Loput radiojutut

Jatketaan siitä mihin olen edellisessä blogissa jäänyt. Olin lähettänyt Puhelin langoille toiveen ensimmäistä kertaa. Kun tulin kotiin, sanoin äitille "Laita nauhoitus valmiiksi." Äiti laittoi nauhoituksen. Aloin kuunnella sitä ohjelmaa. Noin 19.30 soi puhelin ja äiti vastasi. Sieltä kuului "Olette Radio Suomessa, olette toivoneet..". Kun äiti kuuli sen, hän kauhistui ja alkoi selittää minkälainen poika täällä on. Isä tajusi aikaisemmin tilanteen ja tuli sanomaan minulle "Nyt ne soittaa sieltä". Siinä vaiheessa minun syke alkoi nousta lähemmäs 200. Aloin täristä niin, että sänky tutisi. Sillä aikaa äiti jutteli toimittajan kanssa. Äiti luuli, että he soittavat hetken päästä, mutta se nainen sanoikin että "30 sekuntia aikaa, älkää sulkeko puhelinta". Äitille tuli kiire laittaa nauhoitus päälle minun huoneessa. Äiti juoksi kuin norsu. Kun äiti tuli mun luo hän kuiskasi pari sanaa. Äiti kuiskasi "Rauhoitu", vaikka häntä itseäänkin jännitti.
Lähetys alkoi. Toimittaja kysyi "Onko siellä Nikke Heikkilä?", vastasin olevani ja hän jatkoi "Mitä sulle kuuluu tänään?". Hyvää minulle kuului. Toinen juontaja kysyi "Olenko eksynyt Haminassa?". En kuullut kysymystä, koska puhelimen luuri oli jäänyt äitiltä pöydälle. Toinen juontaja toisti kysymyksen. Sitten he kysyivät "Olenko syntynyt Haminassa?". Vastasin kyllä. Vasta jälkeenpäin muistin, että olin syntynyt Helsingissä. Sitten kysyttiin "Oletko nähnyt Titanic elokuvaa?". En ollut, mutta olin kuullut Titanic musiikkia. Minulta kysyttiin tiesinkö toivomani kappaleen esittäjän olleen euroviisuissa. Sanoin tienneeni. Toinen juontaja alkoi sanoa, että toivottavasti meidän silloiselle euroviisuedustajalle käy samoin (Jari Sillanpää). En halunnut puhua euroviisuista enempää. Siirryin aiheesta toiseen. Minua kiinnosti tietää miten Arja Koriseva (vieras) on tutustunut Helmut Lottiin. Äiti meinas tulla siinäkin asiassa väliin kun hän ei tiennyt, että kenen kanssa mie puhun. Arja kertoi, että levy-yhtiön kautta on saanut tutustua. Kuinka sattuikaan, että seuraavalla viikolla oli Helmutin konsertti Helsingissä. Kerroin olevani menossa sinne. Toimittaja halusi varmistaa, olinko menossa sinne konserttiin vaikka selvästi kerroin jo että olen. Arja Koriseva kutsui minut konserttiinsa, mutta kerroin etten pääsisi kun olen kotona. Nyt teen taas muita juttuja tässä välissä. Jatkuu kohta...

Radio Nova juttuja osa 2 ja 3

Tämä tapahtuma liittyy 4.-5.12.2006. Radio Novassa oli semmoinen kilpailu kuin "Paras joululaulu". Halusin osallistua siihen. Mietin pitkään mikä vois olla laulu tuohon kilpailuun. Lisäksi mietin minkä puhelinnumeron ilmottaisin. Lopulta päätin lainata vanhempien puhelinnumeroa ja ilmoittaa heille kilpailusta. En sitten ehtinytkään ilmoittaa kellekkään kun ne olivat jo soittaneet isälle sieltä etukäteen. Isä oli tietysti hämmästynyt kun toimittaja jututti sitä. Oli epäreilua kun toimittaja ei ollut etukäteen kertonut nauhoittavansa puhelua ja isä kauhistui mitä hän kertoikaan radiossa. Se toimittaja lupasi leikata osan pois. En tänä päivänäkään tiedä mitä kaikkea toimittaja ja isä juttelivat. Se aiheutti tietysti sen, että minulle tuli hirveen paha mieli. Keksin tekosyyn soittaa radioon, että mitä minä voitin palkinnoksi. Palkinnoksi kerrottiin, että saisin lippuja Tarja Turusen Joulukonserttiin tai cd:n. Kun juttelin toimittajan kanssa kysyin myös saanko toivoa Westlife:n- You raise me up. Vastaus oli myönteinen, toimittaja soittaisi tunnin kuluttua uudelleen. Minä aloitin semmoisen puhelinmaratonin, että pääsisin radioon. Ihan kaikkia en tavoittanut, mutta tärkeimmät. Kun se puhelu tuli, puhuin rauhallisesti. Toimittajan kysyessä toivekappaletta, vastasin kappaleen nimen. Kun kysyttiin perusteluja toivomalleni kappaleelle, kerroin että kaverini asuu Israelissa ja että minulla on ikävä häntä. Meinas pokka pettää ja itku tulla kun Hillan lähdöstä oli niin vähän aikaa. Tuota tapahtuu erittäin harvoin radiolähetyksessä. Vain yhdessä kohdassa avustajani joutui tulkkaamaan puhettani kun toimittaja ei ymmärtänyt. Kun kappale loppui, toimittaja sanoi, että "Älyttömän hyvä biisi!".
Kokoan kaikki radio jutut seuraavalla kerralla.

Lisäys

En muistanut ollenkaan, että mullahan oli 2 luokka-avustajaa, Salla ja Tuula. Molemmat olivat Markun luokalla avustajina, mutta Sanna oli myönnetty mulle. Tuula tuli virallisesti minun avustajaksi, kun Salla lähti opiskelee. Järvenpäässä oli mulla oli myös 2 luokka-avustajaa, Eila ja Kati.
Heikki oli mun vapaa-aika avustaja. Vapaa-aika avustajat ovat vuosien mittaan vaihtuneet myös aika tiuhaan tahtiin. Ensin oli Sari, sitten tuli Tanja. Sen jälkeen uudestaan Sari. Sarin jälkeen tulivat vuorollaan Tarja, Päivi, Maiju, Hanna, Markus ja Salla. Tämän jälkeen hoitajaluku vaihtuu 45:stä 58:aan.

Avustaja on vaihtunut taas

Nyt mie aion kirjottaa miten tiuhaan mulla on vaihtunut avustajat. Lähetään liikkeelle hoitajista. Ensin mua hoiti ruotsalais niminen nainen. Se siirtyi toiseen rakennukseen. Siihen aikaan kun olin pieni oli kaksi osastoa samassa kerroksessa. Sitten se toinen loppui. Edellä mainittu hoitaja siirtyi tuolle toiselle osastolle. Lopulta tämä siirtyi luokka-avustajaksi kokonaan. Sitten mua hoiti Kerttu. Sekin siirtyi luokka-avustaks sittemmin. Sitten tuli Riitta ja se jäi äitiyslomalle. Sen jälkeen tuli Katri. Katri oli mulla vain vähän aikaa. Sen jälkeen tuli organisaatiomuutos.
Meillä rakennettiin uutta lisäsiipeä. Katri oli mulla siihen asti hoitajana. Vähän sen jälkeen meidän piti vaihtaa onneksi osastoa. Sen takia onneksi, että edellisessä oli kivoja hoitajia, mutta oli myös semmosia josta en pitänyt. Meidät oli kutsuttu palaveriin. Kun menin sinne, sain kuulla, että meidät siirrettäisiin toiselle osastolle. Olin pettynyt, koska olin käynyt aikaisemmin yhdellä osastolla. Mie halusin kokeilumielessä vaihtaa osastoo. Nyt en päässytkään sinne osastolle vaan ihan uuteen osastoon, missä minua ei tunnettu ollenkaan vielä silloin. Toisaalta olin pettynyt myös siksi, että siellä osastolla johon olin toivonut oli kaksi miestä ja nyt joutuisin taas pelkkien naisten pariin. Nyt jälkeen päin mua pikkasen nolottaa.
Mulla tuli semmoinen Jenni hoitajaksi. Se oli aika kauan kunnes siirtyi toiseen työpaikkaan. Sitten tuli Päivi. Se siirtyi toiselle osastolle. Sitten tuli taas semmoin hoitaja, jonka nimeä en kerro kun se oli vähän erikoinen. Sekin jäi äitiyslomalle. Viimeisimpänä hoitajana oli Tiina. Olisin joutunut vaihtamaan taas hoitajaa ellei minulta olisi itseltä loppunut koulu.
Seuraavaksi tuleekin opettajien vuoro. Esikoulussa oli semmoinen ope, jonka nimi on hankala sanoa. Sitten tuli Satu. Hän opetti 1.luokan. Sen jälkee tuli Eeva. 3.luokalla vaihtui Jonna opettajaksi. Jonna muutti kuitenkin pois Helsingistä ja mulle tuli Herkko. Herkon muutettua Espanjaan tuli Anu. Anu lähti kuitenkin opiekelee ja tilalle tuli Airi. Airin jälkeen Herkko palasi hetkeksi takaisin. Herkkoa seurasi Tapani, jonka perään tuli Markku ja jossain vaiheessa Kati ja Pirkko.
Sitten onkin fysioterapeuttien vuoro. Kun olin pieni, mulle tuli 2 (ilmeisesti) opiskelijaa, joiden nimiä en muista. Ne oli 1 viikon. Sitten vaihtui Satu. Sen jälkee Marjo, jonka jälkeen edelleen Leena. Kun Leena oli lomalla, häntä sijaisti Jukka. Sen jälkeen vaihtui Marko. Sitten tapahtuikin fyiosterapiassa semmoinen muutos ettei ulkopuolisia otettu enää. Sitten tuli Mari. Se muutti kuitenkin aika äkkiä työpaikkaa. Siinä välissä minä sain poikkeusluvan/ulkopuolista palvelua, joka oli aika ihme siinä mielessä ettei muut saanu käyttää tai ainakaan en nähnyt muita. Tämän jälkeen tuli semmonen, jonka nimeä en taas kerro. Ai niin, olihan mulla semmoinen opiskelija kuin Markus. Sitten vaihtui Tuomo, joka kuitenkin siirtyi kirjallisiin tehtäviin. Sitä sijaisti Ari. Kun Arin piti tulla jumpaamaan kävikin niin, että hän sairastui kesken kaiken eikä sittemmin tullut. Hänen tilalle tuli Niko ja häntä sijaisti Jukka ja joku toinen, jonka nimeä en nyt muista. Sitten mulla oli taas kaksi fysioterapeuttia Järvenpäässä. Toinen oli sama, mikä oli mulla aiemminkin ja toinen oli Anne.
Siirrytään nyt kotijumppareihin. Pienempänä mulla oli Marjo. Sitten tuli Rauni. Liisa ja Marja-Terttu tuli yhtäaikaa. Asumisharjottelussa oli Hannu.
Jos vielä laskee avustajat mukaan eli Mariannen, Jaanan, Hillan, Tanjan, Antin ja Tiinan ni onhan mulla ollut nimiä muistetavana. Mun pitää laskea ihan itekkin montako niitä on ollut. Tuloksen kuulette kohta... Eli 47!.. On siinä vaihtelua ollut! Kirjoitellaan taas jossain vaiheessa.

...jatkuu...

Minulla on toisena haaveena päästä Israeliin.

Olen säästäny kaikki stipendirahat Israelin matkaa varten. Lisää kaivattaisiin. Ois kiva päästä nyt viimiset vuodet kun Hilla on siellä, niin Israeliin! Siinä ei oo pelkästään rahasta kysymys, vaan siinä on avustajakysymys, ja hotellikysymys.

Nyt minun pitää hoitaa yksi elintärkeä asia.

Jatkuu...

Kaksi unelmaa

Anteeksi, että en ole pitkään aikaan kirjottanu. Se innostus loppui siihen, kun en tienny, että käykö täällä kukaan lukemassa blogiani! Nyt kirjoitan taas uudella innolla, koska nyt minä tiedän, että käykö lukemassa mun blogia kukaan.

Nyt niihin unelmiin. Minulla on unelma edelleen, että minä pääsisin radioon suoraan lähetykseen kokeilemaan miltä radiotoimittajan ura tuntuu. Miä melkein pääsin unelmaa lähelle, mutta en ihan käsikosketuksiin sen unelman kanssa. Kai joku muistaa, kun miä olin RadioDeissä yllätyshaastattelussa. Jos ei joku muista, niin minä kerron.

Minun syntymäpäivät lähestyi, ja äiti kysyi mitä miä haluan syntymäpäivälahjaks. Miä sanoin, että "voi kun miä pääsisin radioon!" Äiti mietti hetken, ja soitti sitten RadioDeihin, joka on nyt osin valtakunnallinen, kristillinen radiokanava Suomessa. Kun äiti soitti sinne, se keskusnainen sanoi, että heille ei oteta kuin ryhmiä, mutta he keskustelee asiasta. Ne soitti minun äitille, sanoi että ne ottaa ilomielin minut vastaan!

Sitten oli pieni ongelma: miten minä pääsen sinne, kuka on mun avustaja? Äiti ehdotti Mirvaa. Mirva ensin suostukin, mutta sitten kieltäytyi. (Mirva on mun sisko.) Sitten äiti soitti silloiselle vapaa-aika avustajalle, Heikki Savilaaksolle, ja selitti tilanteen. Heikki, kiltti mies kun on, niin lupautui. Äiti soitti kaiken minulta salassa.

Sitten äiti soitti minulle. Hän sanoi tällä tavalla: "Heikki tulee yhdeltätoista. Heikki tuo täytekakun tullessaan. Sinun pitää lähteä taksin kanssa viemään osoitteeseen..." Sitten äiti sano sen osotteen, ja kysyi, "tiedätkö mikä se on?" Miä sanoin heti, että RadioDei! Äiti sanoi, että Outi Rajala haastattelee minua Samassa veneessä -ohjelmaan. En tiennyt mitään tästä ohjelmasta, muuta kun että siellä haastatellaan kristittyjä. Olin kuullut ja miettinyt, että onpa tutun kuuloinen ääni. Olin kuullut myös, että sinne sai valita kappaleen, mikä soi haastattelun alkuun ja loppuun. Yksi kappale oli mulla jo selvillä (Josh Grobanin "You Raise Me Up"), mutta sitä toista mie mietin niin pitkään ennen kuin minä sain selville, kuka se aulaemäntä on. Aulaemäntä hoitaa keskusta ja ottaa vastaan vieraat. Se on yhen tunnetun kristityn muusikon vaimo! Sitten mulla raksahti, mitä miä toivon. Olin pitkin matkaa miettinyt, enkä keksiny mitään. Äiti oli kuullu Tommi Kaleniuksen "Kun joku on lähellä Jeesusta" ja ihastunu siihen niin kovasti. Mie päätin toivoa sen haastattelun alkuun.

Kun minä näin sen haastattelevan toimittajan, muistin heti, että minä olin Lehtimäellä kesäkurssilla 2004. Tuo toimittaja oli kesäkurssin yksi vastaavista ohjaajista. Ensin toinen toimittaja kertoi vähän RadioDeistä. Olin niin hämmästyny kaikesta, miä unohin kysyä kaikki kysymykset, mitä miä olin aikonut kysyä!

Sitten me mentiin haastatteluhuoneeseen. Se oli hyvin pieni huone, sinne just ja just sopi pyörätuoli! Ennen kun me alotettiin haastattelu, se toimittaja sanoi, että rukoillaan tähän alkuun. Se oli oikein hauska tilanne siinä mielessä, että tää avustaja ei oo uskossa...

Se toimittaja ei osannu kysellä oikeen, minun piti auttaa häntä, että hän osais kysyä oikeat kysymykset. Me ei kuunneltu niitä kappaleita ollenkaan. Ne oli lisätty siihen jälkeenpäin. Minä olisin halunnu, että se toimittaja olis kertonu mitä seuraavaksi hän tekee. Se oli ärsyttävää, kun se haastattelu tuli ulos. Sillä tavalla ärsyttävää, kun minä sanoin jotakin, Heikin ääni tuli joissakin kohdissa minun puheeni päälle. Olin alussa vihainen, mutta ei sille asialle voinut mitään.

Nyt minä haluisin päästä suoraan lähetykseen. Sitten mun unelma olisi ollut täydellinen!

Jatkuu seuraavalla kerralla...

Kuukaus Tampereella

Heti alkuun minun pitää pyytää anteeksi! Minulla on avustajana neljä vuotta Suomessa asunut tyttö. Nyt minä kerron siitä Tampereesta. Se oli ihan ok paikka ja ei ollu, koska siellä oli liian vähän henkilökuntaa. Minulla oli kaksi hoitajaa. Toinen oli tosi mukava. Minä kävin mummolassa. Me käytiin Särkänniemessä, ja minä kävin helluntaiseurakunnassa ja kaupungilla. Minä ostin uudet housut ja minä kävin myös entisten Järvenpään oppilasasukkaiden luona kysymässä Järvenpään koulusta tietoja . Sitten minä kävin kahden asukkaan luona jotka asuu itsenäisesti. Muuten olin aika yksin. Joskus oli tylsää! Sitten minä kävin tekemässä itse leipää alakerrassa.

Siinä ne olikin ne Tampereen kuulumiset. Ikävistä asioista minä en viitti kirjoittaa. Mutta hengissä selvisin! Se mun puhe koulun lopussa meni hyvin! Pikkusen jännitti mutta ei sitten enää. Minä kirjoitan joskus uudestaan. Ei tässä muuta! :)