Monta asiaa kerralla

Ensin minä haluan kirjoittaa kadonneen jäljillä ohjelmasta. Kadonneen jäljillä 3 tuotantokausi tuli n. viikko sitten ulos. Kyllä se on koukuttava ohjelma edelleenkin. Minua kiinnostaa ne tarinat yhä edelleen. Aion kattoa jokaisen jakson, onneks nyt se tulee semmoiseen aikaan että voi katsoa suorana, ettei tarvitse netti-tv:stä katsoa. Se kadonneen jäljistä. Sitten otetaan käsittelyyn kymppitonni. Kymppitonni loppui yllättäen 2011 syksyllä kun suomi tv meni ns. konkurssiin. Nyt siellä on pelkkää ulkomaalaista, enkä ole sen jälkeen katsonut sitä oikeastaan ollenkaan. Nyt tuli yllättäen iltalehdestä tieto että suomipop on ottanut kymppitonnin omakseen. En tiedä miten se toimii radiossa, varmaan ihan hyvin, se alkaa maanantaina. Sitten otetaan käsittelyyn iholla sarja. Iholla on muuten ihan mielenkiintoinen konsepti mutta minua ärsyttää siinä että kaikki naiset ketä siellä on antaa semmoisen kuvan naisen elämässä että naisilla ei ole kaikki hyvin. Pitää aina valittaa jostakin. Miä kyllästyin tokan jakson puoleen väliin siihen kun en jaksanut kuunnella sitä valitusta. Tuli semmoinen myötähäpeän tunne kun lukiolainen ei halunnut lukea kokeisiin. Olisi ihan mielenkiintosta tietää mitä se lukiolainen ajattelee nyt kun ne jaksot tulee ulos. Jos miehille tehtäisiin sama ohjelma niin minä hakisin sinne ehdottomasti. Sitten otetaan viidakon tähdet ohjelma käsittelyyn, mitä minä en ole ymmärtänyt alkuunkaan. Miten ne on keksinyt tämmöisen ohjelma formaatin että julkisuuden naiset pistetään johonkin viidakkoon ja pitää tehdä erilaisia tehtäviä, olla elefantin selässä ja lopulta voittaa 30000 euroa olemalla julkisuuden henkilö, nostaa omaa egoaan síllä että on ollut viidakossa. Luvassa on kirkumista ja pahaa mieltä ja julkkiksia. Minä en aio sitä kattoa. En vaikka pakotettaisiin. Ihan vaan sen takia että minua ärsyttää että kaikkiin ohjelmiin pitää ottaa julkkikset nostamaan omaa egoa. Että tämmöstä mieltä miä ole ohjelmista. Nyt pitää tehdä tunnustus samaan hengenvetoon, minä olen katsonut Big brotheria 3 tuotantokauden ihan kokonaan koska siitä tuli ihan hirveä kohu kun yksi tuttu oli ekalla tuotantokaudella siellä. Katsoin kolmannen kauden ekan jakson ja jäin samantien koukkuun. Se oli tosielämän saippuasarja. Uskovat kaverit ihmettelivät sitä, mutta en ole sen jälkeen katsonut yhtään BB:tä kun minä muutin pääkaupunkiseudulta pois. En ole kertonut äidillekään siitä että olen katsonut BB:tä. Siitä olisi varmasti keskusteltua kotona jos he olisivat tienneet minun BB:stä. Neljännellä kaudella oli kirjoitus kymen sanomissa miten huono ohjelma se on. Täytyy myöntää että miä katoin 4 tuotantokauden alotusjakson mutta heti kun joku kiroili niin isä oli pannuhuoneessa ja kuuli sen. Sen jälkeen en ole big brotheriin koskenutkaan. Mutta minä odotan innollla sitä selviytyjiä, se on niin mielenkiintosta miten oikea ihminen kestää paineet. Nyt loppu tähän tällä kertaa.

Asia mikä Norjassa voi olla vaikeeta

Kuten otsikko kertoo asia mikä voi olla vaikeeta kielitaidon lisäksi on se että kahteen viikkoon ei kuule suomalaisia radiokanavia ollenkaan. Ei voi kuunnella puhelinlankoja eikä muuta ohjelmaa. Puhelinlangat on kuitenkin minun elämän suola. Minä kuuntelen sen minkä pystyn netistä yle areenasta. Voitteko kuvitella yhtä asiaa? En olisi halunnut viime perjantaina mussukkaa tänne. Viime viikolla kävi niin, kun minä olisin kuunnellut puhlareita netti oli aivan juntturassa, ylen nettisivut kaatui launtaina. Kun puhelinlangat oli areenassa se tiedosto oli nettisivun kaatumisen myötä vioittunut niin että se pysähtyi kaiken aikaa kun yritti kuunnella. Sen takia minä en olisi halunnut mussukkaa tänne kun minä luulin että on taas sama ongelma että se kaatuu taas koko ajan eikä puhelinlangoista kuulu yhtään mitään. Kun minä sitten kävin kuuntelemaan lauantaiaamuna niin tiedosto oli ilmeisesti viikon aikana korjaantunut ja se toimi normaalisti. Nyt loppu tämä tänä iltana tähän.

Muistoja

Katsoin mamman 80-vuotis DVD:tä. Kyllä se aika kultaa muistot. Täytyy myöntää että itku meinasi tulla, varsinkin siinä vaiheessa kun mamma puhui meille hyvin kauniisti, miten hän toivoi pystyvänsä elämään 90-vuotiaaksi. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan mamma kaatui, mursi lonkkansa ja kuoli saamiinsa vammoihin. Meinasi ihan oikeasti alkaa itkettämään, ei se mamman näkeminen vaan se puhe meinasi alkaa itkettämään. Olen nyt jälkeenpäin kiitollinen isälle että se jaksoi videoida nämä juhlat. Minä muistan kun näin mamman viimeisen kerran ja puhuin mamman kanssa puhelimessa viimeisen kerran. Ensin siitä viimeisestä kerrasta vähän kertomusta. Kun mamma oli viety sairaalaan meni aika pitkään ennen kuin minut laskettiin sairaalaan. Kun minä sain luvan mennä mamma oli oikein iloinen kun minä kävin katsomassa sitä. Siinä kävi silleen että mammalla ei ollut omaa huonetta osaston ollessa täynnä, saimme mennä katsomaan potilasta ihan milloin vaan. Kun minä olin just tulossa sairalaan niin äiti soitti että älä mene kun mammalla on juuri leikkaus, mitä se olisi enää auttanut, minä menin mammaa katsomaan. Jos olisin tiennyt että mammalla oli viimeinen kerta olisin pyytänyt kertomaan pikku satu. Ihan vaan muistelun vuoksi. Kun minä lähdin siitä sairaalasta pois niin en silloin tiennyt että sille tielle mamma jää. Viimeinen puhelu minkä minä puhuin mamman kanssa oli kiitos viimeisestä-puhelu minkä mamma soitti aina kun minä olin siellä kylässä. Sairaalassa minua ei laskettu enää katsomaan mammaa koska mammalla oli ns noro-virus, se harmitti minua oikein kovasti. Olisin halunnut olla mamman vuoteen vieressä viimeisen kerran. Olin siitä hyvin katkera äitille. Kun äiti selitti mikä tässä oli ongelma niin ymmärsin heti. Oli aika pysäyttävä hetki kun mamma kuoli. Kun minä soitin mussukalle mitä kuuluu-puhelua niin mussukka painoi puhelun poikki. Minä itkin korkeintaan 5 minuuttia sitten kaikki oli ohi. En ole enää surullinen vaan iloinen että mamma pääsi pois täältä. Nyt mammalla on hyvä olla. Meillä täällä on hyvä olla. Minkälainen kohtaaminen se on taivaassa sen näkee sitten. Nyt minä menen saunaa. Nyt loppui tänä päivänä tähän.

Norjan leirilehteen juttuja Suomesta

Nyt minä kirjoitan Norjaa varten pienen esitelmän Suomesta, varsinkin tästä kaupungista missä minä olen. Haminan kaupunki Suomesta. Hamina on pieni kaupunki kaakkois-suomessa. Haminassa kaikki tuntevat toisensa. Kuuluisimmat nähtävyydet täällä on ympyrä ja raatihuone. Kuuluisat tapahtumat on elomarkkinat ja Hamina tattoo joka on joka toinen vuosi järjestettävä sotilasmusiikki tapahtuma. Se on iso tapahtuma. Hamina on kuuluisa myös sonnista. Täällä voisi sanoa että se on taideteos. Haminassa on kaksi ravintolaa. Toinen on Haminan kaupan yhteydessä ja toinen on keskustassa. Haminassa oli Suomen ensimmäinen pitseria. Hamina on perustettu vuonna 1863. Kadut ovat ympyrän muotoisia ja ympäri kaupunkia on sodan aikaisia vallituksia. Vammaisten asumispaikkoja ei ole. Täällä on kolme vanhainkotia. Syksyllä Haminaan on tulossa koti vammaisille. Jos isoon kaupunkiin haluaa mennä niin kannattaa suunnistaa Haminan naapurikaupunkiin joka on Kotka. Sieltä saa melkein kaikki tarvittavat asiat. Kotkassa on heinäkuussa aina kuuluisat meripäivät joka on iso tapahtuma. Silloin koko Kotka on aivan sekaisin. Kotkassa on myös kaunis puisto nimeltään sapokka. Siellä on sorsia aina kesäisin. Sen lisäksi Kotkassa on Maretarium joka on akvaariotalo ja siellä voi tutustua Suomalaisiin kaloihin. Kannattaa sinne käydä tutustumassa. Enempää en osaa nyt kertoa Haminasta ja Kotkasta, mutta eikö tämä riitä lähikunnista esittelyyn. Haminasta pitää sen verran sanoa vielä että valitettavasti ei kulje matalalattiabussia niin että pääsisi pyörätuolilla helposti matkustamaan. Haminassa on ainoastaa yksi invataksi, pitää mennä Kotkan invataksilla jos sieltä ei saa kyytiä. Minä olen aika usein käyttänyt Kotkalaisia invatakseja. Ajattelin tehä lähikunnista pienen esittelyn, toivoisin että muut tekisivät niin omasta maastaan. Minä en tiedä toisien maasta mitään. Kirjoitan taas Norjasta päiväkirjaa kunhan pääsen sinne. Tämä teksti tulee Norjan lehteen että he tietävät missä minä täällä oikein asun. Toivottavasti muutkin tekisivät niin. Minä lähen niin sanotusti keulimaan koska olen niin innoissani. Tämä pitää sitten kääntää englanniksi jotenkin. Nyt loppuu tähän mun blogin kirjoittaminen. Minä olen suunnitellut kannen leirilehteen. Se olisi auringonlasku kuva sillee että vuonot näkyisi taustalla jos sellasia siinä paikassa on. Nyt loppu minun Haminan tietous tähän, ohessa kuvia Haminasta ympäriinsä.

Norjaan nro II

Nyt minä kerron mikä ratsastuksessa oikein mättää. Ensimmäiseksi täytyy sanoa se että ratsastus ei ole mitään uutta, olenhan minä ratsastanut pienenä vuoteen 1999 saakka. Se loppui siihen että minä olin painava poika ja hevonen ei jaksanut meitä kahta kantaa koska jonkun piti istua takana. Lopulta minä ratsastin osan aikaa istuen ja osan aikaa uskokaa tai älkää niin mahallani, koska siinä oli helpompi olla. Tosin kerran minä pelästyin kun hevonen näki toisen hevosen ja hirnahti, se tuntui pelottavalta. Ratsastukseen tarvitaan kaksi tukijaa, oikeastaan kolme tukijaa. Eli terapeutti istui minun takana hevosen selässä, äiti tai sisko tuki sivusta etten minä olisi kaatunut. Se oli aika rankkaa hommaa kun minua sattui vielä takapuoleenkin se istuin alusta. Älkää luulko että minä olisin joku arkajalka, pelkäisin sen takia hevosta. Olen päättänyt seuraavaa: otan sieltä digikuvia en videokuvaa koska jokainen tietää mitä se ratsastus on. Kaikenlaisista uusista lajeista mitä en ole koskaa kokeillut niin aion kokeilla kaikki, olkoot se kuinka extremeä tahansa. Jos minun terveys antaa siihen luvan, pitää kuunnella omaa kehoa. En tarkoita sitä että olisin jatkuvasti kipeä mutta kaikki mihin minä pystyn osallistumaan niin osallistun. Olkoon se kuinka vaarallinen laji tahansa. Sitä tässä on tultu hakemaankin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä sivusta seuraajan roolia. Minä odotan innolla sitä Norjan reissua, ainoa mikä minua pelottaa leirissä on se että leirillä on yksi ainoa huone joka on varattu yhdelle hengelle, saanko minä sen? Olisin hyvin onnellinen jos saisin sen. Kerran kävi niin hassusti että minä nukuin samassa huoneessa toisten kanssa enkä saanut unta vaikka kuinka yritin nukkua. Katsotaan miten minulle käy sen asian suhteen.

Erään kanavan tietokilpailu

Tossa äsken minä sanoin että multa loppu asiat kesken mutta nyt tulee kritiikkiä erään kanavan tietokilpailusta. En tarkoituksella halua sanoa kanavan nimeä, kyllä te tiedätte mitä minä tarkoitan. Olen halunnut osallistua siihen tietokilpailuun kauan aikaa, siitä asti kun kuulin sen ekan kerran. Nyt tulee kritiikkiä, aikaisemmin tässä kilpailussa sai vaan soittaa ja valita kumpaan kanavan juontajan joukkueeseen haluaa. Kritiikki tulee siitä että on karsinta kysymykset ja pitää heti vastata jos pääsee linjoista läpi. Jos vastaa oikein niin pääsee kilpailemaan. Minun tapauksessa ei anneta paljon mahdollisuuksia sillä saisin minäkin osallistua siihen kilpailuun mutta minä en halua juuri sen takia kun pitää samantie tietää karsintakysymykset. Jos se olisi sellainen kuin se ennen oli niin osallistuisin varmasti. Se olisi kiva jos olisi ilmaiseksi siellä studiossa. Pääsis automaattisesti osallistumaan siihen tietokilpailuun. Nyt te ihmettelette mitä tuo ilmeisesti tarkoittaa, se tarkoittaa sitä että vois ilmeisesti osallistua jos olisi paikan päällä toisen juontajan tilalla ettei tarvisi karsintakysymyksiä selvittää. Tämmöinen blogi tällä kertaa. Kirjoitetaan taas joskus lisää.

90-luvun tv-ohjelmat tulee takaisin jossakin määrin

Nyt pitää kirjoittaa sellaisesta asiasta kuin selviytyjät. Siitä tehdään Suomiversio. Olen innoissaan kaikesta uudesta asiasta, tämä on uusivanha asia. Joskus 90-luvulla oli sellainen ohjelma kuin Robinson jonka voittajista ei ole kuulunut yhtään mitään. Ainoa miinus puoli on se minkä tiedän tässä vaiheessa on ihmisten kiroilu siinä ohjelmassa. Minusta se on typerää mutta onhan se ohjelma muuten niin mielenkiintosta seurattavaa miten paljon ihminen kestää. Millonkohan tulee semmoinen tv-ohjelma mihin minä voisin osallistua? En osaa laulaa, en pysty laittamaan ruokaa enkä ole hakemassa yhtiöstä töitä. Biisikärpäseen en halua osallistua koska siinä pitää saada sanat oikein. Mitäköhän tapahtuis jos minä menisin sinne ja avustaja tulkkaisi väärin vaikka sanoisin oikein. Huvittava ajatus sinänsä. Tämmöstä ohjelmaa odotellessa jossa cp-vammainen pääsee osallistumaan. Nyt loppu tähän minun blogi. Sen verran vielä sanon että olen aika paljon kirjoittanut blogia kun joskus aikaisemmin. Joskus sitä vaan innostuu ja joskus tulee taas semmoisia hetkiä että minä en jaksa kirjoittaa. Uusia aiheita odotellessa.