesin miettimään kahta asiaa. 1) Ei voi olla kahta samannimistä 2) Tämä kyseinen henkilö oli lähdössä meiltä pois kun oli saanut muualta töitä. Kun kysyin häneltä suoraan, että oliko hän yllätyksen takana, vastaus oli myönteinen, mutta yllätyksen ei olisi vielä silloin pitänyt tulla mutta vasta viikkoja myöhemmin. Biisitoiveena siis oli Mikko Alatalon Suojelusenkeli.
Sitten minä kirjoitin Radio Dein toimittajille ja kerroin miten tässä kävi. Sieltä luvattiin, että minä saan toivoa sitä joskus uudestaan. Arvaatte varmaan että tuntuiko se yllätykseltä kun se tuli uudestaan. Sitten se toimittaja vielä luki, että tämä kappale oli minun toiveeni, vaikka se ei ollutkaan alunperin niin.
Joskus minä toivon että minut yllätettäisiin oikein kunnolla. Jostakin tulisi yhtäkkiä puhelu mistä minä en tietäisi mitään. Kun minä olen hommannut niin paljon yllätyksiä toisille, niin nyt on toisten aika yllättää minut.
Nyt loppuu tämän tekstin kirjoitus.
p.s. ei ollut kivaa siivota toisten yllätysten sotkuja
minä ajattelin sen takia kirjoittaa hänelle, että hän tietäisi kenelle yllätys oli kohdistettu