Kolme kertaa radiossa.

Tämä tarina alkaa kummallisesti. Viime jouluna ilmoittauduin semmoiseen radio-ohjelmaan, kuin Välipälä. Radio Novaan voi ilmoittautua juontajan pariksi tekemään radio-ohjelmaa hänen kanssaan. Aika kului ja mitään ei kuulunut. Kysyin sähköpostilla, että mihinkä ihmeeseen se mun hakemus on voinut hukkua :). Kerroin myös ymmärtäväni, että ei kaikki voi päästä, kun hakemuksia tulee niin hirvittävän paljon. Loppuenlopuksi ohjelman tuottaja laittoi sähköpostia minulle. Hän kysyi sopisiko minulle, että olisin huomisenVälipälän tekijä. Laita puhelinnumeroa tännepäin, jos sinulle sopii. Koko ilta meni miettiessä ja jännittäessä mitä sanoisin lähetyksessä.

Kun menin sänkyyn ajattelin, että mitähän nukkumisesta tulee. Ajattelin myös, että minun pitää pystyä hallitsemaan jännitykseni huomenna. Kun olen rauhallinen kuulijat ja juontaja saavat puheestani selvän ja homma sujuu. Olin nukkunut kunnon yöunet ja aamulla, kun heräsin minua ei jännittänyt tipan tippaa. Kun ensimmäinen puhelu tuli vastasin omalla nimelläni. Puhelimesta kuului hyvää aamupäivää Nikke. Vastasin hyvää huomenta. Juontaja kyseli, että mitä kuuluu aamutoimiini? Kerroin mitä aamutoimeni sisältävät. Muuten ihan samanlaiset, kuin liikuntakykyisillä, mutta minulla on erikoisuutena seisomateline. Juontaja kysyi seuraavaksi, että kuuntelenko kilpailevia kanavia? Vastasin kuuntelevani kilpailevaa kanavaa aamuisin. Juontaja sanoi, että tuon minä ymmärsin, mutta en tulkkaa sitä. Sitten minä, avustajani ja juontaja nauroimme makeasti.
Juontaja antoi minulle tehtäväksi keksiä toivebiisin valmiiksi. Olin miettinyt sen jo ennakkoon, mutta juontajalla ei ollut aikaa ottaa sitä vastaan.

Toisella puhelulla juontaja kysyi onko taantuma vaikuttanut milläänlailla minun elämääni. Hän tarkensi esimerkiksi vammaisten palveluiden tarjonnan muodossa. Ja kuka on minun Tanssii Tähtien kanssa suosikki. Vastasin ettei taantuma ole vaikuttanut elämääni millään tavalla. Suosikki tanssijaani kuvailin hyvin hauskaksi persoonaksi Tampereelta. Juontaja ilmoitti, että hänen haastattelunsa tulee Novalta kakskyt yli kakstoista. Juontaja kysyi toivekappalettani, mutta kysymys oli leikattu pois ohjelmasta. Minulla oli toivekappaleena Ilkka Jääskeläisen Soita, mutta sitä ei ollut enää heidän tietokoneella. Lopulta valitsin isän suosikki laulun eli Jose Felicianon Rainin. Onnittelin isää nimpparin johdosta radion kautta.

Äiti soitti toisen puhelun jälkeen, että muista kiittää Saria pääsystä Välipälän tekijäksi.

Viimeiseen puheluun vastasin, että Moi. Siellä olikin tuottaja joka sanoi, että juontaja on uutisissa, mutta jää odottamaan linjalle niin juontaja poimii sinut sieltä. Vastasin että, okei. Ihmettelin vähän sitä lausetta, koska eihän juontaja toimita uutisia, vaan joku toinen. Ymmärsin kyllä, että hän tarkoitti juontajan spiikkaavan uutiset sisään ja ulos. Juontaja kysyi minulta kappaleen aikana miten minulla riittää positiivisuutta näin paljon. Vastasin, että samaa se minun mammakin ihmettelee. Soitellessamme mamman kanssa sanon joka kerta, että minulla on kaikki hyvin.

Ois kiva tietää kuinka paljon palautetta minulle tuli Radio Novaan. Tässä yksi radioseikkailuistani. Saas nähdä tuleeko lisää esiintymisia lähiaikoina.

Rukousilta ja vähän muutakin

Olin taas kerran yrittänyt Puhelinlangat laulaa ohjelmaan, enkä päässyt valitettavasti läpi. Olin lähettänyt ensimmäisen kuuntelijan toivelistani Radio Deihin, joskus kesällä. Kotiin tultuania katsoimme äidin kanssa sähköpostia. Sähköpostissa oli viesti, jossa kerrottiin, että toivelistani tulee ulos joulukuun ensimmäisenä tai toisena päivänä. Viesti alkoi sanoilla tervehdys Seppo. Toisessa sähköpostiviestissä oli korjaus tarkoitin tervehtiä Nikkeä.
Minä olin surullinen, koska luulin että lähetystä ei uusittaisi. En ollut kuullut omaa toivelistaani, koska en ollut avannut sähköpostiani vähään aikaan.

Äiti kirjoitti Radio Deihin, että tämmöinen moka on käynyt. Voisiko Nikke tehdä uuden listan tai voiko sitä lähetystä uusia. Heti seuraavana päivänä tuli vastaus, että Nikke Heikkilän toivelista lähetetään uusintana itsenäiyyspäivänä kello 14.00. Siihen aikaan Radio Dei ei kuulunut täällä radiosta, vaan sen joutui kuuntelemaan netin kautta.

Nyt kerron miten soitin Radio Dein Rukousiltaan. Äiti lupautui soittamaan Rukousiltaan. Siellä oli kova ruuhka, mutta pääsimme lopulta läpi. Äiti selitti asian keskusnaiselle. Siihen aikaan oli tapana, että kaikki ketkä halusivat saivat tulla suoraan lähetykseen. Se on muuttunut nykyään. Tiedän tämän, koska kysyin sitä Radio Dein väeltä, että lopetettiinko yksi radio ohjelma sen takia, että aina oli samat soittajat äänessä ja näinhän se oli. Nykyään siellä on kaksikymmentä puhelinvastaajaa jotka kirjoittaa ylös asian ja vie sen lapulla studioon. Silloin se keskusnainen meinasi viedä rukousaiheemme studioon, mutta kuiskasin äidille, että voisimmeko mennä suoraan lähetykseen.

Keskusnainen yhdisti meidät suoraan lähetykseen. Äiti esitti rukousaiheen, joka oli minun sairaan silmäni puolesta. Sitten pastorit rukoilivat silmäni puolesta. Minä sanoin kotona, että haluan puhua lähetyksessä. Kun sain puhelimen eteeni olin aivan jäässä. Hämmennyin kun nettiradiosta tuli pienellä viiveellä kaikki mitä oli puhunut juuri puhelimeen. Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Nyt minulla on suunnitelma. Jos jompikumpi miehistä on töissä äitienpäivän aikaan, niin soitan Lapin radioon. Toivon sellaisenkappaleen, joka varmasti otetaan lähetykseen. Olen laskelmoinut, että I'l Divon Mama soitetaan varmasti äitienpäivän aikaan. Yritimme Lapin radion toivekonserttiin viime viikolla, mutta se toiveen jättö tapahtui niin nopesti, ettei toiveiden vastaanottaja muistanut kysyä puhelinnumeroani.

Yhtäkkiä televisiossa

Meillä oli kotitaloustunti entisessä koulussa. Minulla oli kuitenkin joku juttu ja menin vähän myöhässä tunnille. Kun menin tunnille huomasin, että siellä oli kameralaukku. Kun mie ihmettelin miksi kameralaukku oli siellä, selvisikin että tämän kotitalousopettajan tuntia kuvattiin TV1:en Vierivät Kivet ohjelmaan.

Kerron tässä äkkiä ohjelman taustoista. Ohjelma oli suunnattu vanhemmille ihmisille. Opettaja oli puhunut jonkun tutun kanssa bussissa. Tämä kuvaajanainen oli samassa bussissa. Hän ehdotti, jos hän voisi tulla kuvaamaan tämän opettajan päivää. Hän oli kuullut, että tämä opettaja harrasti laulua ja oli pitämässä konsertin lähiaikoina. Tämä opettaja suostui pienen miettimisen jälkeen.

Kun minä tulin luokkaan tämä opettaja kysyi saako minua kuvata. Me tehtiin tuolla tunnilla tacoja.

Heti kun ohjelma tuli ulos TV:stä ja sen jälkeen, tuli kovasti puhelinsoittoja, että minä olin TV:ssä. Saas nähdä miten ensi kerralla käy.

Seuraavalla kerralla kerron miten mie soitin Radio DEI:n rukousiltaan.

Kohta Televisiossa

Kuten otsikko kertoo minä olen kohta televisiossa.

Olen alkanut käymään säännöllisesti Kotkan Helluntai Seurakunnassa. Siellä on poikeuksellisesti kokous lähiaikoina missä kuvataan tv-ykköseen Jumalanpalvelusta.
Ne ihmiset jotka minut tuntee tietävät kyllä miten olen aina esillä kun on vähänkin tv:sta tai radiosta kyse. Minä ehdotin avustajalle että olisi kaksi lappua jossa toisessa lukee "Jeesus on voittaja" ja toisessa "Tervesia Mussukalle", yllättäin avustaja ei suostunut...
Se oli vitsi.

Tarkeita on että kuunnellaan Jumalan sanan ja ollaan hengessä mukana.

Arja Koriseva

Minun piti osallistua ensimmäistä kertaa Puhelinlangoille silloisen avustajani kanssa. Tämän tuli tapahtua niin, että minä menen hänen luokseen ja sieltä soittaisimme radioon. Huvittavaa oli, että tämä avustajani soitti, että hänellä on vatsatauti enkä pääsisi hänen luokseen. Tulin kotiin ja itkin kauheasti sitä menetettyä tilaisuutta soittaa Puhelinlangat laulaa ohjelmaan. Lopulta äiti uhrautui soittamaan Puhelinlangoille, mutta silloin emme päässeet läpi. Keksin, että voisin lähettää samaisen toiveen myös netin kautta. Kävin kuuntelemaan lähetystä ja siellä oli silloin vieraana Arja Koriseva. Ensimmäinen tunti meni, niin ettei mitään tapahtunut. Sitten yksi kaksitoistavuotias poika pääsi ohjelmaan toivomaan isänsä lempikappaletta. Kappaleen soidessa tapahtui, jotain mitä en osannut odottaa. Minun siskoni soitti perheen kännykkään, että hänet voisi tulla hakemaan silloisen poikaystävänsä eli nykyisen miehensä luota. Samaan aikaan keittiön lankapuhelin alkoi soida. Äiti sanoi siskolle, että no nyt täällä soi lankapuhelinkin. Äiti vastasi puhelimeen, että Aulikki. Siellä olikin tuottaja Radio-Suomesta, joka sanoi, että olette toivoneet kappaletta. Äiti sanoi, että minä en ole toivonut mitään. Tuottaja sanoi, että Nikke Heikkilä on toivonut. Tavoittaako hänet tästä numerosta? Äiti alkoi selittää, että täällä on neliraajahalvaantunut poika. Hän saattaa jännittää niin paljon, että minun on pakko tulkata. Tuottaja sanoi, että lopetetaan nyt puhelu, että ehdin kertoa juontajalle taustatiedot. Tuottaja ilmoitti, että kolmekymmentäsekuntia aikaa lähetykseen, älkää poistuko linjalta. Äiti lähti juoksemaan semmoista vauhtia, että en ole ikinä kuullut aikaisemmin. Kun isä kuuli etukäteen mistä on kyse hän tuli sanomaan minulle, että nyt ne soittaa sieltä ja äiti puhuu heidän kanssaan parhaillaan. Tämän kuultuani rupesin tärisemään niin, että myös sänky allani alkoi tärisemään. Äiti kuiskasi minulle, että rauhoitu. Eikä voinut paljastaa kuinka kovasti häntä itseään jännitti. Olin miettinyt valmiiksi mitä aion kysyä Arjalta, mutta hässäkässä en muistanut kertoa niitä äidille. Keskustelu Arjan kanssa meni hyvin. Kukaan kuulijoista ei varmaan tiennyt millainen poika langan toisessa päässä oli. Minulle tuli kyllä yksi tuumaustauko, kun kerroin, että olen menossa Helmut Lotin konserttiin ensi viikolla. Vaikka sanoin asiani selvästi, se toimittaja halusi varmistaa mitä puhuin ja kysyi samaa asiaa toiseen kertaan. Jäin vähäksi aikaa ihmettelemään, miksi hän kysyy samaa asiaa uudestaan. Tässä lyhykäisyydessään tämä blogi teksti.

Radion huonoiten järjestetty kilpailu.

Eräs radiokanava järjesti taannoin kilpailun missä voi voittaa matkan Panamaan. Ei se varsinainen kilpailu ollut, mutta tehtävä kuitenkin. Tämän kanavan aamushown toinen juontaja lupasi, että tänään joku voi voittaa matkan Panamaan. Hän mainosti, että kanavan iltapäivä ohjelmassa tehtävä selviää. Minusta se oli vähän tyhmästi järjestetty. Nimittäin piti olla kauppakeskus Cellossa ja etsiä tämä kyseinen juontaja käsiinsä tiettynä ajankohtana ja viedä hänelle Panaman lippu. Ihan Ok muuten, mutta pitää ajatella myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvia suomalaisia, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua. Kaikkihan tahtoisivat lähteä Panamaan, kerran tälläistä mahdollisuutta tarjotaan. Esimerkiksi, kukaan Rovaniemeltä ei voi ajaa hetkessä Helsinkiin osallistumaan kilpailuun. Että tälläistä kritiikkiä annan tällä kertaa. Harvoin sitä lukee kritisoitavan oikein asiasta, mutta nyt oli pakko antaa palautetta.

Mikä on kauheinta radiossa?

Nyt kerron mikä on pahinta radiossa. Se on tietysti se aika kun toimituksesta on soitettu minulle ja linja on auki ja toimittaja käskee odottamaan hetken, että kappale ehtii loppua ennen jutustelua. Eli se piinallinen odotuksen hetkin, kun tietää että kohta pääsee lähetykseen. Tässä esimerkki. Kerron koko jutun alusta alkaen.

Olin osallistunut sellaiseen ohjelmaan, kuin Aavan Meren Tuollapuolen. Olin antanut vanhempieni puhelinnumeron, koska olin koulussa Järvenpäässä enkä siksi uskaltanut antaa kännykkäni numeroa. Eräänä torstai aamuna soi puhelin kotona ja äiti vastasi puhelimeen. Sieltä sanottiin, että Radio Novasta hei. Onko se Nikke siellä? Äiti tiesi asiasta, koska olin selittänyt hänelle ohjelman idean. Äiti kysyi onko tämä sellainen ohjelma johon pitää ilmoittaa, joku ulkomailla asuva tuttu. Vastaus oli myönteinen. Äiti selitti, että jutun takana on tälläinen poika, jonka puhetta ei aina heti ymmärrä. Johon toimittaja vastasi, että vammaisen puhe on muutenkin niin hidasta, että voisi olla parempi, jos emme ottaisi häntä lähetykseen. Äiti sanoi toimittajalle, että Hilla kyllä ymmärtää puheeni. Toimittaja kävi keskustelemaan tuottajan kanssa. Äiti sanoi, että voisitteko soittaa Nikelle, kun olette päässeet lopputulokseen. Toimittaja kuitenkin kieltäytyi, koska hän vissiinkin pelkäsi ettei saisi puheestani selvää. Äiti ehdotti, että jos minä voisin soittaa Radio Novaan päin avustajan tulkkauksen kera. Se kävi heille ja äiti välitti Radio Novan numeron minulle.

Soitin Radio Novaan. Toimittaja kysyi olenko ilmoittautunut tälläiseen ohjelmaan ja vastasin kaikkeen myöntästi. Toimittaja pyysi avustajaa puhelimeen. Toimittaja kertoi, että tämä radio juttu tulisi suorassa lähetyksessä lauantaina. En muistanut heti jännitykseltäni missä olen lauantaina. Toimittaja sanoi soittavansa vielä minulle, kun on saanut ensin Hillan kiinni ja kerrottua hänelle, että on tavoitettavissa lauantaina. Enempää puhelun tarkoituksesta toimittaja ei paljastanut Hillalle. Hilla oli kysynyt toimittajalta, että saako hän arvata onko Niklas Heikkilä jutun takana. Toimittaja oli vastannut ettei voi kertoa.

Kun kävin nukkumaan perjantai iltana toivoin, että olisin ollut Järvenpäässä, koska hihittelin yöllä odottaen ja jännittäen tulevaa radio esiintymistä ja pidin vanhempani hereillä kikatuksellani . Kun äiti nosti minut lauantai aamuna tuoliin arvatkaas missä asussa olin. Tietenkin alasti, mutta viltti päällä. Tämä johtui siitä, että olin jännitys hikoillut kaikki yövaatteet läpimäriksi. Minä tiesin tarkalleen milloin minut otettaisiin lähetykseen mukaan, mutta äiti ei tiennyt. Ensin tuli uutiset, sitten radiojuontajat höpöttivät vähän aikaa keskenään, sitten tuli Natalia Imbruglia biisi, jonka aikana he soittivat radiosta minulle ja Hillalle. Olen muuten huomannut, että kappaleen bassot kuulostavat erilaiselta, kun se tulee puhelimenkautta verrattuna jos kuuntelisi sen suoraan radiosta.

Nyt tulee koko keskustelu minkä kävimme. Vastasin puhelimeen Niklas Heikkilä. Sieltä kuului, että tämä on Radio Novasta terve täällä ollaan valmiina, pysy linjalla annamme sinulle kyllä puheenvuoron ja äläkä vaan häviä minnekkää. Vastasin etten tietenkään häviä. Yllätykseksi jännitys katosi hetkeksi, kun se puhelu tuli. Mutta jännitys palasi nopeasti, koska se odottaminen on niin piinallista. Äiti rauhoitti minua sanoen, että kyllä se hyvin menee. Äiti sanoi isälle ettei halua tulla kuvatuksi, sillä isä videoi koko ajan tapahtumia. Isä kysyi minulta koska se radioesiintyminen tulee. Sanoin antavani merkin kun se alkaa. Olin kuullut kappaleen aikaisemmin ja täten tiesin milloin se loppuu. Kun kappale alkoi loppua sanoin isälle ÄN YY TEE NYT ja vaikenin kuin muuri.

Puhelu alkoi näin. Tälläkin hetkellä suuri osa suomalaisista asuu ulkomailla, joku rakkauden perässä, toiset töissä ja jotkut hakemassa seikkailuja. Nyt olemme yhteydessä Israeliin. Hilla hyvää aamupäivää! Hilla vastasi Hei. Toinen toimittajista kysyi mitä teet siellä. Hilla kertoi että on opiskelemassa Israelissa. Toimittaja kysyi oliko vaikea päättää minne haluat mennä opiskelemaan, että varmaan kouluja olisi löytynyt lähempääkin. Hilla kertoi, että hän on perheensä kanssa asunut aikaisemminkin Israelissa. Toimittaja tokaisi, että valitsit sitten auringon. Toimittaja tiedusteli Hillalta millainen keli siellä on. Hilla vastasi että täällä on ollut 30-40 astetta lämmintä. Sitten toimittaja kysyi, että Suomeen on paljon uutisoitu palestiinalaisten ja israelilaisten yhteenotoista. Mistä muista aiheista siellä puhutaan? Hilla mainitsi politiikan, missä tehdään kaikenlaisia hölmöyksiä. Siihen toimittaja vastasi, että niinhän täällä Suomessakin. Minä tiesin mihin tapaukseen hän viittasi.Sitten toimittaja sanoi: " meillä on linjalla sulle henkilö joka haluaa välittää sulle terveisia, ole hyvä kuka sieltä linjalta löytyy?". Sitten kanava aukesi minunkin suuntaan olin kuullut heidän keskustelunsa koko ajan ja tärissyt puhelimessa. Olin suunnitellut, että huutaisin kunnolla MORJENS!. Mutta se jäi tekemättä ja sanoin vain Moi Hilla. Hilla sanoi Moi. Onko siellä Nikke? Vastasin olevani. Hilla sanoi arvanneensa, että se olen minä. Kysyin että mistä arvasit. Hilla sanoi arvannneensa siitä, kun radio niin lähellä sydäntäni. Kysyin vähän yllättäen Hillalta, että mitä hän haluaisi Kolkytvuotis syntymäpäivälahjaksi? Hilla sanoi ettei tiedä vielä. Sitten toimittaja kysyi, koska Hillalla on syntymäpäivä? Hilla vastasi, että se oli tässä pari kuukautta sitten. Sitten toinen toimittaja sanoi, että sinä olet ollut Niklaksen avustajana. Sitten toimittajat kysyivät meiltä milloin olimme olleet viimeksi yhteydessä ennen tätä puhelua. Olin miettinyt asian valmiiksi, koska tiesin että sitä tultaisiin kysymään. Vastasin ennen pääsiäistä. Sitten arvuutin Hillalta mitä äitini oli tehnyt ns sukulaismiehelle syntymäpäivälahjaksi. Siinä vaiheessa äiti tuli väliin, vaikkei olisi tahtonutkaan lähetykseen, koska Hillalla oli vaikeuksia saada selvää puheestani. Hilla sanoi, no. Silloin minä sanoin vähän kiihtyneellä ja huvittuneella äänellä, että kolmekymmentä lihapullaa. Meinasin ruveta nauramaan ensimmäisellä kerralla, kun kerroin lahjasta. Tähän toimittaja sanoi, vai että kynttilöiden sijasta lihapullia. Toimittaja ja Hilla räjähtivät nauramaan. Tässä oli koko Aavanmeren Tuollapuolen radio esiintymiseni.