Me tehtiin sen nuoren miesavustajan kanssa suklaakakkua. Siitä tuli hyvää!! Illalla minä soitin äidille, kysellen kuulumisia. Sitten minun oli aika mennä nukkumaan. Meitä oli kaksi koulutuskokeilijaa samanaikaisesti. Meitä varten varten oli järjestetty asuntolaan ihan oma yökkö. Hän oli tosi mukava.
Herättyäni aamulla, söin aamupalan ja menin kouluun. Luokassa opiskeltiin erilaisia hintoja ja mainoslauseita. Muun muassa piti keksiä oma kauppa. Mie palautin oman tehtäväni. Sen jälkeen oli äikän tehtävien vuoro ja heti perään ruokailu. Ruoka oli hyvää.
Ruokailun jälkeen meillä oli ryhmäkeskustelu. Minun ryhmässä oli aika synkeä kaveri, sellainen hiljainen. Siitä ei oikein saannu mitään irti, joten minä olin yksin äänessä. Vaikka avustaja yritti kuinka saada sitä poikaa puhumaan, hän ei puhunut.

Nyt alkoivat ne sisäiset taistelut. Mulle oli määrätty uusi miesavustaja, joka oli 51 v. Olin aika onneton siitä lähtien. Yritin näyttää ulospäin parhaani, mutta olin koko loppuviikon aika onneton. Olin halunnut, että joku nuori avustaisi minua. En uskalötanut itkeä hänen nähtensä. Jos olisin itkenyt, hän oli kysynyt, mikä minulla oli. Sitä en halunnut. Ymmärsin toki, että Kiipulassa ei ollut muita sillä hetkellä tarjota. Mie itkin äitille puhelimessa. Totta kai osa oli tietysti sitä, että mulla oli mussukkaa, eli äitiä ikävä. Enimmäkseen siinä oli kuitenkin kiukkua. Ne ei osannet käyttä nosturia. Voi hyvä ihme, kun siinä olikin säätämistä!!! Mikä liinan solmu oli huonosti kiinni milloinkin. Mie meinasin hermostua.
Se miesavustaja kertoi mulle viimeisenä iltana, että hänen tyttöystävästään. Arvaatte varmaankin, kiinnostiko minua...EI TODELLAKAAN! Hän otti minusta valokuvan, jotta voisi näyttää minut hänelle. Minä toivoin sinä kyseisenä päivänä, että hän ei tulisikaan, kun ei alkanut kuulua töihin. Hän tuli kuitenkin.

...minä kirjoitan loppu päiväkirjan huomenna

Kiipulan päiväkirja
Heti alkuun pitää pyytää anteeksi. Lupasin joillekin ystävilleni, että mie kirjoittaisin blogiin jos mie saan apurin. Kun mie menin sinne Kiipulaan, siellä oli aika museoaikainen talo. Asuntolassa ei ollu tietokonetta. Se johtui kuulemma siitä ,että muutoin nuoret ois istunnu aina tietokoneen ääressä. Ainakin mie käsitin niin.
Minua avusti semmonen 30-kymppinen nainen koulupäivien aikana. Hän oli tosi mukava. Heti alkuun tuli ympäristönhallintalaitteen asentaja. Se asensi Kiipulan numeron minun puhelimeen. Sitten minä menin tulevaan luokkaani. Kun psykologin aika piti olla klo 13, se ei ollutkaan, koska hän halusi, että minä saisin ensin jonkun mielikuvan Kiipulasta. Olin sopinut sen takia hänelle ajan, koska minulle piti tulla avustaja omasta koulusta mukaan. Kun Kiipulan avustaja ilmoitti, että hän tulee psykologille mukaan, Ruskiksen avustaja lähti pois. Kun psykologin aikaa ei lopulta ollutkaan, Kiipulan avustaja vei minut tutustumiskierrokselle ja näytti mulle koko talon. Kierroksen tehtyämme me mentiin vapaa-aikatalolle ja sieltä syömään. Avustajan päivä päättyi, mutta hän myöhästyi linja-autosta. Siksi hän tuli purkamaan tavaroitani ilta-avustajan kanssa.

Ilta-avustaja oli aivan ihana. Hän ei jättänny minua sinä iltana yhtään yksin. Se olikin hyvä, koska muuten minä olisin saattannu ruveta itkemään. Vaikka olenkin iso poika, ikävöin äitin perään silloin kun olen vieraassa paikassa.
....jatkuu myöhemmin...

kuopiolaiset, oululaiset ja helsinkiläiset

Tänään meillä oli vieraita kuopion ja oulun koulusta lisäopetuksessa, oppilaita sekä aikuisia. Minä olisin halunnut että lisäopetuspäivä olisi ollut jommassa kummassa paikassa, mutta ei Helsingissä, koska minä olen seikkailunhaluinen mies.
Huomenna me lähdemme Myllypuroon. minä en valitettavasti pääse mukaan kun autoon ei mahdu. Niitä Kuopiolaisia ja Oululaisia on niin paljon. Minua rupesi pikkusen harmittamaan, aikasemmin se ei harmittanut, mutta nyt se harmitus tulee. Kun he menevät kaupungille, minä en sinnekään pääse valitettavasti mukaan.
Ensi viikolla minä menen Kiipulaan, yritän saada blogiin kirjoitettua taas juttua! Loppuu tänä iltana tähän!

Puhelinlankojen ohjeet

Tämä saattaa kuulostaa vähän hassulta sen takia, että kun minä aikaisemmin sanoin, että mitään puhelinnumeroita minä en julkaise. Minä tarkoitin, että henkilökohtaisia puhelinnumeroita en julkaise. Mutta yleisiä kyllä, jotka on yleisessä jakelussa muutenkin. Mutta ensin vähän pääsiäisestä. Pääsiäinen on tavallaan surullinen juhla, mehän kaikki tiedämme sen. Toisaalta se on ilon juhla. Minulle pääsiäinen merkitsee hyvin paljon. Tiesittekö muuten sitä, että niiden pääsiäismunien etsiminen juontaa juurensa suoraan Raamatusta. Silloin kuin ne naiset etsivät Jeesusta sieltä haudalta, enkeli ilmoittaa heille, että Vapahtaja nousee ylös kuolleista. En aio heittäytyä uskonnolliseksi, mutta tulipahan tuokin asia teidän tietoisuuteen. Laitan ehkä hakuun avustajan paikan, siitä mie aion kirjoittaa ensi kerralla.
Nyt tulee ne ohjeet. Puhelinlangat on sellainen toivemusiikkiohjelma. Ensinnäkin, sinne voi laittaa tekstiviestejä. Se tapahtuu näin, että näppäilee puhelimeensa "RS LANGAT", sitten välilyönti, sitten kappale. Lähetä viesti numeroon 16149. Toinen on vähän tuskaisempi tapa, kun soittaa tohon numeroon 0600-17600, niin joutuu pikkasen ehkä odottamaan, ensin tulee se, että tervetuloa Radio Suomen puhelinpalveluun, sitten jos painaa ykköstä, niin menee suoraan vastaajan puhelimeen, jos se ei ole varattu. Jos painaa kakkosta, niin silloin puhelu menee automaattiin, voit sanella sinne oman toiveesi, mutta se menee seuraavan viikon lähetykseen. Kolmas tapa on se, että lähettää sähköpostilla toiveen sinne puhelinlankoihin. Sitä kautta mie oon osallistunut siihen. Nyt ohjeet, miten pitää toimia, jos pääsee läpi. Jos teille soitetaan varmistuspuhelu EI SAA MISSÄÄN NIMESSÄ VALEHDELLA, että ei oo ollut radiossa, jos on joskus ollut. Yleensä Puhelinlankojen karenssiaika on puolesta vuodesta vuoteen. Kun teille soitetaan sitten h-hetkellä, ei saa sulkea puhelinta. Akku on tosi tärkeä ladata. Täytyy olla rohkeutta, muuten siitä hommasta ei tule yhtään mitään. Täytyy osallistua joka tapauksessa siihen ohjelmaan, jos on päässyt tähän saakka. Täytyy sanoa, että se oottaminen on kaikista pahinta, mie oon sen itekin kokenut. Kuvitelkaa vaikka, että puhuisitte jonkun sukulaisen kanssa puhelimessa. Kerran minulle kävi niin, että mie jännitin niin hirveesti, että mie tärisin niin, että koko sänky tutisi. Sitten, kun se lähetys alkoi ja oma vuoro tuli, niin minua ei enää jännittänyt, ei tipan tippaa. Nyt alan pikkuhiljaa lopetella. Ois ihan kiva saada ulkopuolisiltakin kommenttia, eikä vain tutuilta.

Valheella on lyhyet jäljet!

Minulle oli aikaisemmin keväällä myönnetty uudessa koulussa viiden päivän mittainen koulutuskokeilu. Pari päivää sitten kuulin, että en pääsisikään sinne. Myöntäjä aikoi perua koko kokeilun. Minua pyydettiin soittamaan heille. Olin järkyttynyt, vihainen, suuttunut ja peloissani, koska en tiennyt mitä sanoa. Kun sitten soitin, minulta kysyttiin, olenko käynyt siellä uudessa koulussa. Mie en ymmärtänyt oikein sitä kysymystä. Vastasin, että "en ole". Olis tehny mieli sanoa sille ihmiselle, että "joo, minä kävin katselemassa luokan kanssa siellä ihmisten selkiä!!". Olin nimittäin käynyt siinä paikassa luokan kanssa retkellä, mutta enhän minä sillä käynnillä saanut mitään selvää koko paikasta. Kun mie soitin äitille, hän opetti minua, että ikinä ei saa valehdella edes tiukassa paikassa. Minä en oikein tienny, että oliko tuo tapahtunut valehtelua vai ei.
Olin kuitenkin vihainen sille naiselle. Sanoin suoraan kaikki ne asiat, mitä oltiin jo käyty läpi . Olin peloissani siksi, että en ollut hoitanut virallisia asioita. Aikaisemmin äiti oli hoitanut ne kaikki puolestani. Nyt jouduin yllättäen itse hoitamaan tuon asian päästäkseni jo luvattuun koulutuskokeiluun. Lopputulos puhelusta oli se, että päätöstä ei peruttu ja nyt saan vielä loppukevään aikana tutustua viiden päivän ajan tuon uuden koulun toimintaan ja opetukseen "sisältä päin" ja samalla tutkia, olisiko se sopiva paikka mulle ensi syksynä.
Opin hoitamaan omia asioita ja samalla opin sen, että pitää aina puhua totta vaikka olis mikä. Hyvää omaatuntoa ei voi mikään korvata. Mitä mieltä olet?

Vastaus äskeiseen kysymykseen

Minua pyydettiin kertomaan miten suomalaiset suhtautuvat vammaisuuteen. Se ei ole liian henk.kohtainen kysymys. Voisin vastata vaikka näin yleisellä tasolla tähän kysymykseen. Yleensä suomalaiset väistää pyörätuolia. Jotkut humalaiset tulee jutteleen meidän kanssa. Kerran yksi tuntematon nainen oli vähän nauttinu. Se tuli keskellä katua minua kohti ja alko paijaamaan minua. Kaverini luuli, että hän oli joku tuttu, jonka tunsin ennestään. Kerran yks pikkupoika tuli kysymään mun kaverilta että minkä takia toi on tommoisessa. Mun kaveri selitti minkä takia toi on tommoisessa. Se pikkupoika kysyi mitä tarkoittaa halvaantunut, niin kaverini selitti mitä se tarkoittaa. Monesti pikkulapset alkaa tuijottamaan. Mua ärsyttää niiden äidit, jotka tulee vetämään pois lapsensa. He ajattelevat varmaan, että toi vammainen varmaan puree. Se on minun mielestä todella ärsyttävää. Kerran taas minä olin yksien festareiden aikaan syömässä yhen kaverin ja kansainvälisen leirin osallistujan kanssa. Minä sain koko ruoka-annoksen kun kaverini eivät jaksaneet syödä. Sitten hetken kuluttua tuli yks tarjoilija kysymään minulta että haluaisinko minä ottaa lisää. Meitä on moneen lähtöön. Anteeksi, kun minä kirjoitin tämmöistä pikkulasten äideistä. Ois kiva saada kommentteja muiltakin kuulijoilta, mistä minä voisin seuraavaksi kirjoittaa.

Minä olen ollut tänään koulussa ja kuunnellut musiikkia. Täällä on hyvä henkilökunta. Harmi vain kun minä lähden kohta pois täältä. Tänään olin aikamoisen valinnan edessä. Minä olen käynyt yhessä paikassa niin monta kertaa että minua ei olisi enää kiinnostanu lähteä sinne. Täältä lähetään sinne joka tapauksessa. Olen ollut siellä kolme kertaa. Lopulta minä suostuin pitkin hampain. Mulla oli vaihtoehtona jäädä joko tänne ja etsiä muista asunnoista paikka missä minä oisin yöpyny. Lopulta minä suostuin koska tiesin, että enhän minä voi taivasallekaan jäädä jos muista asunnoista ei löydykään paikkaa. Minä en kirjoita huomenna, mutta laittakaa vaan kommenttia, palautetta ja mahollisia aihe-ehdotuksia! Yritän parhaista aihe-ehdotuksista kirjoittaa.

lisäys edelliseen

Laittakaa siihen että "tätä ei saa lukea toiset", eihän kukaan idiootti lue toisten kommentteja ennen kuin minä olen sen lukenut! Minä laitan että saako toiset sen lukea vai ei, laittakaa se siihen ettei saa lukea, ettei julkaista nettiin. Sitten miä heitän kaikki roskiin, missä lukee ettei muut saa lukea kuin minä! Älkää huoliko kaikki uudet käyttäjät, myös tuntemattomat että tututkin, älkää huoliko kyllä minä kaikki viestit luen kunhan vaan tulee kommenttia! Kaikki ruokaohjeetkin minä julkaisen jos siihen annetaan lupa.
loppuu tältä illalta kommentointi.