Matkakassassa tehtiin historiaa.

Tänä aamuna tapahtui jotain sellaista, jota ei voinut uskoa todeksi. Olen nimittäin alkanut kuuntelemaan Voicen Matkakassa kilpailua, vaikken pystykään soittamaan vartin yli seitsemän kisaan. Minua harmittaa kisassa se, että ihmiset huutavat yleensä liian aikaisin stop ja tyytyvät parin sadan matkakassaan. Tämän aamun vartin yli seitsemän kilpailija ei soittanutkaan, vaan joku satunnainen soittaja pääsi mukaan ja voitti pienen potin. Vartin yli yhdeksän kilpailija oli Helsingistä.

Tietokone luetteli ensin pieniä rahasummia viiden ja kahdensadan väliltä. Lopulta tuli semmoinen summa, joka sai kaikki haukkomaan henkeään. 3299 Euroa! Kilpailija karjaisi kovaan ääneen STOP! Juontajat ja kilpailija sekosivat totaalisesti. He olivat niin pyörällä päästä, etteivät muistaneet kuunnella, kuinka pitkälle lukusarja olisi jatkunut.

Minua epäilyttää, että tässä on jokin salaliitto. Viime perjantaina kilpailijat olivat Helsingistä ja Vantaalta ja sama toistui taas tänä perjantaina. Vai onko pääkaupunkiseudulla niin aktiivista kuulija porukkaa. Saas nähdä pääseekö meistä kukaan kilpailemaan rahasummista. Minun lisäksi myös pari avustajaa on lähettänyt yhteystietonsa Voicelle.

Yksi radiokilpailu sai puhelinlinjat tukkoon

Niin kuin olen kertonut aikaisemmin blogissani, osallistuin matkakassa kilpailuun. Siitä ei ole kuulunut vaikka mie toivon kovasti.

Tänään aamulla henkilö jonka nimi huudettiin ei soittanut 15 minuutissa. Oli aika ottaa kilpailijaehdokkaita linjoille. Viides soittaja pääsi mukaan kisaan. Kuitenkin ennen kuin ehdittiin aloittaa tämäkin kilpailija putosi langoilta kesken kaiken. Tämän jälkeen tekniikka meni aivan sekaisin. Kun kaikki ihmiset yritti tietysti päästä vielä läpi kilpailuun, vaikka siihen oli kilpailija jo valittu. Eikö ihmiset kuuntele silleen pienellä radiota? Minun ohje olis, et kuunnelkaa pienellä radiota ja sitten kun siellä vastataan niin laittakaa sitten radio pienemmälle. Koko kilpailua ei pystytty pitämään tämän kummallisen vian takia.

Minä olen useinkin yrittänyt yhteen radiokilpailuun. Jos siellä ei vastata tai on varattu ja biisi loppuu niin ei kannata enää soittaa.

Minun suunnitelmat muuttuivat sen rahasumman suhteen, mutta en kerro edes blogissani sitä sen tarkemmin.

Tietenkin kuvausmiesten tiellä

Niinkun mie kerroin aikasemmin niin olin Kotkan Helluntaiseurakunnan jumalanpalveluksessa. Se tuli ulos telkkarista ja päättyi noin puolituntia sitten.

Meitä oli neljä ihmistä tästä talosta missä mie asun. Tai siis kaksi avustajaa ja kaksi asukasta.
Minä menin sinne mun vakipaikalle istumaan. Sitten mulla tuli asiaa vielä eteiseen niin, että jouduttiin käymään välillä muualla. Kun tulin takaisin niin kuvausmies tuli sanomaan, että "voisitteko pikkusen siirtyä". Me ystävällisesti siirryttiin. Hetken päästä tuli taas joku mies sanomaan "voitko pikkuisen siirtyä, kun meillä on mikrofonit juuri tässä sun edessä eikä me haluta, että tulee mitään ylimääräisiä ääniä". Sitten jouduttiin lopulta siirtymään ihan salin takimmaiseen nurkkaan.

Minä en nähnyt sieltä kertakaikkiaan mitään. En viittiny sanoa mun avustajalle mitään, koska me oltiin siirrytty niin monta kertaa. Seuraavan kerran voidaan kysyä, että missä on hyvä istumapaikka mistä näkee.

Loppu hyvin kaikki hyvin, eikä mun ylimääräisiä ääniä tullu sinne. Minun hieno aivokapasiteetti tuli kyllä kuviin eli siis minun pää. Ainakin loppulaulun aikana minua näkyi. Se jumalanpalvelus tulee tiistaina klo 13.05 TV1:ltä uusintana.

Tänään ennen jumalanpalvelusta tuli aika huonoa ohjelmaa. Siinä nimittäin oli juttua Kiinan eri jumalista. Mie sanoinkin avustajalle, että "hyvä ohjelma ennen jumalanpalvelusta". Minä en tykänny siitä yhtään.

Nyt minä aion lähteä kauppaan ostamaan maitoa. Jatkan myöhemmin erikoisesta levytoiveestani..

Uusi aluevaltaus epäonnistui

Kaikkihan tietävät, että minä olen kova radiofriikki. Uutena aluevaltauksena olisi ollut Radio Kajaus, joka kuuluu Kajaanissa. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos minä olisin soittanut Kajauksen toivekonserttiin. Kaiken lisäksi en olisi kuullut omaa toivekappalettani, kun Kajaus ei kuulu netin kautta. Minä ajattelin Kajauksen kuuluvuus alueella asuvia radiokuulijoita, joiden iloksi olisin toivonut vähän erilaista musiikkia, mitä he yleensä kuulevat. Suunnitelma kaatui yllätys yllätys raha kysymykseen. Sinne soitto maksaa kymmenen euroa. Saa nähdä miten käy Turun Radion, kun minä soitan umpimähkää sinne ja lähetän terveisiä Turussa asuvalle kaverilleni.

Kritisoin nyt voimakkaasti yhtä asiaa. Miksi ihmeessä ihmiset toivovat samoja kappaleita, jotka soivat muutenkin jatkuvasti radiossa? Kerran Puhelinlankoihin eli Puhlareihin soitti yksi nainen ja toivoi Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen. Minulle tuli yllätyksenä, kun se soitettiin. Ajattelin ettei Puhlareissa soiteta tälläistä hittiä, mitä muut kilpailevat kanavat soittavat jatkuvasti. Minulta meinasi mennä hermot myös, kun joku toivoi Juha Tapion Ohikiitävää. Kerran totesinkin, että muut Juha Tapion levyiltä löytyvät helmet ei soi ollenkaan, pelkästään hitit. Ei ihmiset tiedä tai muista toivoa niitä harvemmin kuultuja biisejä. Mielestäni Juha Tapion tuotannon helmiä ovat: Tummevan taivaan alla, Rakkaus ei kuollut, Luvattumaa. Olen useinkin yrittänyt toivoa tätä viimeksi mainittua. Katsotaan miten minun käy erittäin mielenkiintoisen toiveen kanssa. Se nähdään ensi viikolla. Olen päättänyt seuraavaa. En yleensä toivo hittejä tai kuuntele valtavirta musiikkia, mutta poikkeushan vahvistaa säännön. Annika Eklund on laulanut Olli Linholmin kanssa hitin Pettävällä jäällä, jossa on hieno Juha Tapion teksti. Annika Eklundia yritetään saada vieraaksi Puhelin Lankoihin ja uskoisin, että pääsen läpi, jos toivon kyseistä kappaletta.

Jos harvinainen levytoiveeni toteutuu seuraavalla viikolla, niin se tietää karenssia ja suunnitelma Annika Eklundin vierailun varalle voidaan unohtaa. Palaan asiaan myöhemmin.

Hissi rikki ja jäätiin kellariin.

Minä olin Järvenpäässä ja meillä oli koulussa pyykkipäivä. Menimme avustajan kanssa hakemaan pyykkiä kellarista. Huomasimme että hissi, joka oli toiminut ihan moitteettomasti vielä alastullessa näytti menneen rikki. Tietenkin se sattui juuri meidän aikana. Avustaja lähti tutkimaan tilannetta ja varmisti hissin rikkoutuneen. Minua kävi naurattamaan mielettömästi. Tilanne oli niin koominen, ettei siinä voinut mennä edes paniikkiin. Kesti puolituntia ennenkuin minut saatiin ylempään kerrokseen. Arvatkaas millä konstilla?

Kantajat tarrasivat minun pyörätuolista kiinni ja niin sitä mentiin rappusia ylös. Ainakin neljä kantajaa tarvittiin ja yksi oven avaaja. Rappuset oli melko jyrkät ja ne oli vielä semmoiset kierreportaat. Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että jos joku avustajista olisi kaatunut operaatiossa, niin olisi käynyt tosi pahasti. Koko remmi olisi voinut kaatua siinä samalla ja kukaan ei olisi kuullut avunhuutojamme kellarista. No onneksi kaikki meni hyvin ja minä vain nauroin hysteerisesti keisarillisessa kantotuolissani. Kaikki koulussa olivat seuranneet jännittyneenä tapahtumia sen jälkeen, kun avustaja oli kertonut hissin rikkoutumisesta. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Pelko radiokilpailun menettämisestä

Eräällä radiokanavalla on semmoinen kilpailu missä voi voittaa matkalahjakortin.

Vaihe 1 on se, että kun kuulee oman nimensä radiossa, pitää soittaa melkein saman tien radioon. Jos näin tekee niin pääsee vaihe 2:een joka on vielä jännittävämpi: tietokone luettelee erilaisia summia ja kilpailijan pitää huutaa "stop" mieluisen summan kohdalla. Jos äänimerkki tulee ennen kuin on ehtinyt huutaa mitään niin ei voita yhtään mitään.

Minä olen osallistunut kyseiseen kilpailuun. Nyt se pelko on vain siinä, että se kilpailun aika on klo 7.15 ja 9.15 aamulla. Miun avustajat tulee vasta klo 8 töihin enkä pääse siten 7.15 soittamaan, jos minun nimeni sanotaan radiossa. Olen rukoillut Jumalaa, että mun nimeä ei sanota ainakaan silloin 7.15.

Jos minun nimi sanotaan 9.15, olen varmaan 30 sekunnissa roikkumassa puhelimessa. Minä olen päättänyt seuraavan: oli se summa mikä tahansa, kolmannella tai neljännellä kerralla mie huudan "stop" paitsi jos se on niin pikkusumma, että mun ei kannata huutaa, esim. yksi euro.

Kolme kertaa radiossa.

Tämä tarina alkaa kummallisesti. Viime jouluna ilmoittauduin semmoiseen radio-ohjelmaan, kuin Välipälä. Radio Novaan voi ilmoittautua juontajan pariksi tekemään radio-ohjelmaa hänen kanssaan. Aika kului ja mitään ei kuulunut. Kysyin sähköpostilla, että mihinkä ihmeeseen se mun hakemus on voinut hukkua :). Kerroin myös ymmärtäväni, että ei kaikki voi päästä, kun hakemuksia tulee niin hirvittävän paljon. Loppuenlopuksi ohjelman tuottaja laittoi sähköpostia minulle. Hän kysyi sopisiko minulle, että olisin huomisenVälipälän tekijä. Laita puhelinnumeroa tännepäin, jos sinulle sopii. Koko ilta meni miettiessä ja jännittäessä mitä sanoisin lähetyksessä.

Kun menin sänkyyn ajattelin, että mitähän nukkumisesta tulee. Ajattelin myös, että minun pitää pystyä hallitsemaan jännitykseni huomenna. Kun olen rauhallinen kuulijat ja juontaja saavat puheestani selvän ja homma sujuu. Olin nukkunut kunnon yöunet ja aamulla, kun heräsin minua ei jännittänyt tipan tippaa. Kun ensimmäinen puhelu tuli vastasin omalla nimelläni. Puhelimesta kuului hyvää aamupäivää Nikke. Vastasin hyvää huomenta. Juontaja kyseli, että mitä kuuluu aamutoimiini? Kerroin mitä aamutoimeni sisältävät. Muuten ihan samanlaiset, kuin liikuntakykyisillä, mutta minulla on erikoisuutena seisomateline. Juontaja kysyi seuraavaksi, että kuuntelenko kilpailevia kanavia? Vastasin kuuntelevani kilpailevaa kanavaa aamuisin. Juontaja sanoi, että tuon minä ymmärsin, mutta en tulkkaa sitä. Sitten minä, avustajani ja juontaja nauroimme makeasti.
Juontaja antoi minulle tehtäväksi keksiä toivebiisin valmiiksi. Olin miettinyt sen jo ennakkoon, mutta juontajalla ei ollut aikaa ottaa sitä vastaan.

Toisella puhelulla juontaja kysyi onko taantuma vaikuttanut milläänlailla minun elämääni. Hän tarkensi esimerkiksi vammaisten palveluiden tarjonnan muodossa. Ja kuka on minun Tanssii Tähtien kanssa suosikki. Vastasin ettei taantuma ole vaikuttanut elämääni millään tavalla. Suosikki tanssijaani kuvailin hyvin hauskaksi persoonaksi Tampereelta. Juontaja ilmoitti, että hänen haastattelunsa tulee Novalta kakskyt yli kakstoista. Juontaja kysyi toivekappalettani, mutta kysymys oli leikattu pois ohjelmasta. Minulla oli toivekappaleena Ilkka Jääskeläisen Soita, mutta sitä ei ollut enää heidän tietokoneella. Lopulta valitsin isän suosikki laulun eli Jose Felicianon Rainin. Onnittelin isää nimpparin johdosta radion kautta.

Äiti soitti toisen puhelun jälkeen, että muista kiittää Saria pääsystä Välipälän tekijäksi.

Viimeiseen puheluun vastasin, että Moi. Siellä olikin tuottaja joka sanoi, että juontaja on uutisissa, mutta jää odottamaan linjalle niin juontaja poimii sinut sieltä. Vastasin että, okei. Ihmettelin vähän sitä lausetta, koska eihän juontaja toimita uutisia, vaan joku toinen. Ymmärsin kyllä, että hän tarkoitti juontajan spiikkaavan uutiset sisään ja ulos. Juontaja kysyi minulta kappaleen aikana miten minulla riittää positiivisuutta näin paljon. Vastasin, että samaa se minun mammakin ihmettelee. Soitellessamme mamman kanssa sanon joka kerta, että minulla on kaikki hyvin.

Ois kiva tietää kuinka paljon palautetta minulle tuli Radio Novaan. Tässä yksi radioseikkailuistani. Saas nähdä tuleeko lisää esiintymisia lähiaikoina.