Norjaan nro II

Nyt minä kerron mikä ratsastuksessa oikein mättää. Ensimmäiseksi täytyy sanoa se että ratsastus ei ole mitään uutta, olenhan minä ratsastanut pienenä vuoteen 1999 saakka. Se loppui siihen että minä olin painava poika ja hevonen ei jaksanut meitä kahta kantaa koska jonkun piti istua takana. Lopulta minä ratsastin osan aikaa istuen ja osan aikaa uskokaa tai älkää niin mahallani, koska siinä oli helpompi olla. Tosin kerran minä pelästyin kun hevonen näki toisen hevosen ja hirnahti, se tuntui pelottavalta. Ratsastukseen tarvitaan kaksi tukijaa, oikeastaan kolme tukijaa. Eli terapeutti istui minun takana hevosen selässä, äiti tai sisko tuki sivusta etten minä olisi kaatunut. Se oli aika rankkaa hommaa kun minua sattui vielä takapuoleenkin se istuin alusta. Älkää luulko että minä olisin joku arkajalka, pelkäisin sen takia hevosta. Olen päättänyt seuraavaa: otan sieltä digikuvia en videokuvaa koska jokainen tietää mitä se ratsastus on. Kaikenlaisista uusista lajeista mitä en ole koskaa kokeillut niin aion kokeilla kaikki, olkoot se kuinka extremeä tahansa. Jos minun terveys antaa siihen luvan, pitää kuunnella omaa kehoa. En tarkoita sitä että olisin jatkuvasti kipeä mutta kaikki mihin minä pystyn osallistumaan niin osallistun. Olkoon se kuinka vaarallinen laji tahansa. Sitä tässä on tultu hakemaankin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita eikä sivusta seuraajan roolia. Minä odotan innolla sitä Norjan reissua, ainoa mikä minua pelottaa leirissä on se että leirillä on yksi ainoa huone joka on varattu yhdelle hengelle, saanko minä sen? Olisin hyvin onnellinen jos saisin sen. Kerran kävi niin hassusti että minä nukuin samassa huoneessa toisten kanssa enkä saanut unta vaikka kuinka yritin nukkua. Katsotaan miten minulle käy sen asian suhteen.

Erään kanavan tietokilpailu

Tossa äsken minä sanoin että multa loppu asiat kesken mutta nyt tulee kritiikkiä erään kanavan tietokilpailusta. En tarkoituksella halua sanoa kanavan nimeä, kyllä te tiedätte mitä minä tarkoitan. Olen halunnut osallistua siihen tietokilpailuun kauan aikaa, siitä asti kun kuulin sen ekan kerran. Nyt tulee kritiikkiä, aikaisemmin tässä kilpailussa sai vaan soittaa ja valita kumpaan kanavan juontajan joukkueeseen haluaa. Kritiikki tulee siitä että on karsinta kysymykset ja pitää heti vastata jos pääsee linjoista läpi. Jos vastaa oikein niin pääsee kilpailemaan. Minun tapauksessa ei anneta paljon mahdollisuuksia sillä saisin minäkin osallistua siihen kilpailuun mutta minä en halua juuri sen takia kun pitää samantie tietää karsintakysymykset. Jos se olisi sellainen kuin se ennen oli niin osallistuisin varmasti. Se olisi kiva jos olisi ilmaiseksi siellä studiossa. Pääsis automaattisesti osallistumaan siihen tietokilpailuun. Nyt te ihmettelette mitä tuo ilmeisesti tarkoittaa, se tarkoittaa sitä että vois ilmeisesti osallistua jos olisi paikan päällä toisen juontajan tilalla ettei tarvisi karsintakysymyksiä selvittää. Tämmöinen blogi tällä kertaa. Kirjoitetaan taas joskus lisää.

90-luvun tv-ohjelmat tulee takaisin jossakin määrin

Nyt pitää kirjoittaa sellaisesta asiasta kuin selviytyjät. Siitä tehdään Suomiversio. Olen innoissaan kaikesta uudesta asiasta, tämä on uusivanha asia. Joskus 90-luvulla oli sellainen ohjelma kuin Robinson jonka voittajista ei ole kuulunut yhtään mitään. Ainoa miinus puoli on se minkä tiedän tässä vaiheessa on ihmisten kiroilu siinä ohjelmassa. Minusta se on typerää mutta onhan se ohjelma muuten niin mielenkiintosta seurattavaa miten paljon ihminen kestää. Millonkohan tulee semmoinen tv-ohjelma mihin minä voisin osallistua? En osaa laulaa, en pysty laittamaan ruokaa enkä ole hakemassa yhtiöstä töitä. Biisikärpäseen en halua osallistua koska siinä pitää saada sanat oikein. Mitäköhän tapahtuis jos minä menisin sinne ja avustaja tulkkaisi väärin vaikka sanoisin oikein. Huvittava ajatus sinänsä. Tämmöstä ohjelmaa odotellessa jossa cp-vammainen pääsee osallistumaan. Nyt loppu tähän minun blogi. Sen verran vielä sanon että olen aika paljon kirjoittanut blogia kun joskus aikaisemmin. Joskus sitä vaan innostuu ja joskus tulee taas semmoisia hetkiä että minä en jaksa kirjoittaa. Uusia aiheita odotellessa.

9

Uuden musiikin kilpailu

Ennen muinoin oli euroviisukarsinnat, nyt on uuden musiikin kilpailu. Katsoin sitä ihan mielenkiinnosta uudestaa kun kuuntelin sen ensin radiosta. Nyt tulee kritiikkiä: radioselostus oli aivan turha kun kuitenkin ääni tuli tv:n kautta radioon. En tosin tiedä miten ruotsinkieliset radiot teki mutta suomalainen radio teki tällä lailla. Luulin että voittaja on ihan selvä mutta aamulla kun heräsin ja katsoin lehdestä niin hämmästyin että voittaja oli suomen-ruotsalainen eikä se mitä minä olin meinannut. Sen takia minä laitoin radion kiinni kun luulin että automaattisesti ennakkosuosikki voittaa. Tämmöstä mieltä minä olen umk:sta.

Kaksi unelmaa toteutui!

Kuten olen aiemmin kertonut niin hain Norjaan viime kesänä huonoin tuloksin. Nyt hain uudelleen ja tällä kertaa minua onnisti!
Jos ei olisi onnistunut en tiedä miten iso pettymys se olisi ollut, jos en olisi päässyt. Erikoisesti leirin tekee mielenkiintoiseksi ei pelkästään se että siellä puhutaan englantia se on sanomattakin selvää mutta myös se että meidät laitetaan eri ryhmiin. En tiedä miten ihmiset tulevat toimeen keskenään. Toivottavasti minun ryhmässä on semmoisia ihmisiä kenen kanssa minä tulen toimeen, se on pääasia. Olen päättänyt että jos minusta tehdään ns. ryhmänjohtaja aion näyttää hyvää esimerkkiä muille, varsinkin radiotehtävässä kun olen soittanut niin paljon radioon. Se mikä minua pelottaa on ratsastus koska en ole moneen vuoteen ratsastanut. Jos minulta kysytään että haluatko ratsastaa niin sanon suoraan että en. Mutta jos minut laitetaan hevosen selkään niin sitten minun on ratsastettava. Mikään hankala en halua olla kun on muun maalaisia ympärillä. En halua semmoista esimerkkiä että jos toikaan ei mene niin minäkään en mene. Minä olen urhea mies vaikka sisäisesti saatan olla pikkuisen paniikissa. Kirjoitan viimeistään matkan jälkeen mitä minä näin siellä. Ei minua jännitä vielä mutta sitten kun matka alkaa lähestyä niin sitten saattaa ehkä alkaa jännittää. Eritoten minua hermostuttaa nyt se että mitä mun kaveri sanoo siitä että lähteekö se mukaan vai ei. Sunnuntaina pitäisi ilmoittautua sinne viimeistään. Nyt loppuu tähän tämä blogi, alan pikkuhiljaa kuuntelemaan Oili Oilia.

90-luvun sarjoja ehdottomasti dvd:lle

Tämä otsikko on sinänsä kummallinen mutta minä kaipaan yhtä asiaa 90-luvulta nimittäin tv-sarjoja. En tarkoita mitään näyteltyjä sarjoja vaan 90-luvun suosittuja tv-ohjelmia. Esimerkiksi game over olisi kivaa katsottavaa jos niitä tulisi oikein dvd-boxi. Game over oli minun mielestä hyvä sarja. Tottakai oli siellä väkivaltaakin peleissä, en suosi väkivaltaa ollenkaan mutta muuten se oli ihan hyvä ohjelma. Game over tuli aina lauantai iltapäivisin kunnes se siirtyi lauantai aamuun. Uusintoja ei kannattaisi lähettää koska muuten kaikki nuoret jotka ei ole nähneet game overia soittaisivat siihen numeroon aivan turhaan. Selvennykseksi kerrottakoon että sitä juonsi semmoinen kumiukko joka myöhemmin paljastui Arttu Harkiksi. Kirjoitan tästä asiasta nimellä koska se on nyt julkista, ollut jo kauan aikaa. Minulla on game over nauhoja, mutta ne on läpi katsottu kaikki. Enkä halua niistä dvd:tä koska minä olen kyllästynyt niihin jaksoihin, koska olen niin monta kertaa katsonut ne jaksot. Ensin katsoin niitä mammalassa ja nyt täällä kotona. Aina silloin tällöin jos ei ole mitään tekemistä niin minä katson niitä. Erikoisesti minä tykkäsin jos siellä oli ulkomaalaisia vieraita pelaamassa. Voi kun game overista tulisi dvd-boxi niin ostaisin välittömästi. Kaikista näyteltyistä sarjoista on boxit, ihmeiden tekijöistä, blondi tuli taloon, toivottavasti tämän hetken suosituista sarjoista ei tehdä dvd-boxeja. Tiedätte varmaan mitä minä tarkoitan, se tulee MTV3:lta. Kirjoitan taas kun aihe ilmenee.