sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Radioviikonloppu

Kuten kerroin aiemmin, osallistuin Sisuradion toivekonserttiin.
Puhelu tuli sovittuna aikana. Kun tiesin, että puhelu tulee ruotsista vastasin puhelimeen "Hyvää iltapäivää Ruotsi!" Toimittaja haastatteli minua. Sitten hän sanoi, että pistää Josh Grobanin soimaan ja yhden säkeistön Kari Tapion versiota You Raise Me Upista.Minua rupesi hirveästi pelottamaan jos ne leikkaa osan Josh Grobanin kappaleesta pois. Ja niinhän siinä sitten kävi, että alkuperäisestä kappaleesta leikattiin loppu pois ja liitettiin Kari Tapion versio loppuun.
Ruotsin radio oli aika suuri pettymys minulle. Se toimittaja ei saanut minun puheestani selvää ja avustaja joutui tulkkaamaan yhdessä kohtaa. Minä en ollut tyytyväinen siihen. Lähetys tuli ulos eilen enkä minä ollut vieläkään tyytyväinen. Kuten otsikko kertoo, tämä on ollut varsinainen radioviikonloppu.
Olin päättänyt lähettää toiveen Puhelinlankoihin, ja olin satavarma että Euroviisutoive menisi läpi. Minun piti lähteä miesten iltaan ja sanoin avustajalle ennen sitä, että tämä toive menisi varmasti läpi. Sitten me lähdettiin miesten iltaan ja automatka sujui hyvin. Kun me tultiin perille me tervehdittiin talon isäntää ja samalla soi puhelin. Avustaja katsoi, että soittaja on tuntematon. Minä ehdin jo hoputtaa avustajaa, että vastaa jo, koska avustaja katsoi puhelinta sen näköisenä, että kukahan tämä on. Minä arvasin, että se on puhelinlangat.
Siellä oli toimittaja Radio Suomesta. Avustaja selitti siellä hässäkässä, että tämä on minun kaveri joka toivoo tätä ja että hän laittaa kaiuttimen päälle. Sitten avustaja antoi jostain kumman syystä minulle puhelimen. Minä ihmettelin sitä jälkeenpäin ja minä vastasin puhelimeen. Toimittaja sanoi että on Radio Suomesta ja kysyi minun henkilötietoja. Minä pystyin yllättävän hyvin puhumaan vaikka oli hässäkkää kun kaikki tapahtui samaan aikaan. Kun toimittaja kysyi, että mistä minä olen, sanoin että Haminasta. Avustaja korjasi että ollaan Kotkassa tällä hetkellä. Meitä käskettiin odottamaan pari minuuttia että kappale loppuu.
Talon miesväki ei tajunnut koko tilannetta, ennenkuin avustajani sanoi, että minä olen kohta radiossa. Kaikki ympärillä olleet menivät kuuntelemaan radiosta minun osuutta. Kun kappale alkoi loppua, minä odotin niin kauan että toimittaja spiikkaisi minut sisään. Toimittaja aloitti juonnon "Käväistään Kotkassa, siellä olisi radiofani toisessa päässä." Minä sanoin moi ja minulta kysyttiin mitä kuuluu Kotkaan. Vastasin, että tänne kuuluu oikein hyvää ja olen miesten illassa grillaamassa. Minulta kysyttiin, että olenko minä Euroviisumiehiä. Vastasin olevani. Lähetyksessä oli kaksi toimittajaa ja toisen mikki oli hirveän pienellä - ainakin minun mielestä. Hädin tuskin kuulin, kun hän kysyi voittaako Waldo viisut. Toinen toimittaja kysyi seuraavaksi, että katsoinko minä Euroviisuja. Vastasin niinkuin asia on, eli kuuntelin Radio Suomesta. Toimittaja olisi varmaankin ymmärtänyt ennenkuin avustaja tuli väliin ja tulkkasi puheeni. Mentiin minun kappaletoiveeseeni samantein kun toimittaja kysyi onko tämä minun suosikkini jota olen toivonut. Vastasin että on se ja aloin kertomaan tarinaa mikä liittyy kyseiseen kappaleeseen. Ennenkuin toimittaja alkoi lopettaa puhelua, muistin samalla sekunnilla, että haluan lähettää terveisiä. Kysyin toimittajalta saanko lähettää terveisiä? Sain luvan ja minä lähetin terveiseni kuntoutusohjaajalle Helsinkiin. Toivekappaleeni oli Serbian Euroviisukappale Molitva.
En olisi aluksi lähtenyt miesten iltaan, koska luulin että siellä pitäisi olla kännykkä kiinni tai vähintään äänettömällä. Ajattelin että kun nyt on Euroviisuviikonloppu pääsen varmasti toiveellani läpi Puhelinlankoihin - ja niinhän siinä kävi.
Minulla on iso pino toiveita päässäni ja saa nähdä mitä toivon seuraavalla kerralla. Se syy, miksi avustajani antoi minulle puhelimen oli se, että minä voisin puhua toimittajan kanssa ennenkuin mentäisiin lähetykseen. Minä luulin, että se oli jo suora lähetys mutta tajusin jälkeenpäin miten asia oli. Semmoinen radioseikkailu tälläkertaa. Minä kutsun tästä lähtien tätä viikonloppua radioviikonlopuksi!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Minä otan Ruotsiin yhteyttä

Tämä tarina on aika surullinen ja iloinen samalla.

Minä katsoin Italian radiolähetystä, kaikkihan muistaa kuinka kovasti miä hehkutin Italian radioon pääsyä. Mutta suunnitelma sen ohjelman osalta kaatui siihen kun minä aloin mielenkiinnolla katsoa sitä lähetystä. Huomattiin avustajan kanssa, että lähetyksen kuulijat ovat siellä Italiassa paikan päällä eikä puhelimessa niinkuin minä olin luullut.

Minä olen silloin tällöin kuunnellut suomenruotsalaista sisuradiota, jonka toimitus on Tukholmassa. Kuulin ensimmäistä kertoa mainoksen, mikä herätti kiinnostukseni. Se on tietenkin sellainen ohjelma, jossa saa toivoa musiikkia. Olen useamman kerran yrittänyt toivoa sitä biisiä, mistä olen blogissakin puhunut; Josh Grobanin "You raise me up": Kirjoitin sisuradion toimittajalle sähköpostia eilen illalla, jossa kerroin itsestäni ja toivebiisistäni. Viestin lopetin sanoihin "Jos tätä kappaletta ei soiteta, niin onpa ihme. Tässä oli niin tukevat perustelut, että ihme jos ei mene läpi. Se on tietenkin eri asia, jos biisiä ei löydy levystöstä."

Heti tänään tuli vastaus: "kappale löytyi levystöstä ja voisinkin ehkä soittaa sinulle heti tänä torstaina". Minä utelin toimittajalta, että mihin aikaan minun tulisi olla puhelimen ääressä, ja hän kyseli takaisin päin jos voisi soittaa klo yhdentoista aikaa. Minulla oli sovittu muuta menoa siihen aikaan, ja kysyin häneltä, jos joku muu aika olisi mahdollinen (tai vaihtoehtoisesti olisin siirtänyt omaa menoani). Vastauksena viestiini tuli, ettei minun tarvitse siirtää menoa, mutta sain itse ehdottaa hänelle sopivaa aikaa. Mietin asiaa ja lopulta päätin itsevaltaisesti, että torstaina klo13.15 olisi sen puhelun aika!

Tämä tarkoittaa sitä, että puhelu tulee juuri minun valitsemanani aikana. Se oli mulle yllätys, että puhelu nauhoitetaan. Yleensä toivekonsertissa on kaikki puhelut suoria. Annan tässä sivussa ohjeita minun avustajalleni.

Eli; sinun ei tarvitse luulla, että minä olisin niin sekasin, että minä olisin sekoittanut viikonpäivät, koska minä elän kuin se puhelu tulisi lauantaina suorana lähetyksenä (vaikka me puhutaan torstaina).
Hän varmasti kysyy mitä teen "nyt lauantaina" ja minä kerron niinkuin asiat lauantaina on... eli että kuuntelen ensin tämän ohjelman loppuun ja menen illalla seurakuntaan.
Minä elän niinkuin lähetys olisi ikäänkuin suora. Tämä sen takia, että ruotsinsuomalaiset kuulevat mitä minä lauantaina yleensä teen.

Minä päädyin kyseiseen radiokanavaan sen takia, että suomalaiset kanavat ovat niin tuttuja minulle. Päätin kokeilla jotain uutta!



torstai 16. huhtikuuta 2009

Pikakutsu sairaalaan ja sähkökatkos

Kävin tiistaina lääkärissä keskussairaalassa. Tuloksena oli, että saisin kutsun kyynelkanavahuuhteluun.
Eilen sattui niin hauskasti, että me oltiin menossa Rossoon pitsalle, kun mun puhelin alkoi yht´äkkiä soida. Äiti ei kerinnyt siihen vastata. Hetken päästä äitin puhelin soi. Hän vastasi. Siellä olikin hoitaja keskussairaalasta joka ilmoitti, että täällä on huomisaamuna peruutuspaikka, pääsisittekö tulemaan. Lopputulos oli se, että minä olin tänään Kotkan keskussairaalassa.
Kun me mentiin sinne, meitä kohtasi aika karmaiseva totuus. Sähköt oli pois ja hissit ei toimineet. Lopulta me päästiin pohjakerrokseen tavarahissillä. Se oli ainut toimiva hissi koko talossa. Invakuski lykkäsi minua ja äiti vei lattianosturia.
Kun me tultiin sinne osastolle, meille sanottiin, että se oli väärä osasto!! Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin. Aikamme odoteltuamme pääsimme samalla hissillä ensimmäiseen kerrokseen uudelleen. Äiti juoksenteli koko ajan paksu takki päällä ja lopulta älysi hikisenä hississä, että takinhan voi ottaa pois päältä. Vihdoin löysimme päiväkirurgisen osaston toimiston ja sen ainoan potilashuoneen. Olimme myöhässä jo 20 minuuttia.
Lopulta sähköt kuitenkin palasivat. Meitä nauratti niin kovasti, kun hoitaja sanoi topakasti toimistossa eräälle papalle, että: "te olette vielä siinä ja teidän pitäisi olla jo leikkaussalissa"!!
Pappa hätyytettiin vessaan vaihtamaan leikkaussalivaatteet.
Heti kun äiti poistui huoneesta hakemaan jotakin, tuli verikokeen ottaja ottamaan minulta verikoetta. Kaksi kertaa ihmettelin, miksi näin pieneen toimenpiteeseen on näin isot valmistelut. Laboratoriohoitaja oli huumorintajuinen. Hän sanoi tulevansa hakemaan lisää jos ei riitä. Lopulta meille tuli aika lähteä leikkaussaliin. Mie sanoin yhdelle hoitajalle, että hän on syönyt metwurstia, koska hänen henkensä haisi sille. Hoitaja sanoi, että ei ollut syönyt. Äiti epäili, että minun henki haisi. Annoin äidille luvan poistua siinä vaiheessa kun olin jo saanut vähän unilääkettä suoneen.
Kun heräsin, niin hämmästyin, sillä mie olin edelleen leikkaussalissa. Luulin nukutuksen häipyvän pikku hiljaa vasta heräämössä. Ei siinä tarvinnut kauan nokka tuhista. Äiti tuli minun luo heräämöön.
Kaikki päättyi hyvin. Nyt mie olen turvallisesti kotona, mutta silmän alus mustana. Avustaja oli vastassa ja sanoi, että sitä on nyt sitten tapeltu!
Huomenna jatkuu!

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Hauskin sähköposti ikinä.

Nyt kerron siitä mitä Italiasta tulleessa sähköpostissa luki. Siinä luki puhelinnumerolla ja perässä numero. Toinen lause tarkoitti paljon kiitoksia. Päätin kuten mulla on yleensä tapana vastatat. Kirjoitin italiaksi, että italiankielinen avustajani on lomalla. Minä en ymmärrä italiaa. Avustajani tulee tiistaina.

Minä enkä tällähetkellä töissä oleva avustaja kumpikaan osata italiaa mut avustaja vastasi juontajalle netti sanakirjan avulla. Se oli aika hauskan kuuloista. Se on varmaan tyyliin. Minä ei ymmärrä italia. Ne päätteet tuntui olevan vähän hukassa. Puhelinnumerosta päätellen meillä on ainakin mahdollisuus soittaa sinne. Onneksi se on ilmeisesti halpaa.

Askeleen lähempänä radiota

Nyt minä olen todella kuohuksissa. Sain äsken sähköpostia, joka sisältää Italian radion puhelinnumeron. En ymmärtänyt sanaakaan mitä siinä luki. Saan tietää sen vasta tiistai iltana. Ei auta muuta kuin odottaa.

Suunnitelma edistyy.

Kuten kerroin aikaisemmin blogissani, aion osallistua Italian suurimman radio-kanavan ohjelmaan. Ohjelmassa valitaan kaksi kuulijaa joita juontaja haastattelee. Suunnitelma on edennyt niin, että avustajani on kirjoittanut Italian radion toimitukseen. Hän kertoi kuinka suuri radio fani minä olen ja, että olemme kuunnelleet tätä kanavaa. Harmittavaa että ohjelman juontaja ei osaa englantia tai ainakaan kovin hyvin.

Mun pitää ilmeisesti odottaa tiistaihin, kun italiaa osaava avustajani lähti pääsiäislomalle. Olemme sopineet seuraavaa. Haastattelu tehdään kahdella kielellä. Avustajani kuuntelee italiaa ja tulkkaa sen minulle suomeksi. Avustaja kääntää minun vastaukseni sitten suomesta italiaksi. Olen opetellut muutaman lauseen italiaa itsekkin, joten minäkin voin kääntää suomeksi niin, että suomalaiset kuulijat pysyvät perässä mitä me keskustellaan.

Tänään huomasin yhden jutun Italian radiosta, josta suomalaiset radiot voisivat ottaa oppia. Aina kun on joku englantia puhuva artisti langoilla, joka ei osaa italiaa, niin siellä on tulkki suorassa radiolähetyksessä, joka kääntää italian eglanniksi. Suomessa pitäisi mielestäni toimia samoin. Täällä valitetaan aina siitä, kun toimittajat eivät käännä haastateltavien puhetta. Ja jos kääntääkin niin lyhennellen. Suomeen pitäisi saada ehdottomasti samanlainen tulkkaus meininki, kuin Italiassa. Esimerkiksi kun Helmut Lotti oli haastateltavana, niin haastattelija ei kääntänyt kunnolla Helmutin lauseita. Se oli harmillista. Onhan täällä toki Huomenta Suomi, jossa haastateltavan puhe käännetään asiaankuuluvasti. Myös takavuosilta muistan Game Over ohjelman, jossa haastattelut käännettiin tarkasti. Että tämmöinen mielipide mulla oli tälläkertaa. Päivitän blogia, kun tulee uutta kerrottavaa asian tiimoilta ilmaantuu.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Maailman valloitus radion suhteen

Nyt minä aion kokeilla uutta jännittävää juttua. Aion nimittäin osallistua Italian suurimman radiokanavan ohjelmaan mihin valitaan kaksi kuulijaa ja sitten ne soittaa heille. Yleensä otetaan yhteyttä Italiasta Suomeen.

Mitäköhän tapahtuu jos suomalainen ottaa yhteyttä Italiaan. Se on kuulemma semmoinen ohjelma missä saa kertoa itsestään ja valita biisin mikä soitetaan. Sitten se juontaja haastattelee. Siihen ohjelmaan osallistutaan s-postilla. Katotaan kuinka meien käy.

Jos tästä tulee jotain niin ilmoitan heti kaikille. Olen pikkuisen opiskellut italiaa, kun minulla on italiankielinen hoitaja. En ole koskaan kokeillut soittaa mihinkään ulkolaiseen radioon, mutta mulla ei ole mitään hätää, kun käydään ne asiat etukäteen läpi että mitä mie aion sanoa.

Aion kehua Suomea kovasti. Kuten sanoin tämä on vielä suunnitteluasteella. Jatkan tästä samasta aiheesta, kunhan saan pikkuisen lisätietoja.