Kaksi omaa listaa, ensimmäiseen pettymys.

Nyt mie kerron siitä, mikä puhelu sai minut jännittämä'n koko tiistaipäivän. Yle X:ltä soitettiin mulle ja kysyttiin minua puhelimeen, olin tietysti kaverin opista ottanu selville, että puhelinta pitää kantaa koko ajan mukana.

Kun kaverini vastasi puhelimeen, siellä oli edellinen soittaja, josta mie kerroin, kyseli harrastuksia, mitä miä teen, ja semmosia. Miä sanoin, että käyn seurakunnan solussa. Sitten hän kysyi, mitä minä pidän omana lempparibiisinä tällä listalla. Miä vastasin sen puhelinlangat -toiveen, eli Joan Osbournen One of Us. Hän soittaisi minulle puoli kuudelta.

Rupesin miettimään kahta asiaa: millon solu on perustettu, ja kuinka paljon siellä käy porukkaa, jos sitä tultaisiin kysymään. Ja miksi se solu on perustettu. Siihen miä osaisin vastata ihan tosta noin vaan.

Kun se puhelu tuli, Whitney Houstonia oli 1:17 jäljellä. Olin laittanu paperille ylös ne perusteet, jotta avustajan on helpompi tulkata. Kun se suora lähetys alkoi, minua suoraan sanottuna ehkä vähän jännitti, täytyy myöntää. Hän kysyi, että miten Niken päivä on menny, vastasin niinku asiat oli: olen jännittäny koko päivän tätä oma lista -ohjelmaa. Sitten hän kysyi säästä, niinkun radiokanavilla toimittajat aina kyselee.

Sitten tuli semmonen kysymys, mitä ei ollut minun käsikirjoituksessa: mitä olisi semmoista mukavaa sadepäivän tekemistä. Siinä vaiheessa sanoin että apua, tulipas hankala kysymys, kun en osannu odottaa tämmöstä. Vähän sama tilanne kun kaverilla oli Aavan meren tuolla puolen -ohjelmassa uutisaiheita kysyttäessä. Sitten mie mietin, ja muistin että mitä me perjantaina tehään: paistetaan lettuja. Sanoin, että paista lettuja! Sitten olikin aika laittaa mun biisi soimaan.

Odotin, että ne juttelee biisin jälkeen, mutta toimittaja otti nettikatsomon kuulokkeen, sanoi, että valitettavasti meillä loppui aika kesken. Olin niin sanotusti pettynyt, koska olin miettiny asioita koko aika. Kerroin hänelle viimisten kahen biisin perustelut, mitä oli tulossa.

Mun pitää myöntää yks asia: vaikka minä olen kaks kertaa kuunnellu sen Irinan biisin, silti mua alkaa heti harmittaa, kun kuulen sen, kun se biisi lähtee soimaan. Olen päättänyt seuraavaa: jos oma lista -ohjelma on vielä kahden-neljän vuoden kuluttua, silloin miä osallistun ohjelmaan uudestaan, koska minulle jäi niin paha maku suuhun. Silloin kukaan ei edes muista enää, kuka minä olen.

Toinen listaohjelma on aika mielenkiintoinen, kun avustaja muuttui minuksi.

Olin lähettänyt Radio Aaltoon kanssa oman listan. Ne soittikin sieltä. Halusivat, että avustajani ne puhuu nauhalle, että kuulijat saa selvää paremmin, missä mennään. Avustaja ei tiennyt sitä minun toista listaa. Hän joutui kaivamaan sen sähköpostista. Minulle se oli ihan sama, kun mie inhoon radion automaattisysteemiä. Tarkoitan tällä sitä, että ei oo kukaan puhumassa, vaan sanellaan ne listat nauhalle.

Mitä ois tapahtunut, jos naisia ois ollu täällä? Sitten me oltais varmaan sanottu, että tässä neliraajahalvaantuneen avustaja, hän on valinnut ne biisit.

Jos olis ollu se juontaja, joka soitti minulle, äänessä, niin sitte oisin ehdottomasti vaatinut, että minä haluan puhua sinun kanssa. Mutta koska se oli ikäänkuin automaatille nauhotus, niin en mie tykkää puhua siihen, koska miä tosiaan inhoon automaattisia nauhotuksia.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.

Ps. Arvatkaa mitä miä sanoin avustajalle siinä, kun me odotettiin Yle X:n puhelua? Muista esitellä itsesi!

(jatkoa edelliseen..)

Nyt tulee koko selitys sille, että minkä takia minä tein oman listan.

Oikeesti minä en ollu koko ohjelmasta kiinnostunut ennen kun muutaman kerran sitä kuulin. Koko tarina menee niin, että minä näytin kaverille Oma lista -ohjelmaa. Sitten kaveri innostukin tekee oman listan.

Kun hän oli kotona tunnin päästä siitä, niin radiosta soitettiin. Kaveri kertoi minusta sille toimittajalle, että mie olen liikuntavammainen. Sitten se toimittaja kysy, että onko hän tehny oman listansa? Kaveri sanoi, että ei ole. Silloin se toimittaja käski minun tehdä oman listan. Minulla oli ikään kuin velvollisuus tehdä se. Ei sitä kehtaa olla tekemättä, jos kerran radiosta käsketään!

Kun sitten kaveri soitti minulle, olin ihan innoissani ja rupesin jännittämään niin, että mulla oli ihan hiki. Jännitin niin hirveesti kaverin puolesta ja omasta puolesta. Kaverin haastattelu meni minun mielestä hyvin, paitsi kaverini ei muistanu lähettää terveisiä minulle, jota minä suuresti ihmettelen! :)

Olen päättäny tehdä niin, että jos tämä toimittaja soittaa minulle, niin kerron koko stoorin YleX:n suorassa lähetyksessä. Vietin nimittäin melkein koko yön miettien niitä kappaleita.

Toivottavasti ei käy niin, että sama kaveri, joka teki oman listan, joutuisikin yht'äkkiä tulkiksi samaan ohjelmaan. Sitten pitäis kuulijoille selittää, mitä tässä tapahtuu; miksi sama kaveri on uudestaan ohjelmassa.

Loppuu tänä iltana tähän.

Oma lista

Nyt miä kerron, mihin miä oon taas osallistunu: YleX:n Oma lista -ohjelmaan, jossa saa valita viisi kappaletta, mitkä haluaa kuunnella. Ne soittaa etukäteen mulle, ja kyselee multa mitä miä harrastan, mitä miä teen, jne. Sitten ne soittaa toisen biisin aikana minulle ja ottaa suoraan lähetykseen. Sitten ne haastattelee aika pitkään. Sitten ne soittaa minun biisin.

Yritän ujuttaa sinne jotain hengellistä. Se tulee siinä vaiheessa ilmi, kun minun kappale, joka on yhen kristityn yhtyeen biisi, laitetaan soimaan. Minä sanon etukäteen, mitä mie haluaisin: ehkä ne osaa just ne oikeet kysymykset. Se yhteys on aluksi huono, sitten kun mennään suoraan lähetykseen, se yhteys on ihan normaali.

Ymmärrän kyllä sen, että listoja on jonossa, kun se on valtakunnallinen radiokanava.

Mutta nyt minun on aika mennä sänkyyn, jatkuu huomenna (tai sitten joskus toiste).

Naamiaisasu

Olen menossa Norjaan ensi kesänä. Olen lukenut edellisestä matkasta heidän nettisivuiltaan. Siellä on ollu muun muassa matka Osloon & shoppailua Oslossa, sekä leiriläisten vanhempien tapaaminen. Tuskin minulle sinne kukaan tulee, olenhan mie tavallaan lomalla. Mutta onhan siellä naamiaiset! Joka tarkoittaa sitä, että puheudutaan joksikin muuksi tyypiksi, kun mikä oikeesti on.

Koska minä luultavasti en löydä sopivaa asua sieltä, niin minä päätin sitten ottaa minun naamiaisasun mukaan. Koska leirillä on tarkoitus tutustua erilaisiin kulttuureihin ja nähä muitakin eri maista, todennäköisesti mie olen ainoa suomalainen siellä, minkä takia miä päätin ottaa mukaan tuulipuvun, naisen peruukin, ja sauvakävelykepit.

Minä ajattelin sitä sauvakävelijää, koska muunmaalaiset ei tiedä sauvakävelystä yhtään mitään. Toivottavasti sauvojen kanssa ei tule ongelmia lentokoneessa! (Tarkoitan turvamiehiä.) Mitenköhän mie selitän sauvakävelyn englanniksi?! Se jää nähtäväksi. Saa ainakin hyvät naurut aikaseks, jos ei muuta!

Jatketaan joskus lisää.

Biisilista radio-ohjelmaan

Nyt minä kerron siitä, mitkä biisit on valikoituneet mahdolliseen Come Home -ohjelmaan, johon mie olen menossa.

Aion lähettää tämän biisilistan etukäteen, jotta tekniikka osaa etsiä biisit.

Ensimmäinen biisi on Joan Osbournen "One of us", koska se olisi niin pitkä, jos minä valitsisin sen lopussa, niin se ei ehtisi soida taaskaan kokonaan.

Jos sitä ei ole, niin valitsen jonkun tutun ylistyslaulun, vaikka "On Herramme suuri Jumala, Hän hallitsee". Toiseksi biisiksi minä valitsen Missa Concordiaen "Jumala puhuu", koska se on mun ihan lemppari Missa C:n biiseistä.

Kolmanneksi minä valitsen Exit-yhtyeen "Uskomaton uutinen", koska se jäi minun toivelistasta pois.

Sitten nelosena Juha Tapion "Luvattu maa", koska viiminen biisi saa ihmiset mukavasti rauhoittumaan rukoukseen, ja ehkä unen päästä kiinni. Viimisen biisin pitää olla rauhallinen, koska kolmannen biisin kohdalla on niin sanotusti vauhtia.

Se olisi mukava laskeutumispaikka.

Nämä biisit soivat siinä tapauksessa, jos minä pääsen Come Homeen.

Reportoija

Tämä tarina alkaa niin, että soitin Radio Novaan viime keskiviikkona. Tuottaja lupasi ottaa minut listalle. He soittavat sitten, kun ehtivät. Mä keksin paremman keinon: tilasin semmosen laitteen, mikä minulla on vanhempien kotona, missä on muistikortti. Se on tavallaan minidisk-soitin. Miä äänitän sillä. Ainakin kolme aihetta mulla on mielessä, mistä miä ajattelin puhua, kun nauhoitan.

Ensimmäinen otsikko on hyvin mystinen: "Miehetkö ei osaa itkeä?" Tiedän, että tätä aihetta on käsitelty radiossa aikaisemmin, mutta ei se lisä pahaa tee.

Toisen reportaasin otsikko on tämmöinen, kun "Onko tämä miesten ongelma?" Enpä paljastakaan, mistä mie aion raportissa kertoa.

Kolmas raportti on otsikoitu "Hapanvelli-ihminen kiinni". Aion soittaa johonkin, ja sopia tapaamisen ikäänkuin suorassa lähetyksessä, joka on tässä tapauksessa nauhoitettu lähetys, jos niille käy se, että mie nauhoitan sen puhelun. Aion nauhoittaa sen siihen saakka, kun sovitaan aikatauluja. Mutta ajo-ohjeet ei tuu kuulijoitten korviin.

Muun muassa tätä miä aion tehä kesäreportterina ollessa. Ei sitä tiedä, mitä kaikkea miä keksin. Ainakin Elomarkkinoista, sen historiasta tehdään raporttia, ynnä kaikesta muustakin. En aio tietenkään joka viikko nauhoittaa raportteja, ainakin noi kolme viikkoa tulee ulos jossain vaiheessa, kun mie saan sen laitteen, joka on tilattu.

Kolme radio juttua OSA II

Nyt kerron siitä mistä kaikki alkoi. Ensimmäinen tapahtui Radio Novassa. Radio Novassa alkaa 6.6. semmoinen ohjelmaosio kuin reportoija, jossa käsitellään ympäri Suomea tapahtuvia puheenaiheita sekä mm. tutustustaan henkilöön itseensä. Henkilö kokoaa joka viikko puheenaiheen, joka häntä kiinnostaa, siitä mitä asustamallaan paikkakunnalla tapahtuu. Katsotaan miten minun käy kokeiluraportin suhteen, tuleeko minusta koko kesän reportoija.

Toinen radiojuttu tapahtui samana päivänä kuin Radio Nova. Olin päättänyt yllättää parhaan kaverin siskon Englannissa Oiliolin avustuksella. Etukäteen minua jännitti se, onko kaveri paikalla - Olihan se onneksi! Arvasi tietenkin kappaleen, minkä minä olin etukäteen valinnut. Siitä tuli enimmäkseen minun kyselykausi, että minä haastattelin kaveria. Minulla oli niin vauhti päällä etten antanut kaverin puhua loppuun. Lopulta Oili joutui keskeyttää meidät. Se toinen toivekappale oli Finlandersin Oikeesti.

Kolmas radiojuttu tapahtui minulle eilen. Olin lähettänyt taas kerran Puhelinlangoille toiveen. En uskonut pääseväni läpi. Kuuntelin lähetystä kaikessa rauhassa, kunnes viittä vaille kahdeksan soi puhelin. Puhelu oli sen takia hämmentävä, että yleensä Puhelinlankojen tuottaja soittaa samasta huoneesta missä he tekevät lähetystä biisin aikana. Nyt tuotanto soitti edellisen puhelun aikana lasin takaa. Minä olin hämmästyksen ja paniikin tilassa yht'aikaa. Miten tämä voi olla mahdollista, että tuottaja soittaa edellisen puhelun aikana? Avustajani vastasi puhelimeen. Ensin hän kertoi minusta sille naiselle. Kun se lähetys alkoi minun osalta, en ollut toipunut edeltäneestä tilasta. Yleensä mie keskustelen pitkään toimittajien kanssa, joten kysyin avustajalta, kun me odotettiin ennen minun osuuden lähetyksen alkua aikataulut, etten puhu liikaa ohi uutisten. Siellä oli vieraana Iskelmä Finlandian ehdokas. Se mikä oli huvittavaa, kun toimittaja kysyi minun toivekappaleen nimen ja miksi haluan kuulla kappaleen, minä sanoin, että siinä on ikään kuin hengelliset sanat. Siinä oli muutama sekunti aivan hiljaista, niin hiljaista, että me luultiin puhelun menneen poikki. Ne vissii hämmenty, kun joku toi hengelliset asiat valtakunnalliseen radioon. Sitten oli aika laittaa minun toivekappale soimaan, joka oli Joan Osborne - One of us. Se kappale jäi minun osalta kesken kun uutiset alkoivat.

Seuraavan kerran puolen vuoden päästä taas eli marraskuussa kun Puhelinlangoilla on se karenssi. Että tämmöiset seikkailut. Kirjotan myöhemmin lisää :)

Ps. Sitä mie ihmettelen miksi tuottaja ottaa semmoisen kappaleen lähetykseen, joka jää kesken. Mie korjaan asian jos pystyn Radio Deissä kun menen sinne haastatteluun.