Radioura urkenee

Niinkuin otsikko kertoo, olen taas menossa radioon. Ensin minä menen tässä kahden kuukauden sisällä Kymenlaakson radioon ainakin tutustumaan ja mahdollisesti haastatteluun. Toinen vähän isompi homma on se, että pääsen tammikuussa taas Puhelinlangoille studioon kun he tykästyivät minuun siellä edellisellä kerralla.

Samalla minä pääsen YleX etusivun haastatteluun tästä minun cp-vammasta oikein suoraan radiolähetykseen vieraaksi. Minua vähän pelottaa se, että kuinka paljon minä puhun siellä. Nyt selitän hieman tätä edellistä lausetta. Minulle annetaan kysymyksiä etukäteen. Minua pelottaa se, että kuinka paljon minä puhun ohi suuni seuraavaan kysymykseen vaikka sitä ei ole edes esitettykään koska minä muistan ulkoa ne kysymykset. Samalla pitää kontrolloida sitä, että kuinka paljon aikaa yksi vastaus saa kestää että me pääsemme haastattelussa eteenpäin. Minulla on tapana rönsyillä minne sattuu, koska minä muistan ne kysymykset ulkoa. Toivottavasti ei tapahdu semmoista jäätymistä kuten Yle puheen haastattelussa tapahtui. Olin niin väsynyt, enkä muistanut ollenkaan mitä minun piti vastata kysymykseen. Avustajan täytyi sanoa kysymys uudestaan ennen kuin minä tajusin mitä hän tarkoitti. Odotan innolla sitä haastattelua, samalla minä pääsen Kysy mitä vaan - ohjelman vieraaksi YleX:n foorumille.

Että tämmöistä kaikkea minulla on suunnittelussa.

Edelleen haaveena

Olen useamman kerran haaveillut radiojuontajan urasta, ja olen selvittänyt asiaa. Minun kohdallani se ei ole yksinkertaista, mutta yritän kovasti sen eteen tehdä töitä että joku päivä ihmiset ottaisivat minut töihin alalle.

Olen haaveillut nimittäin radiojuontajan urasta jo lapsesta saakka. Aluksi se tuntui leikiltä mutta nyt isompana olen huomannut että radio on minun juttu. Sitä kautta ihmiset kuulisivat minun sairaudesta. Eihän tämä cp-vammaisuus ole mikään sairaus sinänsä, mutta joku ihmiskunta on siinä käsityksessä että kun on vammainen et voi tehdä mitään. Haluaisin niin kovasti kaataa ihmisten ennakkoluuloja. Kyllä vammainen osaa tehdä asioita jos niin haluaa.

Olen selvittänyt että missä voisi opiskella radiojuontajaksi ja ainut paikka olisi Helsinki. Minulla ei ole päätöstä kuin yhdestä henk.koht avustajasta. Ei se avustaja siihen vaikuta vaan se että pitäisi muuttaa kokonaan Haminasta pois, etsiä sopiva asunto Helsingistä ja opiskelu tapahtuisi niin, että avustaja saisi ainoastaan auttaa kirjoittamalla vastaukseni ylös. Avustaja ei saisi missään nimessä puuttua vastauksiini. Näin opiskelu olisi sitä kautta hankalaa, kun en tietäisi mikä on oikea ja mikä väärä vastaus.

Siksi olen pyrkinyt kertomaan asioita mediaan mutta haluaisin kokeilla miltä radiojuontajan ura oikeasti tuntuu. Nyt olen aina saanut olla kertojan roolissa. Tiedän että lähetystä pitää valmistaa etukäteen ja kirjoittaa jonkunlainen käsikirjoitus. Olen perillä radiojuontajan hommasta aika paljon, koska minua kiinnostaa radiotyö ihan älyttömästi, esim. kun olin tutustumassa Puhelinlangoilla olisi pitänyt vaatia että olisin enemmän äänessä, mutta siellä oli kuuluisa muusikko vieraana ja annoin suosiolla sen paikan hänelle koska hänen faninsa halusivat tietenkin jutella itse artistin kanssa. Minulla on kuitenkin edelleen se haave että pääsisin joskus Puhelinlangoille juontamaan lähetystä. Silloin Puhelinlankojen tekeminen näytti niin kivalta. Minä tiedän että se on joskus rasittavaakin eräästä syystä, jota en halua tässä kertoa.

Että tämmöinen haave minulla olisi. Kerran minä olin lähellä päästä radiojuontajaksi, mutta se kaatui siihen kun eräs asia ei mennyt niinkuin sen piti mennä, koska eräs henkilö jonka piti hoitaa se asia sairastui hyvin vakavasti. Tämän jälkeen ei tehty sitä ohjelmaa. Se haave jäi taaskin haaveeksi. Minulla oli jo ohjelmaan sopiva aihe valmiina, mutta se meni jo.

Muistoja muistoja vain

Tämä otsikko on hieman kummallinen, mutta selitän hieman sitä. Ennen muinoin, kun minä kuuntelin YleX:ää aika aktiivisesti, sieltä tuli aika mielenkiintoisia kilpailuja kuten Rex veritas, tavis vs tavis jne. Sieltä oppi aika paljon asioita ja niihin oli aika helppo osallistua. Ei tarvinnut tietää vaan arvata.

Nykyään Rex veritaksen tilalla on Pingsanapong johon on aika hankala osallistua, kun minä en tiedä mikä on yhdyssana ja mikä ei. Jos siellä olisi ruoksanastoa minä keksisin vaikka kuinka monta, esim. makkarasta, mutta kun siinä on se ongelma että niitä sanoja ei kerrota etukäteen vaan vasta kilpailutilanteessa. Minun on aika hankala keksiä noin vain yhdyssanoja ja sitten siellä on aikaraja. Toiseksi minä en tiedä mitkä ovat erisnimiä. Sen kilpailun idea on lyhykäisyydessään seuraava: Kun se kisailtiin ekan kerran, se oli ensimmäinen YleX jälki-istunto lähetys. Tuotantotiimit olivat YleX iltapäivän lopettamisen jälkeen päättäneet, että Rex veritas otetaan ohjelmistosta pois sen takia että kuulijat googlettelivat asioita kysymysten aikana, ainakin luulen niin. Pingsanapongissa ei voi googlettaa, vaan sen idea on että pitää keksiä yhdyssanoja ilman googlea.

Aika hyvin Pingsanapong toimii käytännössä, mitä nyt pieniä virheitä sattuu. Se on välillä huumorikilpailu. Juontavat eivät ota tosissaan yhdyssanoja, mikä on minun mielestä hyvä asia. Ei kilpailun pidä olla vakavaa. Toinen johon en voi osallistua myöskään on Sanasta sanaan - kilpailu, jossa pitää sanoa samalla kirjaimella alkava sana johon edellinen on päättynyt. Minä en voi osallistua siihen sen takia että minun on vaikea hahmottaa sitä kirjainta johon edellinen sana päättyy.

Ainoa kilpailu johon voisin osallistua on YleX aamussa oleva Lööppiralli. Siinä pitää arvata vaihtoehdoista mikä sana puuttuu kolmesta lööpistä, mutta siinä on yksi ongelma. Se tulee 7.30 aamulla. Minun avustaja tulee töihin klo 12 eivätkä hoitajat ehdi tietenkään soittamaan, koska ihmisten pitää päästä ylös sängystä enkä minä tiedä että haluaisivatko hoitajat olla radiossa. Jos lööppiralli tulisi iltapäivästä, niin sitten minä soittaisin joka ikinen kerta kunnes pääsisin läpi.

On kaksi kilpailua joihin haluaisin osallistua. Toinen on Mututuntuma, jossa arvaamalla voi voittaa YleX palkintoja, mutta katsotaan jos joku kerta soittaisin sinne. Minä en lauantaina ainakaan soita, sen olen päättänyt, mutta joku sunnuntai voisi ehkä kokeilla jos ei olla menossa hirveällä kiireellä vapikseen. Sen takia minä en halua lauantaina soittaa, koska minulla on niin paljon muuta tekemistä. Toinen mihin haluaisin soittaa on Soittoruletti, jossa yhden soittajan pitää arvata onko seuraava soittaja mies vai nainen. Se tulee myöskin ainoastaan lauantaisin enkä minä lauantaina halua pääasiassa soittaa, mutta minulla on Rex veritasta niin ikävä. Harmi että ihmiset googlettaa. Rex veritas ei olisi ehkä loppunut jos ihmiset eivät googlettaisi.

Että tämmöistä mieltä minä olen.

Radio Suomen ja YleX:n soittolistat

Nyt tulee semmoinen asia, jota minä seuraan joka viikko. Tähän blogiin tulee kommenttia erilaisista biiseistä joka lauantai alkaen tästä viikosta.

Ensin otetaan käsittelyyn YleX:n soittolista. Sinne nousi tänään Ronya - GTFO. Se kappale kuulosti ihan 80-luvun Madonnalta. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Minä tykkään Ronyan vanhemmista biiseistä, mutta en tästä kyseisestä 80-luvun tyylistä. Jos minä antaisin arvosanan tälle niin se olisi 7,5./10.

Seuraava kappale on Himmeet kuviot - Hyppää mun kyytiin. Kappale oli ihan sopiva YleX:n soittorotaatioon, mutta minua häiritsee se että näitä räppitulokkaita on liikaa. Siinä kappaleessa ei saa oikein selvää että mistä siinä karataan. Kuulen aina että karataan kakalta vaikka siinä ei sitä tarkoitettu vaan jotain ihan muuta. Minä en saa selvää mitä siinä kyseisessä kohdassa lauletaan. Arvosana tälle on 7.

Seuraavaksi otetaan käsittelyyn Jonne Aaron - Mitä sä ajattelet (anna sun äänesi kuulua) ft. Jeremy Folderol. Se on aika mielenkiintoinen yhteistyö. Kuulin sen tänään vasta ekan kerran, enkä osaa sanoa siitä vielä yhtään mitään muuta kuin sen että annan 8.

Sitten seuraavaksi otetaan käsittelyyn semmoinen kappale kuin View - Lace ft. LCMDF. Minä olen kuullut muutaman kerran kyseisen kappaleen. Se ei oikein lähde. Naisäänet on piilotettu jonkun koneen alle, eivätkä naiset pääse selkeästi esiin. Yleensä jos tehdään joku duettokappale niin siinä on naiset äänessä kaiken aikaa. Arvosana tälle 1.

Seuraavaksi uusi YleX:n soittolistalle noussut biisi, jonka nimestä minulla ei ole mitään hajua, enkä minä kuullut sitä kokonaan. Minä anna tälle 3, mutta minä palaan tähän artistiin kun kuulen vähän useammin sitä.

Viimeisenä nostetaan Sakke Aalto - Melkein kuollut. Kappale on ihan ok. Hän on voittanut aikasemmin rytmibarometrin silloin kun se oli vielä hengissä, kappaleella Olet vapaa. Silloin ne eivät voineet nostaa sitä YleX:n soittolistalle koska hän oli salanimellä Keko Salata, ja on sitä edelleen. Tälle annan 8.

Siinä tämänviikkoiset YleX:n soittolistalle nousseet uutuusbiisit, nyt siirrytään Radio Suomen soittolistaan.

Viime viikolla Radio Suomen soittolistalle nousi kappale J.Karjalaiselta, joka kertoo hänen lapsuuden ystävästään, joka ehkä kuoli myöhemmin tai sitten ei. Kappale on hellyyttävän ällöttävä. Se sai tietenkin levylautakunnasta voiton viime viikolla kun se esiteltiin. Sinänsä aika huvittavaa, että levylautakunta tulee klo.13 ja soittariuutuudet esitellään noin 11.30.

Viime viikolla nousi 50-luvun henkistä musiikkia. Amerikkalaiset olivat innostuneet Frank Sinatrasta ja muista 50-luvun yhtyeistä. Se sai hirveän suosion amerikkalaisissa radioissa. Nyt tämä 50-luvun henkinen brittiläinen yhtye, jonka nimeä en muista, soi täällä Euroopassa. Sitten arvosanat J.Karjalaiselle ja tälle luvun 50-luvun yhtyeelle. J.Karjalaiselle 7 ja tälle toiselle 5.

Sitten Tapio Liinoja kappaleella jonka nimeä en nyt muista. Se oli aika perusiskelmää, mutta mielenkiintoisesti tehty. Biisissä oli puheosuuksia. Se teki aika mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tapio Liinoja on tuttu Lapinlahden linnuista. On hyvä että hänkin tekee muutakin kuin huumorimusiikkia. Arvosana 6/10.

Sitten Radio Suomen soittolistalle nousi 80-luvun yhtye Paul Oxley's Unit - Helsinki Town. Kappale on ihan hyvä minun makuuni. Arvosana 9. Tämä nousee minun sellaiselle soittolistalle jota ei uskalla toivoa Puhelinlangoilla.

Viimseiseksi viime viikolla nousi Chisu - Anna askeleen viedä. Se on sinänsä aika hassua minun mielestä että tämä ei ollut Chisun varsinainen toinen sinkku, vaan pelkästään albumiraita. Varsinainen toinen sinkku on ehkä tulossa. Sen nimi on Tuut mua vastaan. Minä en tykkää, että sekoitetaan uskonto ja biisit keskenään. Totta kai Gospelmusiikissa saa olla hallelujaa, mutta ei muuten jos ei oikeasti tarkoita sitä. Arvosana tälle 7.

Siinä oli viime viikon Radio Suomen soittouutuudet. Nyt mennään sitten tämän viikon biiseihin jotka nousivat tämän viikon soittolistalle.

Ensimmäisenä nousi semmoinen artisti kuin Iida Elina kappaleella Laivat. Kappale oli juuri sopiva tähän syksyyn kun siinä laulettiin marraskuun öistä. Musiikkityyli ei ollut minun makuun. Arvosanaksi 6.

Sitten soittolistalle nousi joku norjalainen yhtye, jonka nimeä en muista. Se oli aika kivaa poppia. Arvosanaksi annan 7.

Seuraavana Juha Tapio - Eläköön. Tämä on Juha Tapion albumin avausraita. Minä tykkään Juha Tapiosta artistina. Olen seurannut hänen uraansa toisesta levystä lähtien, mutta tämä albumi ei ainakaan vielä sytyttänyt. Kun hän sai ison levy-yhtiön taakseen, hänen musikaalinen ura nousi tähtiin. Juha Tapio on tullut isosti suuren yleisön tietoisuuteen. Olen istunut monesti Juha Tapion keikalla. Aika moni uskova epäili silloin kun Juha Tapio aloitti ison levy-yhtiön leivissä että hän maallistuu. Vaikka se ei enää ole niin hengellistä, niin kaikissa kappaleissa on kuitenkin sanomaa, kuten esimerkiksi biisissä Luvattu maa, joka julkaistiin albumilla Suurenmoinen elämä. Tämä on hänen toinen albumi sen jälkeen kun hän siirtyi isolle levy-yhtiölle. Juha Tapio oli julkaissut ennen Mitä silmät ei nää albumia kaksi albumia aikaisemmin, mutta pienemmällä levy-yhtiöllä. Vasta kun ison levy-yhtiön pomo otti hänet siipiensä suojaan, sitten hänen suosio nousi. Minä tarkoitan tällä kyseisellä lauseella sitä, että Suurenmoinen Elämä oli ikään kuin hänen toinen albumi ison levy-yhtiön leivissä. Arvosanaksi Eläköön biisille 8.5.

Seuraavana nousi Johanna Kurkela - Maailman valtiaat. Sille antaisin 7.5.

Sitten soittolistalle nousi todellinen yllätys, kun Tom Jones on julkaissut uutta musiikkia. Se ei ole minun makuuni. Annan arvosanaksi 1.

Viimeisenä soittolistalle nousi tanskalaista musiikkia semmoisella yhtyeellä kuin Lukas Graham. Kappaleen nimi on 7 years old. Sinänsä aika huvittavaa kun minä kuuntelen YleX:ää päivittäin, niin ensin uuden musiikin aamu-ja iltavuoro soitti sitä aika paljon, sitten se oli Anne Lainnon viikon tehona ja se on muutenkin YleX:n soitossa. Tästä on helppo sanoa mitä olen siitä mieltä. Olen sitä mieltä, että on hyvä että uusia yhtyeitä soitetaan aika paljon nykyään. Olen alkanut tykkäämään siitä kappaleesta. Se on ihana rakkauslaulu ja muutenkin Radio Suomi on uudistanut aika paljon musiikkivalintojaan. Arvosanaksi annan 9.

Tässä oli kaksi edellistä viikkoa. Ensi viikolla tulee taas tiukkaa analyysiä.

Tv-syksy 2015

Kuten kaikki tietävät, Tv:stä tulee vanhoja ohjelmia kuten Vain elämää, Putous ym. salkkareista puhumattakaan. Muistaako kukaan miten salkkarit alkoi noin 15 vuotta sitten? Nimittäin minä muistan. Se alkoi siitä, että ruumispussissa kannettiin ulos naisen ruumista. Kysymys kuuluikin, että kuka murhasi Tyyne Puustisen. Sitä murhaa ei ole vieläkään selvitetty. Itse katsoin jonkun verran salkkareita, mutta kun ne alkoivat mennä niin hurjaksi ja pelottavaksi niin lopetin salkkarit kesken. Nyt salkkareiden avausjaksossa tänä syksynä selvitettiin miehen murhaa. Minua huvittaa se, että kun alkuperäistä murhamysteeriä ei ole selvitetty, niin monen vuoden jälkeen tulee uusi jota aletaan selvittämään. Saas nähdä, että muistaako kukaan käsikirjoittaja kuinka sarja aikoinaan alkoi. Itse seuraan lähinnä kuulopuheen perusteella kyseistä sarjaa, kun minusta se on ällöttävä katsoa, mutta eiköhän se alkuperäinen murhamysteeri selviä viimeisessä Salkkarit jaksossa kun ne loppuvat kokonaan.

Nyt käsittelyyn putous. Minulla ei ole henkilökohtaista haluakaan katsoa putousta, koska huumori jota siellä viljellään ei sovi minulle, enkä ymmärrä mikä järki siinä ohjelmassa on. Minä tykkään tilannekomiikasta. Jos kenelle tahansa tapahtuu jotain hauskaa, niin se naurattaa minua kaikista eniten. Käsikirjoitettu huumori ei uppoa. En ymmärrä mikä siinä on vikana. Ainut mikä minua nauratti oikeasti oli Putouksen ensimmäisellä kaudella ollut voittajahahmo, Marja Tyrni. Yksi hänen biisi joka oli tehty Patakakkosen tunnariin, en muista tähän hätään sen nimeä, nauratti aidosti. Hyvä että ei ollut juuri silloin ruokaa suussa. Toiselta kaudelta muistan Munamiehen hahmon oikein hyvin. Se oli hellyyttävän hauska. Varsinkin hänen ensimmäinen sinkku oli hellyyttävän hauska. Sen nimi oli Pomppufiilis. Muuten minä en ole putousta katsonut koska se ei naurata minua, ainoastaan ärsyttää.

Nyt käsitellään Vain elämää. Vain elämää sarjan ykköskauden jaksoja en katsonut kokonaan, koska en päässyt siihen oikein mukaan.  Kakkoskaudella minä yritin katsoa sitä, mutta en päässyt silloinkaan mukaan. Vasta kolmannella kaudella minä pääsin oikein mukaan. Se kolmas kausi oli ihan loistava, varsinkin muistan semmoisen hitin kuin Paula Vesala - Sua vasten aina painautuisin, joka on alkuperin Paula Koivuniemen kappale. Se versio oli aivan loistava. Ehkä suurin hitti sillä kaudella oli Elastisen - Naurava kulkuri, joka ei harmita minua yhtään. Päinvastoin se saa minut hyvälle tuulelle. Kun ohjelma oli tullut ulos, se nousi alle viikossa radioiden soittolistalle. Silloin minä pikkuisen ihmettelin tätä hypetystä, että miten voi olla mahdollista että näitä kaikkia Vain elämää jaksoja ei ole edes nähty niin miten voi olla mahdollista että yksi kappale saa semmoisen suosion. Nyt kun neloskausi tuli minä katsoin Vain elämää avausjakson puolittain. Sitten minä yritin mennä nukkumaan niin, että mulla oli tietokonehuoneessa tietokone kovalla, että minä kuulen mitä siellä tapahtuu, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään kun avustaja halusi keskustella minun kanssa. En minä kehdannut sanoa että, "Ole hiljaa. Minä kuuntelen". Näin ollen kolme kappaletta jäi minulta kuulematta, mutta minä kuuntelen ne kohta. Itse asiassa olen kolmannen kappaleen kuunnellut. Saas nähdä käykö Antti Tuiskun Sata salamaa biisille samoin kuten edellisellä kaudella kävi Elastiselle.

Seuraavaksi viimeinen ohjelma käsittelyyn. Sen nimi on voitolla yöhön, jossa idea on lyhykäisyydessään se että seitsemän julkisuuden henkilöä kisailevat erilaisissa haasteissa, jotka voivat olla tankotanssia tai sen välimuoto. Ohjelmasta tekee niin mielenkiintoisen se, että kaikkien pitää opetella viikossa ja sitten esittää suorassa lähetyksessä. Oli sitten esitys harjoiteltu loppuun asti tai sitten ei niin se pitää esittää. Ne seitsemän kilpailijaa ovat Petri Nygård, Viivi Pumpanen, Susanna Koski, Elina Viitanen, Aki Linnanahde, Jukka Rasila ja YleX jälki-istunnon Mäkkäri, joka sai tankotanssihaasteen koska hänet pakotettiin siihen. Jokaisella kilpailijalla on mahdollisuus valita kolmesta haasteesta minkä haasteen kukin ottaa. Jos valintaa ei tehdä kilpailijoiden toimesta, niin sitten asiantuntija joka opettaa kilpailijoita valitsee yhden kilpailijan ja sitten kilpailijan täytyy valita itsensä lisäksi toinen henkilö joka suorittaa haasteen hänen kanssaan yhdessä. Se on semmoinen sarja jota minä seuraan 10 viikkoa. Joka viikko tulee uudet haasteet, kun edellinen on suoritettu. Ohjelmassa pitää joidenkin tehdä seitsemän päivän ajan salaisuustehtävä, eli kukaan ei saa tietää mitä hän joutuu tekemään ennen kuin vasta suorassa lähetyksessä. Siitä kilpailijan on suoriuduttava yksin. Tässä ohjelmassa kukaan ei tipu, vaan se kuka on kerännyt hyväntekeväisyyteen eniten rahaa niin se voittaa koko homman.

Tämmöisiä ohjelmia on alkanut syksyllä, paitsi Putous joka alkaa pikapuoliin.

Monta asiaa kerralla 2

Nyt minä kerron ensin siitä kuinka päädyin radio Vegaan. Niinkuin kaikki muistavat, sain eräänä tiistai-iltana erikoisen puhelun oudosta numerosta, jossa puhuttiin ruotsia. Säikähdin ja menin kerta kaikkiaan lukkoon. Puhelun lopputuloksena oli se, että minun toivekappale soitettiin silloin. Siitä toivekappaleesta meni kerta kaikkiaan mielenkiinto. Tuli semmoinen paha mieli, kun he eivät ymmärtäneet että haluaisin lähetykseen. He olisivat ymmärtäneet, mutta avustaja ei olisi ymmärtänyt koska siellä puhuttiin ruotsia. Minua hävetti niin paljon kun en osannut varoittaa avustajaa mahdollisesta puhelusta.

Heti seuraavana päivänä soitimme sille avustajalle joka puhuu ruotsia ja selitimme tämän äskeisen jutun hänelle. Silloinen ruotsinkielinen avustaja lupasi hoitaa tätä asiaa, mutta hänellä oli niin kiire että eihän kaikkea voi muistaa ja hän vissiin unohti koko jutun. Kun mitään ei tapahtunut moneen moneen kuukauteen päätin ottaa itse ohjat omiin käsiini ja etsiä tämän nimen netistä ja laittaa hänelle sähköpostia. Oli tarkoitus, että syyskuussa puhutaan, mutta suunnitelmat muuttuivat niin että se puhelu otettiin 25.8. Sovimme ajan milloin hän soittaa meille ja voimme keskustella kaikessa rauhassa siitä, että mitä se aikoo kysyä illalla.

Puhelu sitten tuli. Yllätys olikin melkoinen kun tämä toimittaja osasi suomea. Voin sitten joskus kirjoittaa siitä mitä me puhuttiin, mutta nyt siihen ei riitä aika vaan siirrytään seuraavaan asiaan.

Olen tykästynyt yhteen kappaleeseen, mutta ensin vähän taustaa miksi minä tykkään siitä. Tämä olisi ihan tavallinen rakkauslaulu minun maailmoissa ellei minulle olisi tapahtunut melkein samaa asiaa kuin hänelle, sillä erotuksella että tämä tyttöystävä voi musiikkivideon mukaan hyvin. Olenhan minä kertonut siitä minun kaverista, joka tuli ikään kuin yhtäkkiä minun elämään. Tässä lyhyesti taustaa: Minä tutustuin häneen oikeastaan yhden tapahtuman kautta, jossa hän oli puhumassa. Minä kirjoitin hänelle ja meistä tuli ylimmät ystävät.

Vuonna 2008 hän joutui kriisin keskelle kun kuuluisa Kauhajoen ampuminen tapahtui, hän oli julkisessa työssä. (Välihuomautus; tämä kaikki on julkista tietoa.) Hänen poika sai olla johdattamassa koulukavereita uskoon. Se oli ihmeellinen tapahtuma se. Vuonna 2010 hän oli tulossa jostain työmatkalta, kun hän ajoi kolarin ja menehtyi. Mikä tässä asiassa oli kummallista, minä en osannut häntä surra kuin vasta vuosia myöhemmin.

Sitten tähän kappaleeseen takaisin mistä minä kerroin aikaisemmin. Se kappale on Chris Medina - What are words. Tämä kappale on syntynyt kun hänen tyttöystävänsä on ollut koomassa kun hänkin ajoi autokolarin. Aina kun kuulen sen kyseisen kappaleen jotain minussa tapahtuu. Minä ikään kuin samaistun siihen. Pitää melkein tirauttaa itkua. Tätä täytyy toivoa joskus Puhelinlangoilla. Se sivaltaa omaa elämää niin läheltä kun itsekin on tuntenut jonkun joka on ollut autokolarissa. Yritin etsiä Medinasta tietoa, mutta netissä ei ole muuta kuin että hän on osallistunut American Idolsiin.

Että tämmöistä tällä kertaa. Kirjoittelen joskus sen keskustelun jota me Radio Vegassa puhuimme.

Nostalgianälkää etsimässä

Tämä kummallinen otsikko johtuu siitä, kun minä olen harrastanut nostalgiaohjelmien katsomista YouTubesta. Olemme katsoneet mm. Game Overia, Hugoa ja Speden spelejä. Speden spelit oli aika hauska sarja aikoinaan.  Kun kaikki 2000-luvun kilpailijat oli sovittu, kävikin niin ikävästi että Spede kuoli kesken ohjelman suunnittelun. Alkoi hirvittävä metsästys, että mistä saadaan ohjelmalle juontaja.

Nopealla aikataululla Saija Hakola saatiin kiinni. Hänet muistetaan Ihmeiden tekijät -nimisestä sairaaladraamasarjasta, jossa hänen roolihahmon nimi oli Suvi, joka sai aina epilepsiakohtauksia. Minä muistan sen siitä, kun ennen minä katsoin Ihmeiden tekijöitä. Minä muistan roolihahmon oikein hyvin. Minä pelkäsin aina Ihmeiden tekijöiden loppua, koska loppumusiikki alkoi niin nopeasti. No, se siitä sarjasta ohimennen. Enää tämän jälkeen ei Speden speliä tehty, mikä on ymmärrettävää.

Sitten otetaan käsittelyyn Yllytyshullut, jännitystä tuova ohjelma, jossa kilpailija ei tiennyt mihin hänet on ilmoitettu mukaan. Ohjelman viimisen 10 min minä muistan oikein hyvin. Siinä oli kyseessä semmoinen moottoripyörätemppu, jossa piti hypätä korkealta. Se kilpailija suoritti sen, mutta ensin tempussa kävi niin, että hänen käsi jäi loukkoon moottoripyörän penkin väliin.  Kilpailija jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan, koska hän oli niin tuskainen. Muistan oikein hyvin kun hän huusi. Se oli dramaattinen loppu sille ohjelmalle. Tämän jälkeen uusia kausia ei enää tehty, koska temput kävivät niin vaaralliseksi.

Sitten otetaan käsittelyyn Game over. Game over oli hyvä sarja aikoinaan. Olen useita kertoja katsonut Game overia nauhalta ja youtubesta. Erään jakson muistan erityisen hyvin, koska siinä oli mukana ulkomaalaisia vieraita. He pääsivät finaaliin. Välierästä eteenpäin selvisi joku poika. Juuri kun tämän pojan suoritus piti alkaa, niin linja meni jostain kumman syystä poikki. Juontaja ja vieraat ihmettelivät, että missä hän on, kunnes aikataulu meni siihen pisteeseen, että oli pakko antaa ulkomaisille vieraille pääpalkinto.  Ohjelman jälkeen tämä poika oli saatu kiinni. Poika oli tietenkin hirveän harmissaan, että tässä kävi nyt näin. Hänelle luvattiin antaa pääpalkinto, kaikki oli taas hyvin. Meille katsojille selvisi pari viikkoa myöhemmin se homma. Jos minä olisin ollut iso poika tuohon aikaan, tai ohjelmaa olisi jatkettu tähän päivään asti, olisin ehdottomasti pyrkinyt sinne vieraaksi ja osallistunut pelaamiseen jollakin tavalla, jos se olisi tapahtunut pääpainikkeella, tai sitten olisin katsonut kun avustaja olisi pelannut. Ohjelma kuitenkin lopetettiin siitä syystä, että Arttu Harkki väsyi ohjelman pitämiseen, eikä sille ollut jatkajaa.
 
Nyt loppuu tähän tämä blogi.

Ps. Yllytyshullun kilpailijalle ei käyny kuinkaan.