Erikoinen puhelu

Nyt minä kerron erikoisesta puhelusta jonka sain tiistaina. Kuten kaikki muistavat, soitin radio Vegaan. Luulimme, että emme pääsisi läpi, koska puhelua ei tullut silloin. No, meni viikko niin puhelin soi ja kyseessä oli outo numero. Avustaja vastasi ja yllätyksien yllätys, se mitä olin vähiten toivonut, ne soitti sieltä.

Hetkeksi meillä meni sormi suuhun, että mitä ihmettä teemme koska avustaja ei osaa ruotsia. Minä menin ihan lukkoon koska olin niin paniikissa ja toivoin että toimittaja osaisi edes hiukan suomea jotta saan sanottua asiani. Puhelun jälkeen minulle tuli asiasta niin paha mieli, koska en tiennyt että he soittavat viikkoa myöhemmin. Kaiken tämän jälkeen me teimme sillä lailla, että avustaja soittaa tai laittaa sähköpostia asian tiimoilta sille toimittajalle, ja selittää koko sekasotkun. Pitää laittaa se numero avustajalle, että hän voi soittaa sinne ja sopii uuden ajan milloin se haastattelu tehdään. Mitä tästä opimme? En ikinä soita ruotsinkieliseen radioon minun puhelimesta, koska minun numero näkyi heille.

Seuraava operaatio on pikkuisen helpompi. Aion osallistua nimittäin Sävel on vapaa - ohjelmaan. Toivon silloin Memory-nimistä kappaletta, joka on Cats-musikaalissa siksi että se on hieno biisi. Minulla oli se cdllä, mutta ei ole enää erinäisistä syistä johtuen. Toivottavasti pääsen nyt läpi Sävel on vapaassa. Katsotaan miten minun käy.

Järkytys oli suuri

Kuten otsikko kertoo, niin minua järkytti eräs asia hyvin paljon. Minulla oli pitkästä aikaa suomenruotsalainen avustaja sijaisena. Hänen kanssa suunniteltiin että soitettaisiin semmoiseen ohjelmaan kuin Elämäni laulu. Nyt miä suunnittelen pitkään, että sitten kun hän tulee taas niin soitetaan uudestaan. Ruvettiin katsomaan radio Vegan ohjelmakaaviota, yllätykseksemme se oli loppu se ohjelma. Tilalle oli tullut klassinen toivekonsertti. Se ei minua paljoakaan kiinnostanut, mutta olihan sinne pakko yrittää soittaa. Onneksi emme päässeet läpi sinne, koska se keskittyi enemmän musiikkiin, ja säveltäjien tuntemiseen. Minä en harrasta klassista musiikkia. Olisiko otettu oppia radio ykkösen Sävel on vapaa - ohjelmasta. Nyt minulla ei ole mitään ohjelmaa mihin soittaa paitsi Puhelin langat laulaa ja YleX - kolmiottelu. Nyt loppuu tähän tämä blogi.

Eilinen Puhelinlangat-seikkailu

Eilinen oli ihan mahtava päivä, sillä pääsin tutustumaan Puhelinlangat laulaa-lähetyksen tekoon ihan paikan päälle. Ensin minä kävin tietysti Yle puheen haastattelussa, josta kerron myöhemmin kunhan se tulee ulos. Kun menin sinne Puhelinlangat laulaa studioon, niin ohjelmapäällikkö näytti minulle paikkoja. Sain tutustua Radio Suomen juontajiin ihan henkilökohtaisesti. Sitä juontajaa kenestä pidän kaikista eniten en häirinnyt, koska hän oli valmistautumassa tämänpäiväiseen Onnensävel-lähetykseen.

Yhden taustatoimittajan sain hämilleen kun kysyin että onko hän ollut maikkarin chatissa aikanaan juontajana. Siitä koko toimitus ei tiennyt yhtään mitään. Alkoi semmoinen huuto ja annettiin aplodit. Se toimittaja hämmentyi. Sitten minä menin syömään Yleisradion ruokalaan. Vaihtoehtona oli mennä sinne joko ulkokautta tai maan alta. Minä sain valita kumman kautta menemme, ja minä valitsin helpoimman vaihtoehdon minun kannalta eli maan alta. Me mentiin syömään ja ruoka oli hyvää.

Kun tultiin takaisin niin sitten oli täytekakun aika. Se oli hyvää. Sitten keskusteltiin toimittajien kanssa. Sitten tuli Puhelinlankojen varsinainen vieras. Hän oli tosi mukava. Hän otti meidät huomioon. Sitten minä sain seurata kuinka puheluita otetaan vastaan. Se on aikamoista puuhaa se. On yksi puhelin, ja monta puhelinlinjaa. Siinä on yksi puhelinvastaaja. Puhelin on kaiutinpuhelin tietysti. Se on ihan siinä studion oven vieressä. Sitten se lähetys alkoi. Olin puheluiden vastaanottopuolella. Sitten alkubiisi tuli silleen että en kuullut koko puhelinkeskustelua kuin vasta jälkeenpäin. Sitten minut otettiin studioon. Sain seurata kokonaan sen kolme tuntia miten hommat menee eteenpäin. Keskustelin niiden juontajien ja vieraan kanssa aina kun mikit oli kiinni. Oli sovittu että isä otetaan lähetykseen viimisen tunnin alussa. Niinhän me otettiin, hän ei tiennyt siitä mitään kuin vasta minuuttia ennen että hänet otetaan lähetykseen mukaan. Minä sain leikkiä haastattelijaa. Kysyin isältä että mitä kuuluu. Isä ei tiennyt keneltä minä kysyn, ja kysyi sitten että kysyitkö minulta, minä vastasin siihen että joo. Hänelle kuului ihan hyvää. Sitten minä kysyin että mitä hän on tehnyt tänään. Siitä alkoi semmoinen keskustelu että minä en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä koko keskustelusta, muuta kuin sen että hän on laitellut moottorisahaa. Olin etukäteen saanut tietää, että me mennään isän nimipäiville. Sitten yritin kysyä isältä, että monelta taksi tulee hakemaan sunnuntaina. Hän ei tiennyt siihen vastausta. Minä luulin kokoajan että äiti on vieressä kuulemassa, mutta äiti olikin keittiössä ja ovi oli kiinni ettei ääni lähtisi kiertämään ja minä en taas tiennyt sitä. Sitten biisi laitettiin soimaan, se biisi oli Venezuela. Se oli hieno biisi, mutta ei minun lempikappale.

Odotin että muita tuttuja soittaisi lähetykseen mutta pettymys oli kuitenkin suuri, että ei ollut kuin yksi tuttu ja se oli isä. Minä tiesin että yksi henkilö oli lähettänyt sähköpostia sinne ja muitakin olin kehoittanut tekemään niin. Silloin kun puhelinlankojen juontaja yritti soittaa jollekin, he eivät vastanneet puhelimeen tai sitten se oli varattu. Mietin silloin jo, että onkohan se joku tuttu kenelle hän yrittää soittaa. Olin suunnitellut sen niin, että biisin aikana keskustelisin äitin kanssa siitä, että monelta minut tullaan hakemaan, mutta olin niin pahasti jumissa etten päässyt puhelimen lähellekään. Se meni niin kuin se meni, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Omaan käyttöön on video, jota minä katson sitten kunhan kerkiän.

Kiitoksia Radio Suomen väelle siitä, että he ottivat minut niin lämpimästi vastaan. Toivottavasti nähdään joskus uudestaan.

Minun pitää sanoa yksi asia vielä. Minua rupesi niin kovasti tekemään lanttukukkoa mieli kun he puhuivat erään soittajan kanssa kukoista, että maiskuttelin suuta sen puhelun aikana. Onneksi se ei kuulunut lähetykseen.

Tässä oli kaikki tältä erää. Kirjoittelen myöhemmin lisää.

Suklaapelin ohje

Nyt minä aion kirjoittaa siitä, kun minä teen hyvää joka toinen viikko. Minulla on käynyt kehitysvammaisia aina pelaamassa suklaapeliä, ja myös kahvittelemassa. Huomenna he tulevat taas pelaamaan. Koska huomenna avustaja on kipeä, tulee tänne sijainen joka on minun entinen avustaja. Hän ei ole ikinä pelannut tätä suklaapeliä, mutta jotta minun ei tarvitse selittää saman pelin ohjeita aina uudelleen ja uudelleen uusille ihmisille ajattelin julkaista sen tänne, jotta avustajan on helpompi seurata ohjetta. Eli suklaapeli on ikäänkuin muistipeli, jossa on ainakin kaksitoista suklaanappia. Jokainen vuorollaan painaa nappia, paitsi minä joka heitän aina noppaa. Sitten sen mukaan mikä numero tulee niin se on joko kirsikka tai pähkinä. Sovitaan että 1-3 on kirsikka ja 4-6 on pähkinä. Muut painaa sitä nappia ja sieltä tulee joko kirsikka tai pähkinä. Siinä on olemassa semmoinenkin sääntö että jos tulee toukka niin sitten pitää antaa yksi nappula pois, mutta me ei olla käytetty sitä sääntöä koska muuten se peli saattaisi kestää ikuisuuden. Että tämmöiset ohjeet huomiselle avustajalle. Saatte esimakua siitä että mitä muutakin minä teen kun suunnittelen radiojuttuja. Sitten vielä semmoinen ohje. Aina kun sovitaan uutta aikaa, jokaiselle pitää kirjottaa lappu erikseen seuraavasta ajankohdasta. Että tämmöistä tällä kertaa.

Taas tehdään radiohistoriaa

Kuten otsikko kertoo, minulla on ollut pitkä tauko radion suhteen. Syynä se, että ei ole ollut kiinnostavia ohjelmia. Ainoa kiinnostava ohjelma on Puhelinlangat laulaa - ohjelma, joka tulee aina perjantaisin Radio Suomella. Nyt tulee pieni viittaus minun blogiin, joka on kirjoitettu joskus. Siinä on lause, joka kuului seuraavasti: "Olen useinkin miettinyt, että mitähän ne tekevät puhlareissa silloin kun mikit ovat kiinni." Se on minua kiinnostanut aina.

Olen useinkin ollut puhlareissa mukana soittajan roolissa, viimeksi 5.9.2014. Silloin toivoin Näkymätön Tyttö. Se aiheutti muissa kuulijoissa valtaisan kysynnän, että mikä on kyseinen kappale. Tässä on minun muisteloa puhelinlangoista. Muistan hyvin erään puhelun, joka kosketti minua. Eräs nainen soitti sinne, ja omisti yhden kappaleen tuntemattomalle perheelle, kun heidän lapsi oli kuollut. Sen kappaleen nimi oli Prinsessalle. Siinä vaiheessa minun piti oikein nielaista pari kertaa, etten olisi käynyt itkemään.
Puhelinlankojen maratonyön muistan hyvin. He olivat iltakuudesta aamukahdeksaan. Se oli aivan huikea yö. Kuuntelin sen koko lähetyksen aamukuuteen asti. Jotkut soittajat muistan ulkoa, esim. pohjoisesta yhden naisen, joka puhuu hauskaa Lapin murretta.

Tämän muistelon kirjoitin siksi, että voitteko kuvitella yhtä asiaa. Minä, tämän blogin kirjoittaja uskaltauduin toivomaan semmoista asiaa, että minä pääsisin puhelinlangoille vieraaksi katsomaan lähetyksentekoa, toivoisin että pääsisin hieman myös juontamaan sitä. Minä olin aika skeptinen että pääsisin sinne. Miksi olin skeptinen, sitä en halua julkisesti kirjoittaa. Pari päivää sitten tuli vastaus, että olen tervetullut katsomaan sitä lähetystä. Mitään mahdollisuutta ääneenpääsystä en uskalla luvata. Olen onnellinen tästä tapahtumasta. Yritän mahdollisimman paljon auttaa heitä toiveen valinnoissa, että mikä olisi hyvä toive. Jos se on minusta kiinni niin Euroviisutoiveet menevät läpi jos ne eivät ole juuri edellisellä viikolla soineet. Samana päivänä minulla on Yle puheen haastattelu, joka aikataulullisista syistä nauhoitetaan ja lähetetään jossain vaiheessa kevään aikana. Olen siis kahdessa radiossa pitkän tauon jälkeen. Jos minulle annetaan toiveen mahdollisuus, en tiedä mitä toivoisin puhelinlangoilta. Ainakin yllätyspuhelun minä yritän järjestää.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.

Minua harmittaa todella paljon

Minua harmittaa todella paljon eräs asia; minkä takia en osallistunut siihen kilpailuun vaikka minun piti. Kyseessä oli Nenäradiohomma, jossa ideana oli se, että kaksi joukkuetta (ylex aamu ja ylex jälkkä) olisi tullut minun syntymäpäiväjuhliin. He kiertävät 42 juhlapaikkaa ja samalla keräävät hyväntekeväisyyteen rahaa. Aikaisemmin nenäradion historiassa on tehty seuraavia asioita: oli sekotettu toimittajien pakkaa niin, että jokaikinen kuulija oli saanut äänestää ketä juontajia he halusivat nähdä tekemässä lähetystä. Samalla he tekivät erilaisia haasteita, joita kuulijat olivat ehdottaneet, esim. nenäradiolähetyksessä tanssittiin tangoa. Nenäradio ei kuitenkaan saavuttanut hirveää suosiota eivätkä he saaneet oikein kerättyä rahaa, kun taas sitä edellinen nenäradiospektaakkeli oli aivan huikea. Siellä aamun juontajat tekivät keskiviikkoiltapäivä kolmesta aina perjantai-iltaan kymmeneen saakka.

Olisin varmasti ilmoittautunut, mutta pelko siitä että mihin aikaan ne soittaa ihmisille että ne tulee, sai minut mietteliääksi. Olisin myös ollut iloinen, jos he olisivat tulleet minun luo. Vietän kolmet synttärit, ensin kotipiirissä, sitten asuntolaväen kanssa ja sitten kavereiden kanssa. Tähän asuntolaväen synttäreihin olisin suunnitellut spesiaalia mutta se meni jo. Pitää osallistua toisen kerran. Vähän minua harmittaa mutta ei se mitään.

Radio Nova - yritys

Kuten otsikko kertoo, yritän päästä Radio Novaan. Tällä kertaa yritän päästä sinne studioon. Olen ollut kyllä ennenkin Radio Novan studiossa, mutta se meni semmoiseksi sähläämiseksi. Sillä lailla sähläämiseksi että minulle annettiin kaksi minuuttia aikaa puhua, joka ei ollut minun tarkoitus. Alun perin kun osallistuin siihen kilpailuun jossa toteutetaan unelmia, minun tarkoitus oli olla siellä studiossa koko sen neljä tuntia, eikä suinkaan juosta paikasta toiseen. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta, mutta hieman pettynyt jos sanotaan suoraan. Yritin päästä iltaan esittämään toiveita nauhalle, mutta se ei onnistunut. Lopputuloksena oli se, että lähdin itku kurkussa studiosta pois, koska cp-vammaisuus on minulle tärkeä asia ja olisin halunnut kertoa siitä enemmän. Nyt yritän päästä taas neljäksi tunniksi lähetykseen, jotta ihmiset saisivat kysyä minulta asioita ja antaa palautetta. Vastaisin jokaikiseen puheluun joihin suinkin vain kerkeisin lähetyksen aikana, samoin sähköpostiin. Jos ei lähetyksen aikana kerkeä, niin sitten ihan henk.koht lähetyksen jälkeen. Että tämmöinen missio minulla on menossa kuulijoita ajatellen. Ei ollut kenenkaan vika, että lähetykseen oli annettu niin vähän aikaa. Tottakai ymmärrän sen, että on käsikirjoitus jonka mukaan mennään. Minulle oli annettu se kaksi minuuttia ja olen onnellinen että sain olla kaksi minuuttia radiossa, mutta haluan seuraavalla kerralla keskittyä kuulijoiden palautteisiin ym. jotta minä kertoisin mitä cp-vammaisuus todellakin on. En ketään syytä mistään, en radioasemaa enkä tuottajaa. Se oli yllätys itsellenikin, että sinne oli varattu noin vähän aikaa, mutta toivekappaleen sain kyllä läpi. Toivottavasti ensi kerralla olisi pikkusen enemmän aikaa puhua. Niinkuin sanoin jo aikaisemmin, ei se ollu kenenkään vika. Lähetys oli suunniteltu niin että minulle annettiin kaksi minuuttia puheaikaa ja sitten piti mennä eteenpäin. Siinähän kävi silleen, että kuulokkeet ja mikki oli rikki. Muuten olisin saanut sen neljä minuuttia ihan varmasti. Ilmoitan heti, jos aihetta ilmenee.

Että tämmöinen tällä kertaa.