Jatkoa aivan ensimmäiseen blogiini : minun törttöilyjä

Joten lue blogi 2007, minun törttöilyjä, muistin virkistämiseksi.
Lopulta minä menin sitten uimaan. Mutta en päässyt pukuhuonetta pidemmälle, kun sinne alkoi tulla naisia. Olin käsittänyt, että paikalliset SIAT(Ruskiksen paikallinen urheiluseura) ei tule uimaan silloin. Naiset olivatkin ulkopuolisia, joilla oli vesijumppaa. Jumpparini oli yhtä toista asiakasta varten uimahallissa ja ajattelin hyödyntää häntä. Sitten kun vesijumppa asia selvisi rupesin nauramaan ja tipahdin henkisesti, koska en tiennyt naisten vesijumpasta yhtään mitään. Minä olin uikkareissa pyyhepäällä ja naurua kesti, jonkin aikaa. Myöhemmin sain kuulla, että heillä oli, joka torstai vuoro uimahallissa. Onneksi ei päästy ihan altaaseen asti, koska meillä olisi ollut sama allas. Uinti oli ihan normaalisti perjantaina. Yritin siirtää uintia torstai illaksi, jottei perjanatai koulupäivä olisi mennyt hukkaan.

Loput radiojutut

Nyt kerron loput radiojutut, joissa olen ollut mukana. 10 maaliskuuta 2006. Olin kuullut radiosta vappuaattona Titanic elokuvan tunnussävelmän suomalaisversion Maria Lundin esittämänä. Silloin en vielä tiennyt kuka esittäjä oli tai mikä oli kappaleen nimi. Yritin lähes puolivuotta Puhelinlangat ohjelmaan. Lopulta äitini soitti kuuntelijan puhelinpalveluun ja sieltä selvisi kappaleen tiedot. Sen nimi oli Uskon sydämen totuuteen. Saatuani kappaleen tiedot selville lähetin sen toiveena Puhelinlangat ohjelmaan. En voinut uskoa, että toiveeni pääsisi läpi, koska olin yrittänyt jo pitkään. Puhelinlangat oli alkanut puolituntia normaalia aikaisemmin, koska sen jälkeen lähetettiin Euroviisukarsintojen Suomenfinaali.
Isä sai jonkun puhelun, mutta onneksi lopetti sen melko pikaisesti. Jos radiosta olisi soitettu isän puhelun aikana, minua ei olisi tavoitettu. Noin puoli kahdeksan aikaan tapahtui jotain mitä en olisi ikinä uskonut. Kotipuhelin soi , kun radiossa oli musiikin vuoro. Äiti vastasi puhelimeen. Puhelu oli Radio Suomesta ja naistoimittaja kysyi minua. Äiti selitti millainen poika olen ja että olin nähnyt samaisen toimittajan Kotkan Meripäivillä. Toimittaja muisti minut hyvin. Olin kuin puulla päähän lyöty ja ihmeissäni, kun olin päässyt toivomaan kappalettani useiden yrityksien jälkeen. Toimittaja käski minua odottamaan musiikin loppumista. Olin niin shokissa, että luulin musiikin tulevan radion kautta, vaikka musiikki tulikin puhelimen kaiuttimesta. Toimittaja kertoi edellisen kappaleen nimen ja sanoi: Nyt menemme Niken seuraan. Siinä vaiheessa puhuin hiukan toimittajan päälle. Radiossa oli myös mies toimittaja, joka kertoi minun toivekappaleeni. Naistoimittaja kysyi olenko ihan kotosalla. Vastasin olevani. Sitten kappaleeni laitettiin pyörimään. Se oli sellainen radiojuttu.

Sitten seuraava radiojuttu liittyen Äitienpäivään. Olin päättänyt yllättää äidin ja toivoa erästä Il Divon kappaletta Puhelinlangoilta. Koska olin ollut äskettäin ohjelmassa päätin pyytää mammaa avuksi. Mamma suostui ehdotukseeni ja selitin hänelle ohjelman säännöt ja kuinka lähetysessä tulee toimia. Niitä kerrattiin, joka päivä, koska halusin mamman muistavan mitä pitää tehdä, ettei tule mitään oikosulkuja kesken lähetyksen. H-hetki tuli kahtakymmentä vaille kuusi ja radiosta soitettiin mammalle. Toimittaja kysyi oliko kyseinen henkilö paikalla ja kertoivat soittavansa viitoista yli kuusi. Mamma soitti minulle toimittajan puhelusta. Siinä vaiheessa äiti ei tiennyt vielä mitään. Yllätys onnistui täydellisesti. Kappale oli Il Divon Mama. Mussukkani puhkesi kyyneliin liikutuksesta. Olin tyytyväinen yllätykseen.

Tämä taas liittyy kesään. Kesä lauantaisin tuli Radio Suomesta Puhelinlankoja vastaava ohjelma Suuri Haloo. Päätimme Hillan kanssa osallistua siihen. Lähetimme tekstarin sinne ja minuutti siitä, radiosta soitettiin. Pyysin Hillalta ettei kertoisi minusta mitään ohjelman tuottajalle. Se on toinen juttu, jonka kerron kohta. Tuottaja kyseli Hillalta hänen nimeä ja missä hän on tällä hetkellä. Tuottaja otti tiedot ylös lapulle ja vei ne toimittajille. Tuottaja sanoi, että Hilla on kolmantena lähetyksessä ja kohta tulee puhelu eri numerosta. Puhelu tuli hetken kuluttua. Hilla kertoi, että hän on töissä neliraajahalvaantuneen Niken avustajana. Ja että hän on tässä vierellä jännittämässä, mitä radiossa kysellään. Toimittaja lähetti minulle terveisiä. Siinä vaiheessa tulin mukaan lähetykseen. Puhuimme toimittajan kanssa kappaleesta. Minun piti lähettää terveisiä radion kautta, mutta unohdin, kun tuli kiire lopettaa. Toivoin Saksan jalkapallon MM-kisojen tunnusbiisiä. Biisi oli Il Divon Time Of Our Lives.

Pari juttua vielä. Sain yhtäkkiä ajatuksen osallistua ensimmäiseen Suureen Halooseen. Laitoimme tekstiviestin radion toimitukseen Jaana avustajan kanssa. Kun sieltä soitettiin Jaana kertoi minusta. Tuottaja sanoi, että olisi lähetyksen selvyyden kannalta parempi, jos Jaana puhuisi asiani lähetyksessä. Joten toimin kuiskaajana taustalla. Toivoin Kyproksen vuoden 2004 Euroviisuedustajan kappaletta. Puhelu meni hyvin.

Viimeinen radiojuttu. Se on vähän saman tyyppinen, kuin edellinen. Mun teki kovasti mieli radioon, mutta mun kännykässä oli esto etten voinut lähettää tekstaria yleisiin numeroihin. Vietin avustaja Heikin kanssa pejantai iltaa, kun keksin, että voidaan lähettää hänen puhelimestaan tekstari Puhelinlangoille. Heikin puhelimessa ei ollut kaiutinta, joten sovittiin että hän puhuu puolestani. Kun kello oli kaksikymmentä yli kuusi soi puhelin. Heikki vastasi puhelimeen ,siellä oli niinkuin arvata saattaa tuottaja Radio Suomesta. Heikki kertoi minusta lähetyksessä. Puhelun loputtua minua kävi harmittamaan, kun en päässyt puhumaan, eikä kukaan ollut ottanut lähetystä nauhalle. Päätin, että korjaan tämän epäkohdan jossain vaiheessa. Siinä tulikin kaikki julkaisemattomat radiojuttuni yhteen pötköön. Uusia odotellessa.

Asunto

Kiitos kaikista onnittelu viesteistä, joita olen saanut parin päivän aikana. Nyt kerron, kuinka se asunto järjestyi. Isä meni noin vuosi sitten katsomaan silloista ystävää tämän asunnolle. Äiti oli silläaikaa, jossain muualla. Kun äiti meni hakemaan isää vierailultaan, tapasi hän ulkona pyörätuolissa istuvan naisen avustajansa kanssa. Juttutuokion johdosta, äiti soitti käynnin jälkeen kaupungille ja kyseli minulle asuntoa. Siellä sosiaalityöntekijä lupasi miettiä asiaa. Siitä on jo noin puoli vuotta.
Viime keskiviikkona saimme tietää, että isän ystävä ketä hän kävi välillä tervehtimässä oli nukkunut pois. Äiti soitti palveluasuntoon ja sai tietää, että siellä oli kaksi asuntoa vapaana. Pian tämän jälkeen kaupungilta soitettiin, että minä saan asunnon sieltä jos se on sopiva ja johtaja ottaa minut asukkaaksi . Olin käynyt katsomassa paikkaa kesällä ja tavannut siellä mukavan ja asumiseeni myötämielisen johtajan. Olin niin onnellinen asiasta, että päätin heti ilmoittaa kolmellekymmenelle ystävälleni asiasta. Niinhän se oli, että asunto oli vapaana ja sovittiin kodin johtajan kanssa, että saan asunnon. Tässä lyhykäisyydessään tarina,kuinka sain asunnon. Nyt minun pitää lähteä muihin hommiin.

Eilinen syntymäpäiväkaaos

Tämä tarina alkaa vähän kummallisesti. Radio Deistä oli luvattu, että saan tehdä syntymäpäiväkonsertin itse valitsemanani päivänä. Ja minähän tein sen. Vähän ennen kuin ohjelman oli määrä alkaa, meille tuli sähkökatkos. Onneksi sähköt palasivat ennen alkua. Konsertti oli mahtava.
Torstai aamuna äiti paistoi sienipiirakkaa. Kun äiti laittoi piirakan uuniin leivinpaperista oli valunut öljyä pellille. Äiti kokeili lastan kanssa piirakkaa, kun luuli että se ei ole muovia. Kun äiti otti piirakan ulos uunista muovilasta oli vääntynyt kieroksi.
Sitten minä rupesin kuuntelemaan mikä ihmeen suhina kuuluu . Kerroin äidille että sängystä kuuluu suhinaa. Huomasimme että mun patja oli rikki. Äiti soitti Kotkan apuvälineyksikköön. Sitä selviteltiin aika kauan ja isäkin oli lähdössä mökille. Sillekin piti laittaa eväitä. Että sellainen syntymäpäivä aamu.

Facebookista ja lisää radio juttuja

Jos joku on kirjottannu mulle Facebookkiin niin minä käyn lukemassa ne vähän myöhemmin, kun saan oman tietokoneen kuntoon. Minä en vanhempien koneella uskalla käydä Facebookissa. Heti sen jälkeen, kun kävin Facebookissa, minun vanhempien tietokone meinasi kaatua, kun siihen tuli kaksituhatta haittaohjelmaa. En tiedä mistä se johtui. Tämä tiedoksi kaikille, jos odotatte minulta viestiä niin älkää ihmetelkö.

Nyt minä kerron miten pääsin Mitä kuuluu Marja-Leena ohjelmaan. Se oli Radio Novan kolmekesäinen ohjelma missä etsittiin kauan kadoksissa olleita ystäviä. Ensimmäiseksi soitin Radio Novan Studioon Jaana avustajan kanssa. Tietoni otettiin ylös ja minun piti mennä Kaunissaareen seuraavana päivänä. Unohdin kuitenkin puhelimeni kotiin. Silloin minä en osannut odottaa nauhoitettua puhelua. Luulin vielä silloin, että kaikki tapahtuu suorassa lähetyksessä. Tultuani kotiin ruvettiin pelaamaan Aliasta, kun kesken kaiken puhelin soi. Minä muistan vielä senkin mitä sanaa avustaja oli selittämässä " leikata". Puhelu tuli oudosta numerosta, joten avustajani ei uskaltanut vastata. Lopulta hän rohkaistui ja vastasi puhelimeen. Radio Novasta soitettiin ja minut kutsuttiin puhelimeen. Vastasin: Moi. Silloin puheluun liittyi kaksi ihmistä lisää. Toinen oli toimittaja ja toinen oli Jonna opettaja ,jota olin etsinyt. Olin todella hämilläni, että en tajunnut edes jännittää. Jonna oli hyvin liikuttunut ja lupasi soittaa poikansa kanssa minulle. Myös toimittaja liikuttui syvästi.

Toinen Mitä kuuluu Marja-Leena kokeiluni tapahtui vuoden jälkeen edellisestä kerrasta. Laitoin hakemuksen, jossa kerroin entisestä vapaa-ajan avustajastani, joka oli lähtenyt ulkomaille. Eräänä perjantaina äidin puhelin soi. Äiti vastasi puhelimeen, jossa kysyttiin minua. Saatuani puhelimen, kuulin soittajan olevan Radio Novasta. Toimittaja kertoi kyseisen ystävän asuvan Helsingissä. Kun sain kuulla asiasta luovutin puhelimen äidille, joka kysyi pääsisinkö radioon. Vastaus oli yllättävä. Toimittaja kysyi äidiltä mitä hän ajattelee. Äiti sanoi: "Voi kuule, hän on kuunnellut yli kaksi tuhatta kertaa nauhalta edellisen Mitä kuuluu Marja-Leena ohjelman". Toimittaja sanoi soittavansa kahdenkymmenen minuutin kuluttua nauhoitetun puhelun. Sen kahdenkymmenen minuutin aikana olin tosi jännittynyt ja onnellinen. Vastasin puheluun itse, koska tiesin sen olevan Radio Novasta. Toimittaja pyysi minua olemaan hiljaa, niin kauan kun hän juttelee etsimäni ex-avustaja Tanjan kanssa. Rupesin miettimään miten hiljaa oleminen onnistuu, kun me soitamme Tanjalle, koska olin niin innoissani. Tanjan vastattua puhelimeen mietin onkohan tämä nyt kuitenkaan oikea henkilö. Päätin varmuuden vuoksi sanoa oman nimeni. Epävarmuus johtui siitä, että puhelu särisi ja oli epäselvä. Henkilö oli kuitenkin oikea. Tiedustelin Tanjan kuulumiset. Kun nauhoitus oli ohi jäimme vielä langoille roikkumaan ja vaihdoimme sähköpostiosoitteita.

Jatkuu huomenna.

Radiossa ärsyttää

Kirjottelen mikä minua ärsyttää Taivaan ja Maan väliltä-ohjelmassa. Kun sinne soittaa semmoset henkilöt, jotka ei usko mitään mitä niille sanoo. Ne esittää vaan omia mielipiteitä. Eikö niitä saisi millään pois? Varsinkin jos ne tuunistaa äänestä. Kun ne soittavat, eikö äänitarkkailijat sais niitä millään pois lähetyksistä? Ne heikentää uusien soittajien mahollisuuksia päästä radioon. Niille on monta kertaa selitetty samat asiat, ei ne usko millää. Esim. Sinne soitti joku poika yks kerta, joka kertoi että hänen kaverillaan on aivokasvain ja mitä poika voisi tehdä. Kuitenkin se osottautui, että se oli ehkä pilapuhelu, koska joku nauroi siellä taustalla. Se toimittaja teki väärin minusta siinä, olis siirtynyt seuraavaan soittajaan eikä odottanut mitä poika sanoo. En tiedä sitä oliko puhelu todellinen, mutta mistä niitä aina tietää onko joku pilapuhelu vai ei.
Nyt mun täytyy tuottaa pettymys itsellinen sekä muille. Nimittäin en pääsekkään soittamaan radioon, koska tämä nykyinen avustaja lähtee pois ja tilalle tulee mies. Hän ilmoitti ettei soittaisi kanssani radioon. En rupea tappelemaan hänen kanssaan, mutta olen aikamoisen monipuolinen muuten.
Sain yhden kerran yhden ihmisen suostuteltua soittamaan puolestani radioon. Kun kysyin jälkeenpäin soittaisko hän radioon niin hän ei millään suostunut. En viitsi tapella. Täytyy keksii muuta tekemistä. Nyt taas lopettelen tähän ja jatkuu kohta...

Loput radiojutut

Jatketaan siitä mihin olen edellisessä blogissa jäänyt. Olin lähettänyt Puhelin langoille toiveen ensimmäistä kertaa. Kun tulin kotiin, sanoin äitille "Laita nauhoitus valmiiksi." Äiti laittoi nauhoituksen. Aloin kuunnella sitä ohjelmaa. Noin 19.30 soi puhelin ja äiti vastasi. Sieltä kuului "Olette Radio Suomessa, olette toivoneet..". Kun äiti kuuli sen, hän kauhistui ja alkoi selittää minkälainen poika täällä on. Isä tajusi aikaisemmin tilanteen ja tuli sanomaan minulle "Nyt ne soittaa sieltä". Siinä vaiheessa minun syke alkoi nousta lähemmäs 200. Aloin täristä niin, että sänky tutisi. Sillä aikaa äiti jutteli toimittajan kanssa. Äiti luuli, että he soittavat hetken päästä, mutta se nainen sanoikin että "30 sekuntia aikaa, älkää sulkeko puhelinta". Äitille tuli kiire laittaa nauhoitus päälle minun huoneessa. Äiti juoksi kuin norsu. Kun äiti tuli mun luo hän kuiskasi pari sanaa. Äiti kuiskasi "Rauhoitu", vaikka häntä itseäänkin jännitti.
Lähetys alkoi. Toimittaja kysyi "Onko siellä Nikke Heikkilä?", vastasin olevani ja hän jatkoi "Mitä sulle kuuluu tänään?". Hyvää minulle kuului. Toinen juontaja kysyi "Olenko eksynyt Haminassa?". En kuullut kysymystä, koska puhelimen luuri oli jäänyt äitiltä pöydälle. Toinen juontaja toisti kysymyksen. Sitten he kysyivät "Olenko syntynyt Haminassa?". Vastasin kyllä. Vasta jälkeenpäin muistin, että olin syntynyt Helsingissä. Sitten kysyttiin "Oletko nähnyt Titanic elokuvaa?". En ollut, mutta olin kuullut Titanic musiikkia. Minulta kysyttiin tiesinkö toivomani kappaleen esittäjän olleen euroviisuissa. Sanoin tienneeni. Toinen juontaja alkoi sanoa, että toivottavasti meidän silloiselle euroviisuedustajalle käy samoin (Jari Sillanpää). En halunnut puhua euroviisuista enempää. Siirryin aiheesta toiseen. Minua kiinnosti tietää miten Arja Koriseva (vieras) on tutustunut Helmut Lottiin. Äiti meinas tulla siinäkin asiassa väliin kun hän ei tiennyt, että kenen kanssa mie puhun. Arja kertoi, että levy-yhtiön kautta on saanut tutustua. Kuinka sattuikaan, että seuraavalla viikolla oli Helmutin konsertti Helsingissä. Kerroin olevani menossa sinne. Toimittaja halusi varmistaa, olinko menossa sinne konserttiin vaikka selvästi kerroin jo että olen. Arja Koriseva kutsui minut konserttiinsa, mutta kerroin etten pääsisi kun olen kotona. Nyt teen taas muita juttuja tässä välissä. Jatkuu kohta...