Euroviisujen tulokset

Nyt minä aion kirjottaa tämänvuotisen Euroviisujen tulokset kommenttien kera.
Tämänvuotiset euroviisut järjestettiin Itävallassa. Nyt oli Euroviisujen 60. kerta.
Eli juhlavuosi. Suomen karsinnoista selvisi yllätysvoittaja, kun Pertti Kurikan nimipäivät voitti yllättäen minun mielestä. Minä kuvittelin, että teinityttöjen suosikki automaattisesti voittaisi. Tämän Suomen valinnan teki erikoiseksi se, että se ei ollut mikän tavallinen yhtye, vaan bändissä oli kehitysvammaisia. Yhtye oli aiemmin saanut huomiota ulkomaita myöten. Heidän dokumenttielokuvansa voitti palkintoja ulkomailla.
Musiikki oli ihan kauheaa, mutta mie tykkäsin ihmisistä kovin. Valinta oli siitä historiallinen, että mie en muista, että koskaan olisi laulettu arkisista asioista.
Sen lisäksi se oli kaikista lyhyin laulu, mikä Euroviisuissa oli koskaan kuultu. Minä olin Yle Puheen haastattelussa sanonut, että jos Italia ei voita, sitten Suomi voittaa.
Minä pidin melko varmana, että finaalissa ollaan. Mutta yllätys olikin suuri, kun Suomi tippuikin ensimmäisestä semifinaalista pois. Tässä vähän minun teoriaa, miks kävi näin. Ensinnäkin, se olisi pitänyt laulaa englanniksi. Toiseksi, jotku Euroviisumaat eivät ymmärrä eivätkä halua tunnustaa kehitysvammaisuutta. Kolmanneksi, punk on kuollut valtavirran musiikista. Se on ainoastaan suosittu pienissä piireissä.
En saanut tänäkään vuonna kuulla, kuinka selostuskoppi olisi revennyt, jos Suomi olisi voittanut. Ehkä tulevaisuudessa sitten. Euroviisulavalla tehtiin muutakin historiaa, kuin soitettiin punkkia. Puolan edustaja oli pyörätuolissa. Se oli minusta oikein hieno homma, että hän uskalsi näyttää sen toisen puolen koko euroopalle, että tämmöinenkin voi osallistua Euroviisuihin. Hän oli loukkaantunut liikenneonnettomuudessa ja joutuu loppuikänsä olemaan pyörätuolissa.
Ehkä Suomi voisi ottaa oppia. Lähettää sinne jonkun joka on vammainen, cp-vammainen tai mikä muu tahansa. Kehitysvammaisuus tuli hyvin esille tänä vuonna.
Mutta niihin tuloksiin:
Kolmanneksi tuli Italia. Euroviisuissa nähtiin yllätyskakkonen kun Venäjä kiilasi yllättäen kakkoseksi. Venäjä ja Ruotsi oli aika pitkään tasapisteissä, mutta muutama maa antoi sitten Ruotsille enemmän pisteitä ja voittaja oli selvä. Se oli discokappale eli tekno.
Minä en tykännyt siitä ollenkaan sen teknoisuuden takia, koska sitä tulee radiosta niin paljon muutenkin. Tämä Euroviisuvoittaja mahtuu hyvin Suomen radioiden soittolistalle.
Aloin toivoa, että Italia voittaisi. Sehän olisi ollut mielenkiintoista, jos Venäjä olis voittanut, koska silloin Venäjältä olisi loppunut tilat kesken, kun Venäjällä järjestetään jääkiekon mm-kisat.
Toivottavasti euroviisut voittaisi joku muu maa kuin Ruotsi ensi vuonna.
Tähän tämä blogi loppuu tällä kertaa.

Tangokuninkaallisista

Nyt minä kerron kuka on minun suosikki kautta aikojen, mutta ensin vähän tangokuninkaista tietoa. 80-luvulla he olivat omanaikaisia tähtiä, jotka ovat jääneet unholaan, paitsi Arja Koriseva.

Aloitetaan minun muistamiset vuodesta 95. Vuonna 95 valittiin ruotsinsuomalainen Jari Sillanpää tangokuninkaaksi ja loppu on historiaa. Hänen suosionsa ei lopu ikinä. Hän on osallistunut Euroviisuihin ym. tämmöisiin ohjelmiin kuten Vain elämää, joka toi hänelle vielä suuremman suosion kuin mitä tähän asti on ollut. Hänen kanssaan kanssaan kruunun sai silloin Marita Taavitsainen, joka on toiminut mm. viedotreffit - ohjelman juontajana. Hän on jäänyt Jari Sillanpään varjoon viime vuosina, vaikka hän voitti Syksyn sävelet.

Vuonna 96 voitti semmoinen henkilö kuin Tomi Markkola. Hänestä ei ole kuulunut mitään viime vuosina. Hänen kanssaan voitti silloin Saija Varjus, mutta hän on vetäytynyt julkisuudesta sairauden takia, joka on ihan ymmärrettävää. Jossain vaiheessa voitti semmoinen henkilö kuin Marko Mauruksela. Hänestä ei ole kuulunut mitään.

Viimiset kaksi vuotta minä muistan oikein hyvin. Blogissa on ollut kirjoitus siitä, että 2013 vuonna tankokuninkaan puoliso voitti naisten sarjan ja tämä tangokuningas on nykyään oopperalaulaja, joka on voittanut aikaisemmin tangokuninkuuden. Miesten sarjan voitti silloin vuonna 2013 Iskelmäyhtyeen rumpali, joka on nykyään siinä yhtyeessä laulaja.

Miesten sarjan voitti vuonna 2014 semmoinen henkilö kuin Teemu Roivainen. En ollut aikaisemmin hänen tuotantoonsa tutustunut. Minä ajattelin ensisinkun perusteella, että taas tulee jotain iskelmää, mutta yllätys olikin suuri kun tutustuin hänen tuotantoonsa silloin kun hän oli puhelinlangoilla vieraana kun olin siellä, niin hän on julkaissut musikaalisen levyn, joka ei sisälläkään tangoja paitsi yhden. Muuten se levy on täyttä kultaa minun mielestä. Hän on kansainvälinen vientituote. Hän sopisi hyvin kansainvälisille areenoille. Siltä levyltä löytyy kaikki minun suosikit, joista minä tykkään. Minusta oli oikein kivaa tutustua häneen. Hänen kanssaan oli kiva jutella. Hän osasi ottaa kuulijat huomioon kun hän jutteli soittajien kanssa.

Hänen toinen sinkkunsa on aivan mahtava. Minä tykkään radioiden ensi soittohetkistä, mutta tämän kappaleen ensi soitto meni minulta täysin ohi, kun yöradion juontaja tuli vaihtamaan paikkaa puhelinlankojen juontajan kanssa. Sen mitä minä kuulin siitä sinkusta niin se oli aivan upea. Kerrankin minä sain olla todistamassa sitä hetkeä, mitä kukaan muu ei ole kuullut. Minä olin ensimmäinen joka kuuli sen. Kun minä kuuntelin sitä Youtubesta, niin se oli aivan upea. Saa nähdä aukeaako hänelle kansainvälinen ura. Ainakin minä uskon siihen vakaasti että se aukeaa. Hän on kansainvälinen vientituote, koska tangomarkkinat ei tiennyt siitä yhtään mitään ennen kuin vasta nyt kun hän osallistui siihen kisaan. Minusta tuli kertaheitolla hänen musikaalien fani. Tangoista en tykkää juurikaan.

Että semmoinen blogi tällä kertaa.

Erikoinen puhelu

Nyt minä kerron erikoisesta puhelusta jonka sain tiistaina. Kuten kaikki muistavat, soitin radio Vegaan. Luulimme, että emme pääsisi läpi, koska puhelua ei tullut silloin. No, meni viikko niin puhelin soi ja kyseessä oli outo numero. Avustaja vastasi ja yllätyksien yllätys, se mitä olin vähiten toivonut, ne soitti sieltä.

Hetkeksi meillä meni sormi suuhun, että mitä ihmettä teemme koska avustaja ei osaa ruotsia. Minä menin ihan lukkoon koska olin niin paniikissa ja toivoin että toimittaja osaisi edes hiukan suomea jotta saan sanottua asiani. Puhelun jälkeen minulle tuli asiasta niin paha mieli, koska en tiennyt että he soittavat viikkoa myöhemmin. Kaiken tämän jälkeen me teimme sillä lailla, että avustaja soittaa tai laittaa sähköpostia asian tiimoilta sille toimittajalle, ja selittää koko sekasotkun. Pitää laittaa se numero avustajalle, että hän voi soittaa sinne ja sopii uuden ajan milloin se haastattelu tehdään. Mitä tästä opimme? En ikinä soita ruotsinkieliseen radioon minun puhelimesta, koska minun numero näkyi heille.

Seuraava operaatio on pikkuisen helpompi. Aion osallistua nimittäin Sävel on vapaa - ohjelmaan. Toivon silloin Memory-nimistä kappaletta, joka on Cats-musikaalissa siksi että se on hieno biisi. Minulla oli se cdllä, mutta ei ole enää erinäisistä syistä johtuen. Toivottavasti pääsen nyt läpi Sävel on vapaassa. Katsotaan miten minun käy.

Järkytys oli suuri

Kuten otsikko kertoo, niin minua järkytti eräs asia hyvin paljon. Minulla oli pitkästä aikaa suomenruotsalainen avustaja sijaisena. Hänen kanssa suunniteltiin että soitettaisiin semmoiseen ohjelmaan kuin Elämäni laulu. Nyt miä suunnittelen pitkään, että sitten kun hän tulee taas niin soitetaan uudestaan. Ruvettiin katsomaan radio Vegan ohjelmakaaviota, yllätykseksemme se oli loppu se ohjelma. Tilalle oli tullut klassinen toivekonsertti. Se ei minua paljoakaan kiinnostanut, mutta olihan sinne pakko yrittää soittaa. Onneksi emme päässeet läpi sinne, koska se keskittyi enemmän musiikkiin, ja säveltäjien tuntemiseen. Minä en harrasta klassista musiikkia. Olisiko otettu oppia radio ykkösen Sävel on vapaa - ohjelmasta. Nyt minulla ei ole mitään ohjelmaa mihin soittaa paitsi Puhelin langat laulaa ja YleX - kolmiottelu. Nyt loppuu tähän tämä blogi.

Eilinen Puhelinlangat-seikkailu

Eilinen oli ihan mahtava päivä, sillä pääsin tutustumaan Puhelinlangat laulaa-lähetyksen tekoon ihan paikan päälle. Ensin minä kävin tietysti Yle puheen haastattelussa, josta kerron myöhemmin kunhan se tulee ulos. Kun menin sinne Puhelinlangat laulaa studioon, niin ohjelmapäällikkö näytti minulle paikkoja. Sain tutustua Radio Suomen juontajiin ihan henkilökohtaisesti. Sitä juontajaa kenestä pidän kaikista eniten en häirinnyt, koska hän oli valmistautumassa tämänpäiväiseen Onnensävel-lähetykseen.

Yhden taustatoimittajan sain hämilleen kun kysyin että onko hän ollut maikkarin chatissa aikanaan juontajana. Siitä koko toimitus ei tiennyt yhtään mitään. Alkoi semmoinen huuto ja annettiin aplodit. Se toimittaja hämmentyi. Sitten minä menin syömään Yleisradion ruokalaan. Vaihtoehtona oli mennä sinne joko ulkokautta tai maan alta. Minä sain valita kumman kautta menemme, ja minä valitsin helpoimman vaihtoehdon minun kannalta eli maan alta. Me mentiin syömään ja ruoka oli hyvää.

Kun tultiin takaisin niin sitten oli täytekakun aika. Se oli hyvää. Sitten keskusteltiin toimittajien kanssa. Sitten tuli Puhelinlankojen varsinainen vieras. Hän oli tosi mukava. Hän otti meidät huomioon. Sitten minä sain seurata kuinka puheluita otetaan vastaan. Se on aikamoista puuhaa se. On yksi puhelin, ja monta puhelinlinjaa. Siinä on yksi puhelinvastaaja. Puhelin on kaiutinpuhelin tietysti. Se on ihan siinä studion oven vieressä. Sitten se lähetys alkoi. Olin puheluiden vastaanottopuolella. Sitten alkubiisi tuli silleen että en kuullut koko puhelinkeskustelua kuin vasta jälkeenpäin. Sitten minut otettiin studioon. Sain seurata kokonaan sen kolme tuntia miten hommat menee eteenpäin. Keskustelin niiden juontajien ja vieraan kanssa aina kun mikit oli kiinni. Oli sovittu että isä otetaan lähetykseen viimisen tunnin alussa. Niinhän me otettiin, hän ei tiennyt siitä mitään kuin vasta minuuttia ennen että hänet otetaan lähetykseen mukaan. Minä sain leikkiä haastattelijaa. Kysyin isältä että mitä kuuluu. Isä ei tiennyt keneltä minä kysyn, ja kysyi sitten että kysyitkö minulta, minä vastasin siihen että joo. Hänelle kuului ihan hyvää. Sitten minä kysyin että mitä hän on tehnyt tänään. Siitä alkoi semmoinen keskustelu että minä en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä koko keskustelusta, muuta kuin sen että hän on laitellut moottorisahaa. Olin etukäteen saanut tietää, että me mennään isän nimipäiville. Sitten yritin kysyä isältä, että monelta taksi tulee hakemaan sunnuntaina. Hän ei tiennyt siihen vastausta. Minä luulin kokoajan että äiti on vieressä kuulemassa, mutta äiti olikin keittiössä ja ovi oli kiinni ettei ääni lähtisi kiertämään ja minä en taas tiennyt sitä. Sitten biisi laitettiin soimaan, se biisi oli Venezuela. Se oli hieno biisi, mutta ei minun lempikappale.

Odotin että muita tuttuja soittaisi lähetykseen mutta pettymys oli kuitenkin suuri, että ei ollut kuin yksi tuttu ja se oli isä. Minä tiesin että yksi henkilö oli lähettänyt sähköpostia sinne ja muitakin olin kehoittanut tekemään niin. Silloin kun puhelinlankojen juontaja yritti soittaa jollekin, he eivät vastanneet puhelimeen tai sitten se oli varattu. Mietin silloin jo, että onkohan se joku tuttu kenelle hän yrittää soittaa. Olin suunnitellut sen niin, että biisin aikana keskustelisin äitin kanssa siitä, että monelta minut tullaan hakemaan, mutta olin niin pahasti jumissa etten päässyt puhelimen lähellekään. Se meni niin kuin se meni, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Omaan käyttöön on video, jota minä katson sitten kunhan kerkiän.

Kiitoksia Radio Suomen väelle siitä, että he ottivat minut niin lämpimästi vastaan. Toivottavasti nähdään joskus uudestaan.

Minun pitää sanoa yksi asia vielä. Minua rupesi niin kovasti tekemään lanttukukkoa mieli kun he puhuivat erään soittajan kanssa kukoista, että maiskuttelin suuta sen puhelun aikana. Onneksi se ei kuulunut lähetykseen.

Tässä oli kaikki tältä erää. Kirjoittelen myöhemmin lisää.

Suklaapelin ohje

Nyt minä aion kirjoittaa siitä, kun minä teen hyvää joka toinen viikko. Minulla on käynyt kehitysvammaisia aina pelaamassa suklaapeliä, ja myös kahvittelemassa. Huomenna he tulevat taas pelaamaan. Koska huomenna avustaja on kipeä, tulee tänne sijainen joka on minun entinen avustaja. Hän ei ole ikinä pelannut tätä suklaapeliä, mutta jotta minun ei tarvitse selittää saman pelin ohjeita aina uudelleen ja uudelleen uusille ihmisille ajattelin julkaista sen tänne, jotta avustajan on helpompi seurata ohjetta. Eli suklaapeli on ikäänkuin muistipeli, jossa on ainakin kaksitoista suklaanappia. Jokainen vuorollaan painaa nappia, paitsi minä joka heitän aina noppaa. Sitten sen mukaan mikä numero tulee niin se on joko kirsikka tai pähkinä. Sovitaan että 1-3 on kirsikka ja 4-6 on pähkinä. Muut painaa sitä nappia ja sieltä tulee joko kirsikka tai pähkinä. Siinä on olemassa semmoinenkin sääntö että jos tulee toukka niin sitten pitää antaa yksi nappula pois, mutta me ei olla käytetty sitä sääntöä koska muuten se peli saattaisi kestää ikuisuuden. Että tämmöiset ohjeet huomiselle avustajalle. Saatte esimakua siitä että mitä muutakin minä teen kun suunnittelen radiojuttuja. Sitten vielä semmoinen ohje. Aina kun sovitaan uutta aikaa, jokaiselle pitää kirjottaa lappu erikseen seuraavasta ajankohdasta. Että tämmöistä tällä kertaa.

Taas tehdään radiohistoriaa

Kuten otsikko kertoo, minulla on ollut pitkä tauko radion suhteen. Syynä se, että ei ole ollut kiinnostavia ohjelmia. Ainoa kiinnostava ohjelma on Puhelinlangat laulaa - ohjelma, joka tulee aina perjantaisin Radio Suomella. Nyt tulee pieni viittaus minun blogiin, joka on kirjoitettu joskus. Siinä on lause, joka kuului seuraavasti: "Olen useinkin miettinyt, että mitähän ne tekevät puhlareissa silloin kun mikit ovat kiinni." Se on minua kiinnostanut aina.

Olen useinkin ollut puhlareissa mukana soittajan roolissa, viimeksi 5.9.2014. Silloin toivoin Näkymätön Tyttö. Se aiheutti muissa kuulijoissa valtaisan kysynnän, että mikä on kyseinen kappale. Tässä on minun muisteloa puhelinlangoista. Muistan hyvin erään puhelun, joka kosketti minua. Eräs nainen soitti sinne, ja omisti yhden kappaleen tuntemattomalle perheelle, kun heidän lapsi oli kuollut. Sen kappaleen nimi oli Prinsessalle. Siinä vaiheessa minun piti oikein nielaista pari kertaa, etten olisi käynyt itkemään.
Puhelinlankojen maratonyön muistan hyvin. He olivat iltakuudesta aamukahdeksaan. Se oli aivan huikea yö. Kuuntelin sen koko lähetyksen aamukuuteen asti. Jotkut soittajat muistan ulkoa, esim. pohjoisesta yhden naisen, joka puhuu hauskaa Lapin murretta.

Tämän muistelon kirjoitin siksi, että voitteko kuvitella yhtä asiaa. Minä, tämän blogin kirjoittaja uskaltauduin toivomaan semmoista asiaa, että minä pääsisin puhelinlangoille vieraaksi katsomaan lähetyksentekoa, toivoisin että pääsisin hieman myös juontamaan sitä. Minä olin aika skeptinen että pääsisin sinne. Miksi olin skeptinen, sitä en halua julkisesti kirjoittaa. Pari päivää sitten tuli vastaus, että olen tervetullut katsomaan sitä lähetystä. Mitään mahdollisuutta ääneenpääsystä en uskalla luvata. Olen onnellinen tästä tapahtumasta. Yritän mahdollisimman paljon auttaa heitä toiveen valinnoissa, että mikä olisi hyvä toive. Jos se on minusta kiinni niin Euroviisutoiveet menevät läpi jos ne eivät ole juuri edellisellä viikolla soineet. Samana päivänä minulla on Yle puheen haastattelu, joka aikataulullisista syistä nauhoitetaan ja lähetetään jossain vaiheessa kevään aikana. Olen siis kahdessa radiossa pitkän tauon jälkeen. Jos minulle annetaan toiveen mahdollisuus, en tiedä mitä toivoisin puhelinlangoilta. Ainakin yllätyspuhelun minä yritän järjestää.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.