Kuvausmatka raporttia

Nyt kerron siitä, mitä kuvausmatkalla oikein tapahtui. En kerro ketä ihmisiä oli kilpailemassa, mutta muuten kyllä.

Kun olin sinne matkalla, niin minua jännitti aivan mahdottomasti. Kun me pääsimme kuvauspaikalla, tuli julkisuudenhenkilö vastaan, joka oli matkalla Kymppitonnin kuvauksiin. Hissi oli niin pieni, etten minä mahtunut sinne sisään. Me jouduimme kiertämääm ulkokautta. Lopulta pääsimme studioon.

Kun minulle selvisi että pitää olla ihan hiljaa, minulle iski pakokauhu. Mitä jos minä alan yskimään kesken kaiken?? Sitten minä näin ohjelman juontajan maskissa. Kun ne kuvaukset alkoivat, kilpailijat menivät jakkaroiden avuilla omiin koppeihinsa. Minun piti keksiä keino mikä auttaisi siihen että minua ei rupeaisi naurattamaan. Lopulta keksin aika hyvän keinon: minun piti kuvitella että on ilta ja minä katsoisin normaalisti Kymppitonnia kotona. Se onnistuikin tosi hyvin.
Minulla oli vaikeuksia pitää pokerinaama kurissa kun kilpailijoilla oli hauskaa. Minua rupesi jännittämään siinä vaiheessa kun se kilpailu lähti oikeasti liikkeelle. Kun mainostauko tuli, ohjelman juontaja sanoi että nyt mennään mainostauolle. Oli jonkun sekunnin tauko ja sitten ohjelmajuontaja kertoi että nyt taas jatkuu.
Ruoka oli hyvää, minä söin possupataa.
Viimeisen ohjelman kuvaustaolla minä kävin kilpailijoitten luona takahuoneessa. Minä ihmettelin sitä miten yksi kilpailijoista voi syödä niin paljon suklaata! Selitykset kuulet sitten Kymppitonnissa. Minun piti testata niitä kuulokkeita kun viimeinen ohjelma oli kuvattu, mutta unohdin sen sitten kuitenkin.
Kuvauksissa on laput joita ohjaaja näyttää, jotta juontaja ymmärtää että nyt on aika kiire.

Minun piti kirjoittaa blogia jo aiemmin, mutta tuli hässäkkää. Nyt on tilanne rauhoittunut. Kun kävelin studiosta ulos viimeisen kerran, tuli sellainen olo, että tätähän olisi voinut seurata vaikka viikon putkeen. Tuli myös sellainen tyhjä olo.

Tästä kuullaan varmasti jatkossakin kun Kymppitonni-jaksot tulevat ulos elokuun viimeisellä viikolla. Nyt odotellaan sitä kolmatta H-hetkeä, milloin sekin tulee, eli haastattelua kaverini kirjan tiimoilta. Jatkuu joskus!

p.s. juontaja sanoi että meillä on täällä yleisöäkin, että terveisiä heille kun katotte tätä ohjelmaa.
p.p.s. vaikka olin tehnyt ison liudan hyviä kysymyksiä, emme kuitenkaan saaneet esittää niitä kun se tuli sille ohjelmatuottajalle yllätyksenä. (hän ei tiennyt asiasta yhtään mitään)Lopulta me sovittiin, että minun kuviin pääsy ei ole niin tarpeellista. Minua harmittaa kun minä olin tehnyt ison kasan niitä Kymppitonnikysymyksiä ja sitten kävi käry. No sille ei voi enää minkään!

Pääsen Kymppitonniin !!!

Nyt se on sitten varmaa, että pääsen Kymppitonnin kuvauksiin. Mulle soitettiin torstaiaamuna, että pääsetkö seuraamaan Kymppitonnin kuvauksia seuraavan viikon tiistaina tai keskiviikkona. Minä pistin semmosen paletin pyörimään, että huh huh. Ensin soitin toiselle avustajistani ja samalla herätin hänet. Tästä viisastuneena laitoin toiselle avustajalle tekstarin, koska heidän piti vaihtaa työvuoroja matkan takia.

Tämän jälkeen soitin takaisin Kymppitonnin tuottajalle. Hän kuitenkin löi luurin korvaani. Vähän ajan kulutttua ymmärsin miksi, koska hän laittoi tekstarin, että on juuri kuvauksissa. Seuraavana aamuna soitin hänelle uudestaan. Silloin selvisi miksi hän oli pyytänyt minua kello kolmeksi katsomaan viikon viimeisten jaksojen kuvauksia. Päättelin hänen luulevan, että väsyisin kokopäivän kuvauksissa ja siksi pyysi vasta iltapäiväksi. Toinen syy on, että iltapäivä jaksot ovat mehukkaampia, koska kilpailujat on vähän rentoutuneempia.

Lopuutulos oli se, että pääsen kokopäiväksi seuraamaan Kymppitonnin kuvauksia. Ne alkavat yhdeltätoista ja kestävät noin viiteen. Välissä syömme Maikkarin ruokalassa. Laitan raporttia blogiin miten reissu meni. En kuitenkaan saa hiiskua kuka kisan voitti. Sillä viikolla, kun nää mun Kymppitonnijaksot tulee ulos, tulen kommentoimaan jokaista jaksoa blogissani. Toki saatte jo aiemmin Kymppitonni maistiaisia miten kuvaukset menivät.

Mulle on vähän vaikeeta voittajan salassa pitäminen. Joten älkää kysykö multa Kymppitonnista sanaakaan. Olen alkanut jo jännittää sitä salassa pitoa ihan hirveesti, koska en ole tottunut tämmöiseen salailuun.

Onhan mulle vielä yksi tosi huippu tapahtuma tulossa, jonka ajankohtaa en vielä tiedä. Nimittäin radiohaastattelu Mika Taljan kirjan tiimoilta. Ilmoitan siitä myöhemmin, kun se selviää.

Jokeri kortti käytössä

Tämä otsikko on vähän kummallinen, mutta tässä tulee selitys: Olin päättänyt aikaisemmin osallistua puhlareihin, euroviisutoiveen kanssa. Minä lähetin sen viime viikolla, vähän sen jälkeen huomasin, että ensi viikolla on Juha Tapio vieraana. Minulle tuli paha mieli, siitä syystä, että luulin pääseväni jo edellä mainitun toiveen kanssa lähetykseen. Olin miettinyt keinot, mitä käyttäisin jos minulle soitettaisiin etukäteen, oisin sanonut, että voitteko ottaa minut ensi viikolla mukaan lähetykseen, kun Juha Tapio on siellä. Ei tullut puhelua, joten päätin kokeilla jos tällä viikolla onnistuis. Minä mietin pitkään, miten kummassa pääsisin mukaan ohjelmaan, minä sain ajatuksen, että minä lähetän korkeintaan 6 toivetta sähköpostilla, viime kerralla jouduin karvaasti pettymään, kun en päässyt lähetykseen.
Annan Juha Tapion itse päättää, minkä levyn soittaa. Minä olen rehellinen, mutta ovela, ettei käy niin, että minä toivon yhtä biisiä, sitten joku toinen on toivonut sitä samaa biisiä kun minä, niinkun kerran kävi yhden toiveen kanssa.

hämmennyksen vallassa

Muistellaan vähän mitä mulle on tapahtunut viimeaikoina. Minä osallistuin Fiksaatiofyrkkaa kisaan, jossa kerroin haaveestani osallistua Kymppitonnin kuvauksiin ja päästä kilpailemaan. Kuten kaikki muistavat puhelu Novasta tuli ja pääsen seuraamaan Kymppitonnin kuvauksia.

Puhelussa toinen julkisuudenhenkilöistä sanoi, että ensi syksyn Kymppitonnin vieraat on jo päätetty. Nyt kuitenkin mainostetaan SuomiTV:llä, että äänestä Kymppitonnin syksyn vieraita. Tietenkin minulle tuli semmoinen olo, että onko minua taas petetty, vaikka varsin hyvin tiedän ettei ole. Pointtini on seuraava. Mua ärsyttää ettei asioita voida sanoa suoraan. Sinua ei päästetä kilpailijaksi koppiin, mutta pääset katsomaan kuvauksia.

Haluan korostaa kaikille, että puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä. Älkää jättäkö mitään pois. Muuten ihmiselle saattaa tulla semmonen olo, että häntä on petetty, vaikka ei olisikaan.

Unelmani toteutui jossakin määrin.

Heräsin aamulla ihan normaalisti. Edellisessä blogissa mainittu Fiksaatiofyrkkaa puhelu tuli. Julkisuuden henkilö soitti minulle ja käski odottaa minuutin ennen, kuin otetaan lähetykseen. Studiossa oli kaksi haastattelijaa ja yksi entinen missi jotka tekivät radio-ohjelmaa keskenään.

Sitten oli aika päästää minut lähetykseen mukaan. He kysyivät, että mikä on intohimoni. Kerroin että se on Kymppitonni ohjelma. Sitten toinen julkisuudenhenkilö kysyi, että mikä Riitta Väisäsestä tekee niin erikoisen ja hauskan. Olin juuri vastaamassa, että Riitta on missiluokkaa niin jostain kumman syystä puhelu katkesi. Minä en sitä huomannut, kun olin niin tohkeissani. Vasta kun avustaja sanoi, että puhelu meni poikki huomasin asian. Hätäännyin kovasti ja menin kertakaikkiaan hämilleen.

Samalla kun toinen haastattelija otti minuun uutta puhelinyhteyttä niin toinen haastattelija otti Riitta Väisäsen linjalta mukaan lähetykseen. Olin hieman pois tolaltani äskeisen tapahtuman johdosta. Minulle se oli suuri voitto, että pääsen Kymppitonnin kuvauksiin kokopäiväksi. Olen erittäin otettu tästä hommasta. Kesällä ruvetaan kuvaamaan Kymppitonnin uusia jaksoja. Annan sitten RadioNovaan jälkihaastattelun Kymppitonnipäivästäni, jos heille vain sopii. Luulen ettei kukaan tavis ole päässyt katsomaan Kymppitonnin kuvauksia. Minua vähän huvittaa, kun radio-ohjelmassa puhuttiin Riitan sähläilyistä Kymppitonnissa, niin justiinsa silloin tipahdimme langalta.

Unelmastani tehdään totta

Tämä tarina alkaa siitä, kun minä pitkän harkinnan jälkeen päätin osallistua Radio Novan Fiksaatio Fyrkka-kilpailuun. Mietin pitkään sitä, että osallistunko tähän kilpailuun vai en, mutta lopulta päätin osallistua.

Laitoin hakemuksen maanantaina, jossa kerroin olevani innokas Kymppitonnin katsoja ja haluaisin niin kovasti päästä kisailemaan ohjelmaan. Nyt minä olen ihan hämmästynyt ja ihmeissäni siitä, miten nopeasti Novalta otettiin minuun yhteyttä. Tosin minä tiesin, että minut otetaan lähetykseen. Olen super-onnellinen voitostani, oli se voitto mitä tahansa! Sen minä tiedän, että se on iso voitto minun elämässäni.
Mitenköhän minä saan nukuttua? Kyllä minä tulevana yönä nukun, mutta perjantai-lauantai yö voi olla aika hankala nukkua. Olen super-onnellinen tästä kaikesta.

Tämä ei ole muuten aprillia! Aamupäivällä noin kello 11.20 puhelin soi ja avustaja vastasi. Puhelimessa oli tuttu julkisuuden henkilö, joka ilmoitti että olen lauantaina suorassa radiolähetyksessä kertomassa omasta "fiksaatiostani". Tulevana lauantaina olen radiossa suorassa lähetyksessä ihan yksinäni, ilman ketään muita toisin kuin yleensä Radio Novan lähetyksessä. En voi uskoa tätä vieläkään, että tämmöinen voitto on tullut. Pakko se on uskoa.

Puhelun jälkeen mun jalat tärisi ja kädet menivät ympäriinsä eikä toimintaterapiasta meinannut oikeen tulla yhtään mitään! Lopulta onnistuin keskittymään. Minun omaiseni eivät uskoneet tätä, vaan luulivat uutistani aprillipilaksi! En aluksi kertonut edes yhdelle lähiomaiselleni, mutta lopulta mie paljastin koko jutun hänelle.

Hyvin erikoinen pyyntö.

Kaverini pyysi minua kirjoittamaan luvun hänen tekeillä olevaan kirjaansa. Suostuin ilomielin. Ensiksi ajattelin salata asian kaikilta, mutta sitten oli pakko kertoa äidille. Kirjanosioni kirjoittamiseen meni vaivaiset kaksi päivää. Lähetin työni kaverille. Jonkun ajan päästä sain palautetta sähköpostilla. Kaverini totesi, että hän pitää huolen siitä ettei kustantaja ota pois sanaakaan. Ajattelin että olin tehnyt työni.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Kuukausia myöhemmin ystäväni pyysi minua mukaan radiolähetykseen, jossa keskustellaan kirjan synnystä. Tottakai suostuin innolla mukaan. En kylläkään tiedä, että mikä radiokanava on kyseessä. Samalla heräsi epäilys mitenköhän pääsen ohjelmaan mukaan matkojen ja kuljetuksen puolesta. Vastaus oli, että kustantaja kustantaa. Samalla kaverini pyysi minua kymmenien tuhansien ihmisten eteen kantamaan suomenlippua Juhannuskonferenssiin Keuruulle.

Vastasin tähänkin myöntävästi, mutta samalla mietin mitenkä pääsen Keuruulle. Sekin ongelma oli ratkaistu ylemmältä taholla. Ystäväni sanoi ottavansa sopivan auton lainaan ja tulee hakemaan minua. Enään tarvii etsiskellä sopiva majapaikka.

Viisi asiaa jotka pitää muistaa, kun on menossa haastateltavaksi radioon.

1. Lähde ajoissa paikalle.
2. Tallenna radioaseman puhelinnumero kännykkään.
3. Ota evästä mukaan.
4. Soita jos meinaat myöhästyä odottamattoman tilanteen takia. (Esim. tie poikki)
5. Juokse kovaa vauhtia studioon, jos olet myöhässä.:)

Minun pitää ottaa äidin kanssa keskustelu tuokio, että mitä minä saan puhua radiossa. Hän tietää myös vammastani enemmän, kuin minä itse. Jos se on eräs radio, jonka sen luulen olevan. Ja jos se on sen radion aamulähetys, niin toivon, että yksi kappale soitetaan lähetyksen aikana. Olin ajatellut toivoa sitä kappaletta Puhelinlangoilla, mutta se hoituisi tässäkin samalla. Olisi hienoa, jos tämä kyseinen radio kanava olisi yksi suurista kaupallisista kanavista.

Toivon myös ettemme ole mukana samassa radio-ohjelmassa, johon minua on jo kerran haastateltu. Olen nimittäin kertonut koko tarinani siinä ohjelmassa. Siitä tulisi muuten saman toistoa. Jatkoa seuraa, kun aihetta ilmenee.