Koronafiiliksiä

Nyt minä kirjoitan minun helmikuusta, mitä kaikkea minulla on ollut.
Ensin minulla oli vatsatauti sitten heräsin yhtenä yönä siihen, että selkään sattuu ja oksennutti. En lähtenyt sairaalaan koska kuvittelin, että se on taas vatsatautia.
Lopulta kun minä läksin sairaalaan- ensin minä menin oman alueen terveyskeskukseen ja sieltä naapurikunnan sairaalaan.
Olin siellä 9 päivää, kunnes minulle ilmoitettiin että minulla oli virtsakivi, joka pitää saada pois.
Kun virtsakivet yritettiin ottaa pois, minulla oli paha virtsatietulehdus. Munuaiseen asennettiin muoviputki, joka aiheutti sen, että minulle sattui vahinkoja vähän väliä.
Minä en voinut mennä tietenkään uimaan.

Samaan aikaan alkoi tämä koronahässäkkä.

15.3 tuli ilmoitus, että en saa lähteä mihinkään. En ymmärtänyt sitä aluksi, mutta olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, kuinka vakavaa se on.
Minä en ollut aikaisemmin kaivannut uimista, koska minä tiesin etten voi mennä uimaan kun minulla on putki siellä.
Nyt kun putki on viety pois, niin minä haluaisin niin kovasti mennä uimaan.

Tämän hetkinen tieto, mitä meillä on niin elokuun loppuun asti rajoitukset pysyvät voimassa.
Vain on suositeltu kuntayhtymän taholta. En voi ymmärtää sitä kun täällä paikkakunnalla ei ole yhtään koronatapausta. On ollut mutta ne on hoidettu. Mun tiedossa on että yksi oli teho-osastolla, sekin hänen vika kun oli tekemisissä jonkun ihmisen kanssa jolla oli korona.

Että tälläinen ärsytys tällä kertaa. Onneksi radiossa ei ole koronarajoituksia!
Minäkin luovuin telkkarista ja osasta radioista, koska minulla on netti, jonka kautta kuuntelen radiota.
Eikä minulla ole puhelintakaan koska minulla tabletti joka hoitaa puhelimen virkaa- se toimii hyvin.

Että tämmöistä täällä.

                                                      Puhelinlangat seikkailu osa 2

Kuten kerroin aikaisemmin blogissani, osallistuin uudestaan puhelinlangoille v. 2016. Mutta ensin pitää mennä pikkusen taaksepäin. 2013 5.9. muistan oikein hyvin. Puhelinlangat alkoi silloin poikkeuksellisella tavalla. Edellisviikolla joku soittaja pääsi lähetykseen ja toivoi väärän kappaleen. He olivat ilmeisesti sopineet, että soitetaan nyt 5.9. se oikea kappale. Silloin puhelinlangoilla oli 2 miesjuontajaa, joista toisen mie tunsin, koska olin puhunut hänen kanssaan aiemmin puhelimessa. Toista en tuntenut, joka oli sillä hetkellä puhelinlankojen tuottajana. Olin toivonut, että he soittavat minulle puoli yhdeksän aikaan. Yllätyksen yllätys, he soittivatkin sieltä. Avustaja vastasi puhelimeen. Puhelinlankojen tuottaja kysyi minua, että voisiko hän tulla puhelimeen. Kun tuottaja kuuli minkälainen soittaja on, niin hän meinasi jälleen kerran perua koko puhelun. Minun piti kysyä, että pääsenkö toivomaan lähetykseen, koska tiesin, että on  minuutti aikaa lähetykseen. Tuottaja sanoi, että pääset. Puhelu sitten alkoi. Minä sanoin: "Hyvää iltaa kaikille."Sitten ne halusi mennä mun toivekappaleeseen. Toivoin silloin Näkymätön tyttö. Olin silloin kipeänä puhelinlangoilla ja sain yskänpuuskan. Puhelun jälkeen päätin, että jos sama tuottaja on äänessä, niin en osallistu. Mutta toisin kuitenkin kävi. Siitä kohta lisää.

Nyt kerron, miten päädyin laittamaan silloiselle ohjelmapäällikölle sähköpostia, että miekin pääsisin puhelinlangoille käymään. Idea tuli siitä, että kuuntelin yhtenä perjantaina puhelinlankoja. Siellä oli joku tet-harjoittelija seuraamassa lähetystä. Sitä kautta sain idean laittaa sähköpostia sinne, että jos tet-harjoittelija pääsee puhelinlangoille, miksen minä? Mitä siitä seurasi, niin katso sellainen blogi kuin Eilinen puhelinlangat seikkailu.

Kuten kerroin aikaisemmin, he ihastuivat minuun niin, että he kutsuivat minut sinne uudestaan. Juontajaparina oli sillä kertaa legendaariset naiset Radio mafiasta. Mie sanoin sille toiselle naiselle, että nyt mie muistan, kun hän neuvoi, miten puhelinlangoissa pitää olla. Hän opetti minulle sen, että Puhelinlangoilla pitää pitää taukoa. Se nauratti häntä kovasti. Olin tehnyt esivalmistelua yllätyspuhelun suhteen. Olin koko viikon soittanut kaverille ja varmistellut, että onko hän paikalla. Enempää puhelun sisällöstä en kertonut hänelle. Hän sattui soittamaan juuri kun olin siellä. Sovittiin , että soitellaan kahdeksan aikaan. Kuitenkin tuottaja päätti, että soitetaan ennen kahdeksaa. Hän oli juuri kaupan kassalla, kun puhelu tuli. Minä haastattelin häntä ja kysyin mm. sen, että mitä sinä ostit kaupasta. Olin katsonut lähetystä ennen, että ukulele on onnellisuussoitin. Kysyin kaverilta siitä mielipidettä. En muista, miten kaveri vastasi. Mutta sitten alkoi se hankalin osuus. Miten osaan lausua toivekappaleen esittäjän. Kaveri arvasi, mihin tämä liittyy ja sanoi sitten, että ei hänkään osaa lausua. Se puhelu meni hyvin. Harmi, että sitä puhelua ei ole enää nauhalla. Muuta kuin videolla. En tiedä mihin se on joutunut. Mutta meni vuosia ennen kuin pääsin taas läpi.

Seuraava Puhelinlangat laulaa osuus tapahtui 2017. Puhelinlankojen silloinen ohjelmapäällikkö sanoi erään asian, jota en halua tässä julkistaa. Nykyään valikoin kenen vuorolla soitan. Olimme avustajan kanssa lähettämässä toivetta Puhelinlangoille. Aluksi emmin sitä, mutta sitten uskaltauduin lähettämään toiveen. Juuri kun oltiin menossa jäätelökioskille, kuulin yhtäkkiä, että puhelin soi. Avustaja katsoi, että se on outo numero. Vastattiin ja siellä oli  Puhelinlankojen tuottaja ja minulle tuttu ennestään Radiosuomesta. Kun avustaja alkoi selittää, että kuka täällä on, niin se muisti minut ja keskeytti avustajan, että joo, mie tunnenkin tämän ihmisen. Ajattelin, että en pääse lähetykseen, mutta yllätys olikin melkoinen, kun hän kysyi minun aikataulua. Että milloin voisin soittaa uudestaan. Sanoin heti, että kahdeksalta. Hän soittaisi klo. kahdeksan. Siinä vaiheessa menin aikamoiseen paniikkiin, että minun pitää käydä suihkussa ja pestä hampaat ja syödä iltapala ennen kasia. Kävimme syömässä jäätelöt ja sitten kauheella kiireellä kotiin. Sen kahden tunnin aikana ehdittiin kun ehdittiinkin hoitaa kaikki hommat. Oltiin lähetysvalmiina, kun se puhelu tuli. Siellä oli vieraana vuoden 2013 tangokuningatar.

Ensin he kysyivät, että mitä suunnitelmia minulla oli viikonlopuksi. Minä vastasin, että en tiedä vielä, aika näyttää. Ennen sitä aloitin kysymällä, mitä heille kuuluu sinne. Tangokuningatar vastasi, että hyvää heille kuuluu ja on hienoa kuunnella toivottua musiikkia hyvässä seurassa. Sitten kerroin, että kävin jäätelöllä. Puhelinlankojen tuottaja kysyi, onko  minulla suosikkijäätelöä. Vastasin, että on - pähkinäkinuski. Avustaja ei kuitenkaan saanut selvää, mutta onneksi ne sai. Sitten kysyin tangokuningattarelta, onko hän käynyt ikinä Haminassa. Hän oli käynyt edellisenä kesänä. Sitten seurasi hauska kommellus, kun mie sanoin, että olen syönyt ranskalaisia ja makkaraa. Avustaja ei millään saanut selvää. Ranskalaiset hän sai selvää, mutta makkaraa ei millään yhdistänyt. Onneksi ohjelman juontaja sai selvää. Sitten avustaja sanoi, että olet syönyt munkkeja. Puhelinlankojen tuottaja kysyi heti, että oliko ne hillomunkkeja. Vastasin, että Berliinin munkkeja. Sitten tangokuningatar antoi munkinsyöntiohjeet ja kysyi minkälaista musiikkia minä tykkään kuunnella. Arvasin heti, että nyt mennään toivekappaleeseen. Olin aikaisemmin laittanut puhelinlangoille 2 toivetta. Kerroin, että minä olen kaikkiruokainen musiikin suhteen. Kun entinen avustaja lähti pois, se oli minulle kova paikka. Tästä kappaleesta minä sain tukea siihen. Toivekappale oli Keanen Everybody´s changing. Minut esiteltiin, että olen puhelinlankojen heviluuseri. Se huvitti minua kovasti.

 Tästä vuosi eteenpäin osallistuin taas Puhelinlangoille, mutta silloin kävi niin, että eivät ehtineet minulle soittaa, mutta soittivat minun toivekappaleen. Kappale oli Banaanilaulu. Tästä viikkoa myöhemmin, soitimme Puhelinlangoille ja toivoin silloin Barcelona-nimistä kappaletta. Silloin tuottaja soitti. Kyseessä oli sama tuottaja, joka oli 5.9. äänessä. Hän ei vastustanutkaan minun lähetykseen pääsyä. Siellä oli toinen miesjuontaja, joka on tältä paikkakunnalta melkein, mistä minä olen. Hän halusi puhua pesäpallosta, koska tämä kaupunki oli päässyt mestaruussarjaan mukaan. Hän kutsui minut katsomaan avausottelua. Kerroin, että minulla on haastattelu. Sitten tämä mies kysyi, että olenko urheiluihminen muuten, johon sanoin, että vihaan urheilua. Sen jälkeen hän kysyi toivekappaleen syytä. Sanoin syyksi sen, että meillä oli 1 haastattelu Kaksikossa ja tämä mies toivoi kyseistä biisiä. Minä en ollut kuullutkaan sitä aikaisemmin. Sitä ennen kerroin, että olen näytelmäkerhossa. Hän kehotti, että sitten kun näytelmä on valmis, niin pistä viestiä. Ei ikinä laitettu.

Seuraava puhelinlangat tapahtui 2019. Olin laittanut Puhelinlankoihin taas toivetta. Tällä kertaa uuden avustajan kanssa. Rupesin miettimään semmoista seikkaa, että mie olen ollut aikaisemmin ohjelmassa, niin mahdanko mahtua mukaan. Puoli yhdeksältä puhelimeen syttyi valot ja puhelin alkoi soida. Avustaja oli, että apua, nyt ne soittaa sieltä. Vastattiin puhelimeen. Siellä oli tuottaja Puhelinlangoilta, joka ilmoitti, että pari minuuttia ja sitten oltaisi lähetyksessä. Sitten odotettiin pari minuuttia ja siinä välissä avustaja laittoi nauhoituksen päälle omasta puhelimesta, koska hän ei ollut kuullut puhelinlankoja aikaisemmin ja ei siis tiennyt, että menemme YleAreenaan. Ihmettelin sitä, mutta aloitin sen puhelun samalla toivoen, ettei se kaiu lähetykseen saakka. Minua vähän häiritsi, että olohuoneessa oli radio auki. Kuulin kaiken kahtena. Ensimmäisenä hän kysyi, että mitä minulle kuuluu. Vastasin, että minulle kuuluu aina hyvää. Sitten hän kysyi, mitä sinä olet tehnyt tänään ja vastasin, että en mitään ihmeempää. Ohjelmassa oli toinen juontaja, joka muisti minut siitä, kun oltiin yhtä aikaa studiossa. Hän rupesi muistelemaan niitä aikoja. Sitten toinen juontaja kysyi, mitä sinulle kuuluu ja ihmettelin sitä. Käänsin asian niin, että huomenna menemme syömään silloisen yhdistyksen kanssa, mihin kuuluin, mutta en kuulu enää. Sitten he kysyivät, että onko kala,-,kasvis- vai lihapäivä ja sanoin, että liha. Sitten he kysyivät, että miksi haluan kuulla Emma Salokoskea. Rupesin kertomaan, että koska olen Suomilovefani. Toinen juontaja kysyi, mitä mieltä olen Mikko Kuustosesta, kun hän on aloittanut ohjelman juontajana. Sanoin diplomaattisesti, että Mikosta voi olla montaa mieltä, mutta mie tykkäsin Mikko Leppilammesta enemmän. Puhelun lopussa kerroin, että olen menossa Suomilovekonserttiin.

Viimeinen Puhelinlangat tapahtui minulle syyskuussa. Olin aikaisemmin ihmetellyt, miksi Antti Kokkomäkeä ei soi radiossa. Siispä päätin lähettää avustajan kanssa toiveen. Lähetin sen, kun olin kysynyt avustajan suostumuksen tähän. Koko perjantaipäivä meni käsikirjoitusta tehdessä. Halusin ihmisten tietävän, kuka on Antti Kokkomäki. Suunnittelin käsikirjoituksen tällä kertaa hyvin. Otin huomioon kaikki seikat. Miten olin tutustunut Antti Kokkomäki nimiseen artistiin ja miksi halusin kuulla kappaleen. Kun avustaja tuli töihin, hän luki minun käsikirjoituksen vielä läpi, koska olin tehnyt käsikirjoituksen toisen avustajan kanssa. Sitten kun lähetys alkoi, menimme radion eteen istumaan, kun yhtäkkiä puhelin sitten soi ja avustaja vastasi. Olin aikaisemmin sanonut avustajalle, että älä sitten ihmettele, se on yksityinen numero, joka soittaa. Kun avustaja vastasi, niin langoilla oli sama tuottaja äänessä kuin edellisellä kerralla. Olin hermostunut. Tiesin, jos avustaja kompastuu sanoihin käsikirjoitusta lukiessa, niin sitten alan nauramaan. Olin sisäisesti ja ulkoisestikin pienessä paniikissa. Studiossa oli 2 juontajaa. He kysyivät aluksi sitä, että miten sinun kesä on mennyt. Vastasin, että oikein hyvin kiitos kysymästä, miten teidän kesä on mennyt. Sitten sanoin, että olen tehnyt käsikirjoitusta minun toivekappaleeseen. Kun avustaja alkoi lukea käsikirjoitusta, olin sen ajan hiljaa. Lopussa sain lähettää terveisiä. Siitä terveiset-asiasta tuli semmoinen hauska ketjureaktio, mutta siihen palaan joskus myöhemmin.

Seuraavan kerran toivon Uniklubin kappaleen Laulu jätetyille. Siitä milloin seuraava kerta on, ei ole mitään tietoa, koska se avustaja on lähtenyt minulta pois ja pitäisi taas kouluttaa seuraava avustaja. Kaiken lisäksi minun puhelin on rikki, että se ei mene suoraan kaiuttimeen. En halua sitä, että puhelin soi, avustaja vastaa, mutta ei saa kaiutinta päälle. Minulla olisi Bluetooth-kaiutin, mutta sen akku on huono. Vaikka se on ollut latauksessa, niin se huutaa, että akku on loppu. Muuten voisin osallistua kyllä. Että tämmöistä täällä.

                                                          Kaksikon tekemisestä

Tästä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut, mutta nyt mie kerron miten Kaksikko syntyi. Tai oikeastaan ole hyvä ja lue mun viimeinen päivitys tänne vuonna 2016.

Ensimmäinen jakso oli helppo tehdä. Alunpitäen me pyydettiin sijaista opettamaan, miten radio-ohjelmaa tehdään. Mutta hän oli yhden kerran meitä opettamassa ja sitten hänellä oli kiireitä. Ensimmäinen jakso käsitteli, mikä Kaksikko on ja miten se syntyi. Vähän kerrottiin minusta kuulijoille. Toinen jakso oli hapanvelli. Kävin maistamassa sitä. Se oli kun hernekeittoa olisi syönyt. Alunperin hapanvelli tuli aiheeksi sen takia, kun en ollut ikinä syönyt sitä. Tätini soitti yhdelle naiselle ja tämä nainen soitti yhdelle naiselle. Sitä kautta pääsin maistamaan hapanvelliä. Samassa ohjelmassa kävimme kyselemässä ihmisiltä, mitä heille tulee mieleen sanasta CP-vammaisuus. Alussa en halunnut kertoa, että olen CP-vammainen, koska pelkäsin, että sitten kukaan ei tule minun haastatteluun.

Tähän pitää kertoa 1 hauska juttu. Silloinen sijainen ei tiennyt tätä ohjelmaa tehdessä, että katugalluppi on tulossa. Lähetin hänet hakemaan hampurilaisia ja sanoin, että tee samalla katugalluppi. Yllätyin miten kauhuissaan tämä sijainen oli, kun hän on muutenkin ihmisten kanssa tekemisissä. Katugalluppi meni hyvin. Minun piti mennä kuntoutukseen, niin että tehtiin sinä viikonloppuna 2 Kaksikkoa. Toinen niistä oli rakkauslaulusarja, joka oli alunperin Sisuradion Oili Oiliin tarkoitettu ohjelma, jossa mie esittelin 10 rakkauslaulua. Koska minulla ei ollut sitä kokonaan nauhalla, niin  päätin uusia sen omassa Kaksikossa.

Sen jälkeen oli joulu tulossa. Päätin suunnitella lapsuuden joulut-nimisen ohjelman, jossa olisin haastatellut mm. minun enoa ja yhtä toista vanhempaa ihmistä, mutta sen ohjelman teko mutkistui, kun mie sairastuin flunssaan enkä voinut lähteä Miehikkälään tekemään sitä ohjelmaa. Pyysin lähiomaista, että jos hän tekee sen ohjelman. Hän mietti asiaa ja tuli siihen tulokseen, että hän tekee sen, koska se 80 v. nainen oli jännittänyt minun haastattelua niin hirveästi. Lähiomainen teki sen takia molemmat haastattelut.

Sitten eräänä iltana sängyssä ollessani keksin, että jouluaatolle pitää saada ohjelma. Minä valitsin 10 joululaulua, jotka avustajan sijainen luki lähetyksessä. Siitä tuli jouluaaton spesiaali. Sen ohjelman tekemisessä ei ollut mitään ohjelmaa, paitsi että äänitys kuulosti siltä, että se olisi tullut kasetilta. Minun lähiomainen luki siihen jouluevankeliumin.
Täytyy palata sen verran takaisin päin, että haastattelin myös Ylen joulukinkkuspesiaali-ihmistä, joka tiesi joukukinkusta lähes kaiken.

Sitten mennään tammikuulle. Tammikuussa me haastateltiin Satu Silvoa. Alunperin kiinnostuin Sadusta, koska huomasin, että kasvisjouluruuasta ei ole tehty ohjelmaa. Haastattelun jouluosio tuli minun enon kanssa samaan ohjelmaan. Päätin haastatella Satu Silvoa siitä asiasta, mutta samalla päätin haastatella häntä muutenkin. Tästäkään haastattelusta ei selvitty ilman kommelluksitta. Kun haastattelun aika alkoi lähestyä, niin me huomattiin, että meillä ei ollut minkäänlaista Satu Silvon yhteystietoa. Muuta kuin sähköposti. Satu ei siihen vastannut ja meille tuli hirveä kiire. Soitettiin Satun ravintolaan ja selitettiin tilanne. Sitä kautta saatiin Sadun numero ja haastattelu päästiin tekemään.

Samassa ohjelmassa käsiteltiin kuolemankellohyönteistä. Tämä aihe tuli sitä kautta, kun entisen avustajan facebookissa joku oli päivittänyt , että seinän takaa kuuluu outoa naputusta. Hänelle vastattiin, että se on kuolemankello. Hän ei meinannut aluksi uskoa sitä, vaan luuli vitsiksi. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että minun täytyi ottaa siitä selvää. Ei muuta kun laittamaan Helsingin yliopistoon sähköpostia. Sieltä ystävällisesti vastasi semmoinen vanhempi herrasmies, joka tuli sitten haastatteluun. Haastattelu piti tehdä 2 kertaa, kun vanha tietokone kaatui. Kaikki haastattelut menivät sen mukana. Onneksi hän oli tosi ymmärtäväinen ja antoi haastattelun uudestaan.

Sitten menimme marjatila Koivulaan. Suomessa on harvinainen marja, jonka nimi on saskatoon. Tämän ohjelman idea lähti siitä, kun minun entinen fysioterapeutti ehdotti sitä aihetta, koska hän oli syönyt kyseistä marjaa. Ei muuta kun yhteys marjatila Koivulaan ja sovittiin haastattelu. Sielläkin oli sählaystä, kun avustaja oli tilannut taksin monta tuntia myöhemmin kun piti. Minulla oli parturi tulossa. Saskatoonin kanssa samassa ohjelmassa oli almanakka-toimiston johtajan haastattelu. Tämä aihe kumpusi siitä, kun siivoojaa ei uskottu, kun listassa luki hänen oikea nimensä. Silloinen esimies ei voinut käsittää, kuka kyseinen henkilö on. Se haastattelu meni muuten hyvin ,paitsi minä sähläsin siinä haastattelun lopussa. Luulin, että haastattelu loppui, vaikka se ei ollut vielä loppu. Sitten avustaja oli pikkusen vihainen.

Seuraava ohjelma oli hätäkeskus. Sain idean siitä kun, jos minä soitan hätäkeskukseen, miten hätäkeskus ymmärtäisi minua. Tämäkin haastattelu jouduttiin ottamaan uudestaan vanhan tietokoneeen kaatumisen vuoksi. Sitten oli Spr:n ystävätoiminnasta haastattelu samassa ohjelmassa. Oli aikamoinen etsiminen, kuka tietäisi ystävätoiminnasta. Lopulta löydettiin oikea henkilö vastaamaan. Sitten oli ystävänpäivätoivekonsertin aika. Se oli erittäin helppo tehdä. Ainut huono puoli oli se, että melkein kaikki omisti sen kappaleen minulle.

Olin aikaisemmin miettinyt, mitä kuuluu vuoden 2014 suomea edustaneelle euroviisuyhtyeelle. Laitoin heille sähköpostia, että tulisivatko he haastatteluun, niin he tulivat. Viestissä luki, että tottakai tulemme haastatteluun vaikka jo huomenna. Tätä haastattelua jouduttiin siirtämään, koska minun piti mennä kuntoutukseen. Haastattelu meni hyvin. Samassa ohjelmassa oli minun 3 euroviisusuosikkia.

Sitten tuli hiihtospesiaalin aika. Tämä idea syntyi siitä, kun tunnen yhden ystävän, joka on entinen kilpahiihtäjä. Hän tuli tuomaan minulle syntymäpäiväkukkia. Samalla kysyin, että tulisiko hän haastatteluun. Hänelle sopi. Haastattelussa ei ollut muuta vikaa kuin äänentaso oli pienellä. Häntä jännitti niin, että siitä ei saanut mitään irti. Piti suunnitella koko haastattelu uudestaan. Samassa ohjelmassa oli entinen toimittaja, nykyinen kirjailija, joka oli kirjoittanut Puusuksia suomessa-teoksen. Sitä en muista, mistä idea lähti liikkeelle. Otettiin ensin urheilumuseoon yhteyttä. Sitä kautta saatiin oikean henkilön puhelinnumero.

Sitten oli pääsiäisspesiaalin aika. Äitini idea oli, että tekisimme ohjelman 8-kymppisestä miehestä ja haastattelisimme häntä. Kun soitimme ensimmäisen kerran hänelle, niin häneltä oli unohtunut kuulolaite. Jouduimme huutamaan kysymykset. Onneksi oli esipuhelu. Varsinaisena haastatteluhetkenä hän luki paperista vastaukset. Samassa ohjelmassa oli semmoinen pääsiäisasiantuntija, joka kertoi pääsiäisen historiasta. Sen ohjelman kanssa kävi niin, että juuri kun haastattelun piti alkaa, minulta kaatui pissat syliin, niin pahasti, että pissaa oli sukissa asti. Miten pääsiäisasiantuntija löytyi? Hän löytyi siten, että otin suomalaisen kirjallisuuden seuraan yhteyttä. Onneksi minun ei tarvinnut haastatella häntä. Olin hieman huvittunut äskeisen tapahtuman johdosta.

Pääsiäsiohjelmaa ennen tuli hengellisen musiikin jakso. Sain idean, kun kuuntelin Radiodeitä. Eräs yhtye piti saada haastatteluun. Niin minä sitten laitoin heille sähköpostia ja tulivat haastatteluun. Haastattelun kanssa oli ongelmia. Meidän piti tehdä se facetimen kautta, mutta yhteys pätki niin paljon, että päätettiin ottaa puhelimen kautta. Eikä sekään onnistunut, koska meidän mikki oli hirveän pienellä. Onneksi me saatiin korjattua se sitten leikkausvaiheessa, että äänet kuuluivat. Sitten piti etsiä toinen haastateltava samaan ohjelmaan. Olin aikaisemmin kuullut yhden hengellisen yhtyeen, joka soi YleX:llä. Yritin saada heitä haastatteluun, mutta sieltä tuli vastaus, että yhtyeenä ovat valitettavasti lopettaneet, mutta yhtyeen toinen puolisko tekee musiikkia. Kysyin suostuisiko hän haastatteluun. Vastaus oli, että hän on ulkomailla. Piti miettiä hetki ennen kuin tajusin ketä voisi pyytää haastatteluun. Pyysin siskoni kummin kummityttöä. Se ohjelma saatiin kuin saatiinkin tehtyä.

Sitten tehtiin sijaisen kanssa ohjelma. Hän kertoi vaiheikkaasta elämästään ja soitimme hänen biisejä. Oli puhetta, että vappuna tehtäisiin spesiaalilähetys. Minut oli kutsuttu tämän talon vappujuhlaan. Olisimme tehneet sieltä lähetyksen, mutta sitten kävi niin, että 1 asukas sairastui vatsatautiin eikä koko juhlia pystytty pitämään. Mietittiin, mitä me nyt tehtäisiin. Onneksi minulla oli päässä kesähittisoittolista ja soitettiin sitä. Täytyy sanoa, että se on mun suosikkijakso.

Sitten oli hajuste-ja kemikaaliyhdistyksen haastattelu. Tähän törmäsin lehdestä, kun luin iltapäivälehteä. En ollut aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä yhdistyksestä. Tästä ohjelmasta me opimme tosi paljon. Lopulta avustaja haastatteli yhdistyksen puheenjohtajaa, koska olin sängyssä eikä hän kuullut meidän puhelimesta yhtään mitään. Haastattelu jouduttiin tekemään Skypen kautta. Samassa ohjelmassa oli kauppakeskus Pasaatin kierros, jossa kävimme kyselemässä eri kaupoissa miten ne ovat suhtautuneet hajusteongelmaisiin. Kaupat olivat nihkeitä vastaamaan. Saimme kolmessa kaupassa vastauksen. Onneksi sekin saatiin tehtyä kunnialla.

 Sitten oli yliopiston professorin haastattelu, mikä kertoi lisää hyönteisistä. Hän tuli minulle kylään. Haastattelua ennen olin syönyt makkarakeittoa ja vetänyt sitä henkeen. Yskin 2 tuntia putkeen. Olin niin väsynyt yskimisestä, että en pystynyt paljon haastattelua tekemään. Muuta kun muutamia kysymyksiä ja avustaja hoiti kaiken. Minulle piti antaa lääkitys, vaikka sanoin, että kyllä tämä menee ohi. Tiedän, kun minulla on ollut yskäkohtauksia aiemminkin. Kyseessä oli sama professori, joka kertoi kuolemankellosta. Sitten oltiin kesäkuussa. Haastattelimme minun nykyisen fysioterapeutin siskoa ja hänen miestään, koska heillä on semmoinen puuropäivä kerran vuodessa. He omistavat myllyn. Olimme sopineet haastattelun jo ennen kun Kaksikon ohjelmat tuli edes ulos. Haastattelu sujui ongelmitta. Samassa ohjelmassa soitin Tykkimäkeen ja haastattelin toimitusjohtajaa.

 Seuraavassa ohjelmassa menimme Kotkan Maretariumiin. Tämä idea tuli avustajaltani. Sen ohjelman teossa ei ollut mitään ongelmaa, paitsi nauhoituksessa minulla soi puhelin kesken kaiken. Onneksi siitäkin selvittiin. Sitten oli juhannusspesiaalin aika. Halusin tehdä juhannusohjelmaa Kaksikkoon. Tein kahden miehen kanssa sen. Juhannusohjelman tekokaan ei sujunut ongelmitta. Minulla oli ideana, että ihmiset kertoisivat juhannusmuistojaan. Sen ohjelman kanssa meinasi tulla pikkupaniikki, kun eräs haastateltava ei vastannut puhelimeen eikä oven koputukseen. Soitimme äidille, että mitä tässä tehdään. Äiti keksi, että menkää heidän ystävälle tekemään se ohjelma. Niinhän me sitten menimme. Ohjelmasta tuli ihan loistava. Se kesti 2 tuntia.

Heinäkuussa oli 1 ohjelma. Silloin haastateltiin Kynnys Ry:n tiedottajaa. Idea tuli siitä, että en ollut tiennytkään, mikä Kynnys Ry on. Tämäkään ohjelma ei sujunut ilman ongelmia. Eka haastattelu tehtiin kauppakeskuksessa niin, että minä en kuullut mitään. Onneksi saimme tehdä uudestaan kyseisen ohjelman. Sitten olikin kesäloman aika. Elokuussa teimme ensimmäisen ohjelman siitä, kun tänne tuli ystävyyden lähettiläs käymään ja entinen esimies ehdotti aiheen. Oli kiva huomata, että hänkin oli innolla tukemassa meitä. Samassa ohjelmassa kävin kyselemässä kauppakeskus Veturissa ihmisiltä, mistä tunnistaa oikean ystävän.

Toinen elokuun aihe oli Pohjois-Korea. Haastattelimme useaan kertaan Pohjois-Koreassa käynyttä ihmistä. Tämä idea tuli siitä, kun hän tuli minun seurakuntaani puhumaan. Sanoin jo silloin, että minun pitää ehdottomasti haastatella häntä. Haastattelun kanssa ei ollut ongelmia. Mietin yksi päivä sitä, onko aikuisille unikoulua. Oikeastaan se idea lähti siitä, kun minun yhdellä entisellä avustajalla oli uniongelma. Halusin hänelle apua. Ei muuta kun laitettiin sähköpostia unikoulun pitäjälle ja hän suostui haastatteluun.

Kuka tietää mitä Teostossa tehdään? Idea lähti siitä, kun entinen avustaja kysyi Teostosta, että saako hän käyttää näytelmään tiettyä musiikkia. Minä kiinnostuin heti. Sovittiin, että laitetaan sinne sähköpostia. Sieltä vastattiin, että haastattelu sopii oikein hyvin. Samassa ohjelmassa minä esittelin 3 tv-suosikkia musiikin kautta. Unohdettiin Teoston haastattelu. Syy selviää kohta.

Sitten olikin suomirokkijakson aika. Minun ei pitänyt mennä yksille festivaaleille, mutta kun ei saatu avustajaa, niin lähdin sinne kuitenkin. Festivaalien pääesiintyjä oli Tiisu. Olimme aiemmin pyytäneet Tiisua haastatteluun, mutta he eivät olleet nähneet facebook-viestiä. Nykyinen sijainen oli esiintymässä siellä. Onneksi hänellä oli pääsy artistin takatiloihin ja sitä kautta saimme haastattelun. Täytyy sanoa, ettei niin nopeasti ole tehty kysymyksiä, kuin silloin. Minun piti lähteä aikaisemmin pois, mutta kieltäydyin kyseisen haastattelun takia. Onneksi silloin oli ymmärtäväinen kuski ja hän tuli hakemaan myöhemmin pois.  Minua ja yhtä avustajaa hermostutti niin kovasti, että hyvä, että en alkanut itkeä onnesta. Kun haastattelu alkoi, jännitys laski jotenkin. Sen takia unohdettiin Teoston haastattelu, kun oltiin niin keskitytty leikkaamaan tätä jaksoa. Varsinkin Tiisun haastattelua.

Samassa ohjelmassa oli muusikko Antti Kokkomäki. Hänet löysin sähköpostin kautta. Olin aina semmoinen, että jos minulle laittoi joku muusikko sähköpostia, niin otetaan haastatteluun. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sitten oli synttärilähetyksen aika. Tehtiin 2 osaa. Haastateltiin Paha susi-yhtyettä. Tähän yhtyeeseen tutustuin entisen avustajan kautta. Laitoin heille sähköpostia ja asia oli sillä kuitattu. He olivat vierainani  3 tuntia. Se oli oikein hauska vierailu.

Sitten menimme radiomuseoon. En tiedä mistä se lähti liikkeelle, mutta siitä tuli hieno ohjelma myös. Sitten oli aika tehdä taas jouluohjelmaa. Ensimmäisenä oli operaatio joulun lapsi, jonka kautta sain haastateltua esim. muusikko Jippua. Siitä en oikein tykännyt, koska hänellä oli niin kiire. Ohjelman nauhoitus meni hyvin. Jouluviikolla tein haastattelun mikä on joulurauhan historia. Laitoin joulurauhan julistajalle sähköpostia. Jouluaattoaamuna sain kunnian haastatella Heikki Hurstia jouluaaton spesiaaliin. Kun soitimme hänelle sopiaksemme haastattelun ajan, niin hän sanoi yllättäen, että voidaan haastatella saman tien. Samassa ohjelmassa esittelin uusia joululauluja.

Uusi vuosi vaihtui niin, että meillä oli vuoden parhaat lähetys, missä minä soittelin biisejä. Sitten oli Antti Kokkomäen toisen haastattelun aika. Se on jäänyt mieleeni. Olin niin vaikuttunut, että en olisi laskenut häntä pois. Haastattelimme myös Musikaaliset geenit- kirjan kirjoittajaa ja se sujui ongelmitta. Teimme Suomilovesta ohjelmaa, koska olen Suomiloven innokas fani. Haastateltiin ohjelman tuottajaa, muusikko Maija Vilkkumaata sekä ohjelman juontajaa Jenni Pääskysaarta ja avustajan kaveria.

Sitten tehtiin Viro-jakso. Viron jakso syntyi siitä, kun sain sähköpostia Viro-seurasta ystävänpäiväkonsertin takia. Olin aikaisemmin pyytänyt heitä, että lähtisitte mukaan minun ystävänpäiväkonserttiin. He eivät vastanneet määräaikaan mennessä. Päätin siltä istumalta, että tehdään Virosta ohjelma. Viron jaksossa esittelin 3 virolaista biisiä.
Ennen Suomilove-jaksoa tehtiin ystävänpäivätoivekonsertti, jossa haastattelin tuikituntemattomia ihmisiä, koska halusin, että ne ei ainakaan omista minulle kappaleita. Täytyy sanoa, että kun soitimme yhteen numeroon, niin sieltä vastasi kiukkuinen mies, joka oli ilmeisesti nauttinut miestä väkevämpää. Meinasi tulla meidän päälle ja puhelu loppui samantien.

Meillä oli myös ulkomaalaisia vieraita. Uusiseelantilainen sirkustaiteilija, joka asuu suomessa. Laitoin hänelle alunperin sähköpostia, että osallistuuko hän ystävänpäivätoivekonserttiin ja hän suostui. Se ei mahtunutkaan mukaan kyseiseen ohjelmaan, niin päätimme haastatella häntä uudestaan. Sitten haastattelimme semmoista ihmistä, joka on matkustanut maailman ympäri ihan vaan siitä syystä, kun minä halusin Espanjaan. Siitä Espanjan reissusta kerron myöhemmin. Haastattelussa sattui pieni kommellus. Kun avustaja oli kysymässä, että sinä sairastat sairautta nimeltä...., niin hän sanoi, että sinä harrastat sairautta. Siinä vaiheessa minun piti keskeyttää koko haastattelu, koska minulta petti pokka. Sanoin avustajalle kesken haastattelun, että sinä sanoit väärin. Koko haastattelun ajan minun piti keräillä itseäni. Koko loppuhaastattelun minua huvitti äskeinen lause.

Toukokuussa haastattelin Espanjan Suomi-seuraa, koska sain kuulla iloisia uutisia, että minä lähden Espanjaan. Halusin tehdä ohjelman siksi, että tietäisin mitä Espanjassa kannattaisi turistin tehdä. Sen haastattelun kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Meillä oli myös toimittajakaksikko, joka idea lähti siitä, kun laitoimme yhteen lehteen minun haastattelun, niin he tulivat haastattelemaan minua ja minä päätin haastatella heitä takaisin. Haastattelimme myös YleX:n musiikkitoimittajaa.

Sitten minut oli kutsuttu häihin. Tein aikaisemmin lahjaksi hääcd:n. CD:stä tuli niin hyvä, että päätin jakaa sen Kaksikon kuulijoiden kanssa. Ennen kuin jäin kesälomalle, tein hääohjelman, jossa annettiin häävinkkejä kuulijoille. Sitten haastateltiin Kaaoksen ystävät-nimistä yhtyettä, jonka mainoksen sain sähköpostiini. Kiinnostuin heti heistä. Haastattelu oli tarkoitus tehdä netin kautta, mutta netti ei silloin toiminut, niin teimme puhelimen kautta.

Viimeisenä haastattelussa oli Uniklubi. Kuuntelin yhtenä päivänä Uniklubia ja päätin ottaa heidät haastatteluun. Se onnistuikin. Uniklubin Jussi esitteli heidän uuden albumin, jonka nimi on Tulennielijä. Se oli viimeinen musiikkihaastattelu.

 Viimeinen Kaksikko, mikä tuli ulos syntyi aikamoisella vauhdilla. Kerran yhtenä päivänä tajusin, että meillä ei ole ohjelmaa seuraavaksi kerraksi, koska kaikki vakituiset Kaksikon tekijät oli kipeinä paitsi minä. Pyysin uutta avustajaa tekemään Kaksikkoa ja hän suostuikin. Emme silloin tienneet, että vakituinen Kaksikon tekijä lähtisi pois. Emme myöskään sitä, että RadioFinlandia oli myyty. Tämä Kaksikko jäi meidän viimeiseksi. Soitin siinä kaikki biisit, jotka on minulle tärkeitä. Kun suunnittelimme Kaksikon tulevaisuutta, niin meillä piti olla sukunimiasiantuntija haastattelussa, mutta sekin siirrettiin jonkun 3 kertaa, koska avustaja oli kipeänä. Olisin saanut haastatella Teemu Roivaista, mutta äskeisen syyn takia sekin jäi haaveeksi. 

Olen todella harmissani nyt. Toivon, että joku kerta saamme haastattelun tehtyä jossain muualla. Ne teki aika ilkeästi minulle. Eivät ilmoittaneet minulle mitään ennen kuin kysyin sähköpostilla, että miten meidän ohjelman käy. Ensi kerralla vaadin, että minulle pitää tehdä joku sopimus. Seuraavalla kerralla kirjoitan Espanjan kokemuksia. Loppuu tänään tähän.

Nyt elän unelmaani

Niinkuin otsikko kertoo, olen aiheen ytimessä, nimittäin olen aloittamassa toimittajana radiofinlandialla. Radiofinlandia on perustettu 26 vuotta sitten. Lähetykset on suunnattu espanjassa asuville suomalaisille, mutta kuka tahnsa voi seurata lähetyksiä netin kautta, osoitteesta: radiofinlandia.net

Tutustuin kyseiseen radioon, kun avustaja laittoi sen vahingossa päälle. Kirjoitin heille sähköpostitse haluni tulla haastatelluksi. Yllätyin melkoisesti kun he vastasivat ja halusivat minut toimittajakseen. Ilmoitin heti halukkuuteni. He vierailivat luonani ja sovimme että aloitan oman ohjelman.

Ohjelman nimeksi tulee "Kaksikko", tarkoittaen tietenkin,että kun olen cp-vammainen tarvitsen ajustajan. Ohjelma sisältää erillaisia ohjelmaosioita, kuten esim. "muna vai kana", joka tarkoitaa sitä, että kuulijat lähettävät kysymyksiä ja haen niihin vastauksia. Sen lisäksi ohjelma nimeltä"viikon vieras", jossa haastattelen erilaisia ihmisiä. Tulen tekemään myös teema ohjelmaa joissa kuulijat saavat esitää kysymyksiä ohjelmassa vieraiveville, (näistä myöhemmin) ja myös "viikon vierasta" saa ehdottaa. "Viikon vieras" osion lisäksi tilee osio "lasten suusta kuultua", johon kuulijat voivat lähettää lasten hauskoja sanontoja. Myös menovinkkeja otetaan vastaan. Muun muassa tällaisia osioita sisältyy "kaksikkoon". Kaiken lisäksi saamme kuunnella hyvää musiikkia. Minuun saa ota yhteyttä osoitteeseen: nikke@radiofinlandia.net
Kaksikolla on myös omat facebook sivut osoitteessa: facebook.com/kaksikko

Että tämmöistä tällä kertaa

Historiaani

Haluan tänään kertoa teille vähän historiastani. Synnyin ihanan 80-luvun loppupuolella hyvään perheeseen. Syntymäni oli hieman ongelmallinen ja heti sen jälkeen vanhempani huomasivat, että kaikki ei ole hyvin. Lääkäri kertoi heille, että minulla on CP-vamma. Lapsuudestani en muista oikein mitään muuta, kuin että olin sellainen kovin pieni poika. Onneksi isä tallensi elämästäni paljon videolle ja sitä kautta voin aina muistella millaista lapsuuteni oli.

Päiväkotiin menin vuonna 1992. Se oli ihan tavallinen päiväkoti kotipaikkakunnallani. Siellä minua hoiti kaksi tai oikeastaan kolme avustajaa, mutta kolmas oli paikalla vain silloin tällöin. Sain jo silloin puheterapiaa, koska puheeni oli epäselvää.

Päiväkodin jälkeen tuli aika lähteä kouluun. Kuusivuotiaana menin tutustumaan Helsingin parhaaseen kouluun: Ruskeasuon kouluun. Heti silloin syksyllä elämäni muuttui kokonaan. Asuin viikot Helsingissä ja kävin vain viikonloput kotona. Ensimmäisen koululuokkani muistan hyvin. Koska meitä oli niin vähän esikoulussa, meidät esikoululaiset sijoitettiin ekaluokan kanssa samaan. Se oli aika hurjaa aikaa pienelle pojalle olla isompien kanssa samalla luokalla heti alkuun. Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että miksi näin tehtiin.

Aluksi äiti oli saattamassa minua kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, mutta sen jälkeen matkustin kodin ja koulun väliä yksin taksilla. Jäädessäni ensimmäistä kertaa yksin minulle tuli itku, koska en ollut tottunut olemaan pitkiä aikoja ilman äitiä. Mutta aikojen saatossa siihenkin tottui. Kävin Ruskeasuon koulua yhteensä 13 vuotta. Se oli kaikenkaikkiaan kivaa aikaa.

Viimeisenä Ruskeasuon vuonna meni tutustumaan Järvenpään oppilaitokseen, sopeutumisvalmennuskeskukseen. Siellä vietin yhden viikon. Tuon koulun oli tarkoitus valmentaa työelämään ja itsenäisyyteen.

Vuoden 2008 syksyn olin kotona, kunnes 2009 muutin palvelutaloon asumaan, jossa minulla oli kolme henkilökohtaista avustajaa ja lisäksi yöhoito talon puolesta. Se oli ihanaa aikaa.

Nykyiseen asuntooni muutin syksyllä 2012. Nyt olen vasta pikkuhiljaa alkanut viihtymään täällä. Alussa täällä oli sen verran ongelmia, mutta nyt ymmärrän taas paremmin mistä mikäkin ongelma johtui.

Minulla on tällä hetkellä vähän samanlainen fiilis kuin tänne muuttaessani, kun olen menossa kolmeksi viikoksi kuntoutuskeskukseen nyt syyskuussa. Vähän jännittää, mutta toisaalta tiedän, että minusta pidetään siellä hyvää huolta.

Tässä kaikki tarinoinnit tällä erää.

Terveisin Nikke

Seurakunta-asioista

Tänään ajattelin kirjoittaa siitä kuinka mie tutustuin nykyiseen seurakuntaani. Kaikki alkoi siitä, kun siskoni kävi paikallisessa Vapaaseurakunnassa. Monta vuotta sitä seurattuani menin itsekin tutustumaan ja sain tutustua siihen lämminhenkiseen yhteisöön. Kävin seurakunnassa useita vuosia, kunnes päätin liittyä siihen. Minut siunattiin seurakunnan jäseneksi muutama vuosi sitten. Syy miksi halusin liittyä Vapaaseurakuntaan oli se, että en kokenut luterilaisessa seurakunnassa olevan minun kaltaiselleni ihmiselle sopivaa toimintaa. Arvostan kyllä luterilaista sekä Helluntaiseurakuntaa, mutta Vapaaseurakunnan koin oikeaksi paikalle itselleni ainakin toistaiseksi. Ainoana huolena minulla on se, että nykyisessä seurakunnassa, jossa käyn on lähes pelkästään vanhoja ihmisiä. Jostain syystä nuoret eivät oikein sinne tule. En tiedä johtuuko se siitä, että meidän seurakuntarakennus ei ulkoa päin näytä seurakunnalta ja siksi siitä ei välttämättä tiedä, että sisällä on seurakunnan toimintaa. Olen tykästynyt Vapiksen monipuoliseen ohjelmaan. Viihdyn siellä oikein hyvin. Olen myös itse puhunut siellä muutaman kerran. Koen että saan olla seurakunnassani juuri sellaisena kuin olen.

Joskus olen törmännyt hengellisissä tilaisuuksissa sellaiseen ilmiöön, että ihmiset haluavat rukoilla parantumisen puolesta. Mutta entä jos on niin, että Jumala haluaakin koetella sen sairauden kautta? Mitä jos sairaus kuuluu Jumalan suunnitelmaan? Siksi olisikin hyvä myös kysellä Jumalalta, "onko Sinulla jokin tarkoitus tälle?" Kyllä ihmisiä toki paraneekin rukouksen avulla, mutta aina ei niin kuitenkaan ole.

Tällaista tällä erää.. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Nikke

Päivitetty blogi

Hei kaikki vanhat ja uudet blogin lukijat!

Blogini on jo yhdeksän vuotta vanha ja sinä aikana en ole kauheasti tehnyt blogiini muutoksia. Nyt koin, että olisi korkea aika tehdä niin, joten tervetuloa uuden näköiseen blogiini! Olen ajatellut muuttaa myös sisältöä hieman ja siirtyä radio- ja tv-ohjelmien analysoinnista entistä enemmän kuvaamaan normaalia arkeani ja siihen liittyviä ajatuksiani. Joten mennäänpä asiaan!

Asun tällä hetkellä palvetulossa, jossa on myös muita vammaisia sekä muita, jotka tarvitsevat apua arkeensa. Olen asunut täällä kohta neljä vuotta. Alku täällä oli sellaista hullunmyllyä, että minulta meinasi loppua huumori kesken, mutta nyt kaikki on kohdallaan. Viihdyn täällä oikein hyvin ja hoitajat ovat tosi mukavia! :) Ilman hoitajien ystävällistä palvelua en varmaan olisi enää täällä.

Arkeen minulle kuuluu nyt sellaista, että olen osallistunut viime aikoina useisiin erilaisiin projekteihin. Muutama kuukausi sitten Kymenlaakson alueella järjestettiin Mahdollisuus muutokseen -kampanja. Minua haastateltiin missiokirjaa varten, sekä telkkariin, joten elämäni sai paljon julkisuutta tällä alueella. Voit käydä lukemassa tarinani, sekä katsomassa tuon haastattelupätkän täällä. Kun minua kysyttiin mukaan tuohon kampanjaan, olin heti innolla mukana! Kampanjaan osallistuminen oli hyvin mielenkiintoinen kokemus ja sain olla mukana mm. kauppakeskuksessa olleessa kahvilassa, jossa ihmiset saivat käydä tapaamassa meitä kampanjaan haastateltuja. Kampanja kokonaisuudessaan onnistui mielestäni hyvin. Olen kuullut, että muutamia ihmisiä on tullut uskoon sen kautta.

Yritän osallistua aina milloin mihinkin radio-ohjelmaan ja tavoitteenani on saada aikaiseksi keskustelua vammaisuudesta ja vammaisen elämästä. Olen saanut pelkästään positiivista palautetta osallistumisestani. Viimeisin radiojuttuni oli Ruotsin Sisu-radion haastattelu, joka tehtiin niin, että minua haastateltiin Skypen kautta suoraan Sisu-radion iltapäivälähetykseen. Koko ohjelma on kuultavissa netissä, joten käykäähän kuuntelemassa!

Haaveissa minulla on tehdä hyväntekeväisyyshengessä jokin nenäradio-ohjelma, mutta siitä kerron joskus toiste..

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Nikke

Monta asiaa kerralla 3

Nyt tulee monta asiaa yhteen pötköön. Ensinnäkin asia yksi, Euroviisut käytiin tänä vuonna Ruotsissa. Pisteiden lasku uudistettiin niin, että ensin olivat asiantuntijapisteet ja sitten olivat yleisöäänien perusteella annetut pisteet. Australia sai eniten asiantuntijapisteitä. Kun sitten laskettiin pisteet yhteen, voittaja oli Ukraina ajankohtaisella biisillä. Minä inhosin sitä aluksi, mutta nyt olen täysin rakastunut siihen. Se, mistä kappale kertoo, jokainen saa itse katsoa biisin lyriikat. Minä kerron myöhemmin mistä kappale kertoo, mutta tähän sepustukseen ei riitä aika.

Seuraava asia on se, että olen aivan innoissani, kun Kesäpuhelin on tullut takaisin. Aikaisemmin se oli YleX:llä, mutta nyt he ovat keksineet sen monen vuoden jälkeen Radio Suomessa. Kesäpuhelin on lyhykäisyydessään seuraava: on puhelin, jonka pitäisi kiertää ympäri Suomea. Joka päivä puhelimeen pitäisi vastata eri henkilö. Aina se ei ole onnistunut, koska ihmiset ovat niin ujoja. Minä ainakin vastaisin siihen jos tietäisin että se on lähistöllä. Se kesäpuhelimesta.

Seuraava asia on se, että YleX Jälki-istunnon toinen juontaja on siirtynyt kaupalliselle radiokanavalle. Entinen YleX viikonlopun juontaja tekee siellä ohjelmaa hänen kanssaan. Yritän jossakin vaiheessa saada aikaiseksi sen, että menisin sinne kylään. Vielä ei ole löytynyt rohkeutta siihen, kun ne yhteyshenkilöt ovat minulle vieraita. Minun pitää selittää, että kuka minä olen ja miksi haluan heidän aamushowhun vieraaksi. Katsotaan miten tilanne kehittyy.

Viimeinen asia on se, että Radio Nova on uudistunut hieman. Kaikki NRJ:n ja Voicen juontajat on siirretty sinne. Enää ei ole Voicea, ainoastaan Kiss. Minua edelleen vaivaa se, että missä minun hyvä ystävä on tällä hetkellä töissä. Yritin laittaa hänelle Facebook viestiä, mutta hän ei vastannut. Sitten yritin laittaa sähköpostia, mutta se ei mennyt perille. En kuitenkaan halua herättää julkista huomiota minun kysymyksellä. Minä tiedän sen, että minun ystävän poika on YleX:llä töissä, mutta en haluaisi hänellekään soittaa vain kysyäkseni missä tämä henkilö on nykyisin. Pitää ottaa muita keinoja käyttöön. Se on hauskaa, että NRJ:n iltapäivässä oli semmoinen kilpailu, kuin mysteeriääni. Nyt monen vuoden jälkeen se on siirretty Novalle. Silloin aikoinaan minäkin yritin soittaa sinne NRJ:n iltapäivään, kun potti oli iso, mutta en päässyt ikinä läpi. Tänään kuuntelin kun yksi perhe voitti ison summan rahaa, koska tämän perheen tytär oli ratkaissut monta kuukautta sitten. Jos mysteeriääni tulee semmoiseen aikaan, että minä voisin soittaa sinne, niin minä soitan. Tämä perhe oli iloinen, kun he voittivat ison summan rahaa.

Että tämmöistä tällä kertaa.

Talent tulee taas

Nyt minä kerron semmoisesta ohjelmasta kuin Talent. Sitä tehtiin vuosina 2007-2012. En katsonut Talentia juurikaan kyseisenä vuonna, mutta sitten kun siitä tehtiin iso hypetys, niin sitä oli pakko katsoa. Sen ekan kauden voitti semmoinen beatboxaus esitys, joka nosti sitä lajia huippusuosituksi.

Talentista on ponnistanut myös kuuluisa laulaja, joka on ollut viime aikoina paljon otsikoissa Euroviisujen takia.
Viimeisen kauden voitti semmoinen 9-vuotias pikkupoika, joka lausui runoja. Suomen talenteista ei ole kuulunut sen koommin mitään muuta kuin yhdellä kaudella kolmanneksi sijoittunut henkilö on kuollut. Talentista on ponnistanut myös kuuluisa laulaja, joka on ollut viime aikoina paljon otsikoissa Euroviisujen takia.

Nyt 2016 etsitään Suomessa taas pitkästä aikaa Talenttia. Ohjelman juontaa, kuten jokaista ohjelmaa nykyään, semmoinen supliikkimies, joka oli Voice of Finlandissa vähän aikaa. Ohjelman tuomaristossa nähdään vuoden -95 tangokuningas, koomikko ja laulaja, joka tekee uraa Amerikassa. Saas nähdä, kuinka Talent iskee minuun taas pitkän tauon jälkeen. Minä tulen palaamaan tähän aiheeseen sitten kun Talent tulee ensimmäisen kerran ulos. Toivottavasti osa kilpailijoista ei mene Talenttiin sen takia, että he yrittävät hurmata Tangokuninkaan, vaan voittamaan sitä kilpailua. Tähän tämä aihe loppuu tällä kertaa.

Ison-Britannian talenteista muistan hyvin sen, että sen voitti kännykkäkauppias, joka lauloi oopperaa. Sitten Hollannin talenttiin osallistui ihmelapsi, joka lauloi myös oopperaa. Hän voitti sen ylivoimaisesti, koska kaikki Hollannissa pitivät hänestä.

Kuntoutuksesta

Nyt minä kerron semmoisesta aiheesta kuin kuntoutus. Lähisukulainen sanoi, että minun pitäisi mennä kuntoutukseen. En ollut aikaisemmin innostunut, mutta nyt pikkuhiljaa kun sitä on miettinyt, päätin hakea sinne. En olisi ikinä uskonut että pääsisin sinne, mutta niin vain kävi. Olen hyvin iloinen, että lähisukulainen hommasi minulle tavallaan paikan sinne. Samalla minua mietityttää se, että ketäköhän siellä on minun kanssani asukkaita. Kun tiesin, että kuntoutus sisältää kahden hengen huoneita, pyysin jo etukäteen yhden hengen huoneen, koska minua suoraan sanottuna jännittää se, että minkälaisia asukkaita siellä on. Vaikka olen tottunut täällä nykyisessä kodissani erilaisiin asukkaisiin en halunnut, että minun huoneeseen majoittuu yhtään semmoista asukasta, josta en pidä. Kuntoutujia on erilaisia. On mukavia kuntoutujia ja sitten on sellaisia kuntoutujia, jotka esimerkiksi huutavat, vaikka eivät tietenkään mahda sille itse minkään. Kuten äsken kerroin, vaikka olen nykyisessä kodissani tottunut kaikenmoisiin asukkaisiin, haluan kuitenkin sen oman rauhan.

Viime viikolla tuli tieto, että siellä kuntoutuksessa minut majoitetaan semmoiseen asuntolaan, jossa on viisi ihmistä lisäkseni. Minulle oli helpottava tieto myös se, että minä saan yksityisen huoneen johon voi sitten mennä, jos minulle tulee paha olo tai muut asukkaat häiritsevät. Ilmeisesti vaikeasti aivovammaiset sijoitetaan pääasiassa jonnekin muualle, koska siitä ei tule yhtään mitään, jos kahden hengen huoneeseen sijoitetaan kaksi aivovammaista jotka huutavat. Odotan tätä kuntoutusta mielenkiinnolla ja samalla jännittyneenä. Siellä saattaa olla mahdollista se, että hoitajilla on enemmän aikaa kuntoutuville, kun meitä on niin vähän siellä. Mikä saattaa olla minulle vaikeaa siellä on se, että yleensä minulla on joka päivä avustaja, mutta nyt ei olekaan. Varsinkin viikonloppuisin saattaa tulla koti-ikävä, mutta en näytä sitä muiden asukkaiden edessä. Hoitajille saatan sanoa, että minulla on ikävä kotiin. Minulle saattaa olla vaikea tottua siihen, että ei tehdä normaalia avustamista, esim. lueta sähköpostia tai ilta-sanomia, tai kuunnella spotifya. Lähden sinne syyskuun alussa, Kirjoitan sitten mitä minä koin siellä, mutta nyt jätän aiheen tähän.

Voice of Finland 2016

Nyt kirjoitan semmoisesta aiheesta kuin Voice of Finland. Tämä kausi oli mielenkiintoisempi kuin koskaan aiemmin mikään kausi. Tämä kausi alkoi tammikuussa koelauluilla niin, että kaikki olivat ihan hämmästyneitä, minä mukaan lukien, kun taso oli niin korkea. Hyviä laulajia meni jatkoon, ja hyviä laulajia tippui myös jatkosta.  Lopulta minulla oli neljä suosikkia. Yllätys oli suuri, että he kaikki tippuivat jatkosta. Lopulta finaaliin selvisi neljä naista, joista kaikki olivat erilaisia, mutta minun pitää sanoa, että tällä kaudella kuka tahansa olisi voinut voittaa koko kilpailun. Se mikä oli hyvin erilaista oli se, että minulla oli kisassa inhokki, mutta hän selvisi toiselle sijalle kilpailussa. Lopulta voiton vei semmoinen henkilö kuin Suvi Åkerman, joka lauloi Adelen klassikkokappaleen niin hyvin, että en tiennyt katsonko Adelen konserttia vai laulukilpailua.

Yllätyksiä nähtiin semifinaalivaiheessa, kun minun veikkaukset siitä kuka menee finaaliinn osoittautuivat vääräksi. Oikeasti tuomarin pisteet ratkaisivat kaiken. Jos tuomaripisteitä ei olisi ollut, niin tilanne olisi ollut toinen. Tuomaripisteet ratkaisivat koko semifinaalihomman. Kaiken lisäksi en muista koskaan, että juontaja olisi vaihtunut kesken kaiken kilpailun yhteydessä, paitsi Speden speleissä kun Spede kuoli ja kausi oli vielä kesken. Edellinen Voice of Finland juontaja sai kenkää, koska hän oli myöntänyt semmoisia asioita internettiin joita ei olisi kannattanut tehdä. Tilalle otettiin vanha kokenut juontaja, joka on juontanut Idolssia ja tietää miten musiikkikilpailut menevät. Voice of Finland ei ole vielä ainakaan ilmoittanut että tuleeko uusi kausi, mutta eiköhän se tule, kunhan he tuotantoyhtiössä miettivät ensin, miten jatkossa toimitaan.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.

TV-kevät 2016

Nyt minä aion kirjoittaa, mitä tv:stä tulee keväällä 2016. Ensinnäkin MTV3:lta tulee Saturday Night Live, jossa tehdään sketsejä viikoittain vaihtuvasta aiheesta. Siinä on joka viikko vieraileva juontaja. Minun mielestä aivan turha spektaakkeli. En aio katsoa. Varsinkaan, jos siellä kiroillaan. Sitten tulee semmoinen uutuussarja, jossa seitsemän julkisuuden henkilöä seikkailevat Perussa, ja yrittävät kiivetä vuoren huipulle. Sitä minä ehkä seuraan, katsotaan nyt. Sitten tulee joku pariskuntaohjelma, jossa etsitään miehelle sopivaa naista. Sitä en aio katsoa, koska pariskunnan etsimisohjelmia tulee liikaa. Sitten tulee semmoinen ohjelma, kuin katastrofikokki, jossa on kilpailijoina ihan tavallisia ihmisiä, jotka eivät osaa laittaa ruokaa. Sitä minä aion katsoa. Sitten tulee pariskuntaohjelma 2, jossa haastatellaan pariskuntia siitä, kuinka he ovat tähän tulleet, kuinka he ovat rakastuneet yms. Sitä en aio katsoa. Sitten tulee kaupan päälle ohjelma, jossa amerikkalaistuneet suomalaismiehet yrittävät etsiä itselleen suomalaista naista. Voice of Finland tulee taas. Minun ei tarvitse siitä selittää sen enempää, muuta kuin se että siinä on 5. kausi joka polkaistaan käyntiin.


Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on suosikkiohjelmani, joka tekee paluun. Sen nimi on Haluatko miljonääriksi?. Haluatko miljonääriksi säännöt ovat lyhykäisyydessään seuraavat: 15 kysymystä, ja pääpalkinto 1 000 000 euroa. Voi kuulkaa, sitä peliä on hakattu sekä lautapelinä, että tietokoneversiona. Kerran minä pelasin yksin, kun kaikki muut joukkueen jäsenet olivat tippuneet matkann varrella pois. Voitin sen muka 1 000 000 euroa. Olisin päässyt oikeassa pelissä monta kertaa loppuun asti. Haluatko miljonääriksi - juontajat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Ihan alussa sitä juonsi Lasse Lehtinen. Sitten hän sai paikan Brysseliin Europarlamenttiin. Samassa rytäkässä se vaihtui MTV3:n omistukseen. Sitä juonsi Ville Klinga. Oli vuosia vuosia vuosia välissä, kun sitä ei ole tullut telkkarista.

Nyt se tulee uudestaan, ja sitä juontaa tällä kertaa Radio Suomipopin Aamulypsystä tuttu Jaajo Linnonmaa. Olen erittäin fiiliksissä siitä, että se tulee taas. Kukaan Suomessa ei ole aikaisemmin päässyt loppuun asti. Jos minä olisin tiennyt, että Haluatko miljonääriksi tulee taas, olisin hakenut ehdottomasti mukaan. Sitä en olisi tiennyt, että olisinko päässyt TV:seen asti, muuta kuin sen verran, että avustajani olisi pelannut viisasta ja vikkelää, joka oli karsintapeli, jossa piti laittaa annetut vaihtoehdot oikeean järjestykseen mahdollisimman nopeasti. Sitten olisi harmittanut, jos en olisi päässyt pelaamaan. Olen niin fiiliksissä siitä, että hyvä etten pyörtynyt onnesta kun kuulin että ohjelma tekee paluun. Jos seuraavalle kaudelle haetaan kilpailijoita, niin ehdottomasti haen mukaan.

Että tämmöisiä ohjelmia.

Haikeita muistoja

Kuten otsikko kertoo, olen ollut todella haikeana tämän kuluneen viikon. Yksi syy on tietysti se, että kaverini tulee käymään pitkästä aikaa. Siitä en halua kertoa sen enempää.

Suurin syy on se, että YleX Jälki-istunto loppui noin puoli tuntia sitten. Se oli heidän viimeinen lähetyksensä YleX:llä. Olisin mieluusti soittanut lähetykseen, mutta kun siihen ei annettu tilaisuutta, eikä minulla oikein ollut haluakaan soittaa. YleX Jälki-istunto loppui siihen, kun eräs yhtye esitti yhden laulun. Samalla päättyi molempien juontajien YleX-ura. Minä meinasin lähettää heille kukkia, mutta Haminasta käsin on vähän hankala järjestää kukkia. Minun paras muisto Jälkästä oli se, kun he soittivat Kiinaan kesken iltapäiväohjelman selvittääkseen sitä, että löytyykö Kiinan suosituimmasta ravintolasta yhtä kana-annosta.

Aion heti laittaa saman tien juontajan henkilökohtaiseen sähköpostiin viestiä. En yleensä tee niin, mutta opin tuntemaan hänet kun olin siinä YleX iltapäivässä käymässä vuonna 2012. Huomasin, että se on oikeasti ihan kiva ihminen myöskin, kun mikit olivat kiinni. En yleensä myöskään ota niin rankasti juontajan lähtöä, mutta kun tunsin hänet niin hyvin. Nyt minua itkettää, mutta eiköhän se tästä ajan kanssa mene ja uusi iltapäivä alottaa vuoden alusta. En ole kenellekään kertonut, että olen surullinen, koska he pitävät ehkä minun ajatusta pähkähulluna. Moni saattaisi sanoa että eihän se ole kuin yksi radiojuontaja, mutta kun päivittäin sitä kuuntelee, niin meistä tulee ystäviä.

Että tämmöinen blogi tällä kertaa.

Suomiloven toinen tuotantokausi

Kuten otsikko kertoo, Suomilovessa on vihdoinkin uusi tuotantokausi. On ihanaa katsoa, kun ihmiset yllättyvät aidosti. Minä olisin mielelläni hakenut mukaan toiselle tuotantokaudelle, mutta en saanut oikein aikaiseksi sitä hakemusta. Päätin, että jos Suomilovesta tulee kolmas kausi, niin sinne minä haen mukaan. Olin päättänyt artistin/yhtyeen, ja ystävän kenet yllättäisin Suomiloven kolmannella tuotantokaudella, mutta se suunnitelma meni lyttyyn kun se yhtye esiintyi Suomiloven toisessa jaksossa, joka tuli eilen ulos. Yhtye olisi ollut Apulanta, ja kappale Valot pimeyksien reunoilla. Olisin yllättänyt minun sijaisavustajan.

Minua pikkuisen harmittaa kun suunnitelma meni lyttyyn. Onneksi minulla on varasuunnitelmia vaikka muille jakaa, mutta niistä en tietenkään puhu. Tai yhdestä minä voin puhua, koska he tuskin lukevat tätä blogia. Olen alkanut kaveeraamaan kehitysvammaisten ystävien kanssa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, eräs niistä ystävistä tykkää Antti Tuiskusta. Jos Antin saisi mukaan kolmannelle kaudelle, niin olisin innoissani. Kappale olisi vielä auki. Tietenkin semmoinen biisi jossa ei kiroilla.

Minua harmittaa se Apulanta-case. En tiennyt mitä olisin valinnut Apulannan tuotannosta toisella tuotantokaudella, mutta kun tämä kyseinen biisi tuli niin ajattelin heti yllättää ystävän. Minua rupesi oikeasti harmittamaan. Sille ei voinut mitään. Täytyy arpoa kolmen suunnitelman kesken, minkä niistä toteutan Suomiloven kolmannella kaudella.

Että tämmöistä täällä.

Radioura urkenee

Niinkuin otsikko kertoo, olen taas menossa radioon. Ensin minä menen tässä kahden kuukauden sisällä Kymenlaakson radioon ainakin tutustumaan ja mahdollisesti haastatteluun. Toinen vähän isompi homma on se, että pääsen tammikuussa taas Puhelinlangoille studioon kun he tykästyivät minuun siellä edellisellä kerralla.

Samalla minä pääsen YleX etusivun haastatteluun tästä minun cp-vammasta oikein suoraan radiolähetykseen vieraaksi. Minua vähän pelottaa se, että kuinka paljon minä puhun siellä. Nyt selitän hieman tätä edellistä lausetta. Minulle annetaan kysymyksiä etukäteen. Minua pelottaa se, että kuinka paljon minä puhun ohi suuni seuraavaan kysymykseen vaikka sitä ei ole edes esitettykään koska minä muistan ulkoa ne kysymykset. Samalla pitää kontrolloida sitä, että kuinka paljon aikaa yksi vastaus saa kestää että me pääsemme haastattelussa eteenpäin. Minulla on tapana rönsyillä minne sattuu, koska minä muistan ne kysymykset ulkoa. Toivottavasti ei tapahdu semmoista jäätymistä kuten Yle puheen haastattelussa tapahtui. Olin niin väsynyt, enkä muistanut ollenkaan mitä minun piti vastata kysymykseen. Avustajan täytyi sanoa kysymys uudestaan ennen kuin minä tajusin mitä hän tarkoitti. Odotan innolla sitä haastattelua, samalla minä pääsen Kysy mitä vaan - ohjelman vieraaksi YleX:n foorumille.

Että tämmöistä kaikkea minulla on suunnittelussa.

Edelleen haaveena

Olen useamman kerran haaveillut radiojuontajan urasta, ja olen selvittänyt asiaa. Minun kohdallani se ei ole yksinkertaista, mutta yritän kovasti sen eteen tehdä töitä että joku päivä ihmiset ottaisivat minut töihin alalle.

Olen haaveillut nimittäin radiojuontajan urasta jo lapsesta saakka. Aluksi se tuntui leikiltä mutta nyt isompana olen huomannut että radio on minun juttu. Sitä kautta ihmiset kuulisivat minun sairaudesta. Eihän tämä cp-vammaisuus ole mikään sairaus sinänsä, mutta joku ihmiskunta on siinä käsityksessä että kun on vammainen et voi tehdä mitään. Haluaisin niin kovasti kaataa ihmisten ennakkoluuloja. Kyllä vammainen osaa tehdä asioita jos niin haluaa.

Olen selvittänyt että missä voisi opiskella radiojuontajaksi ja ainut paikka olisi Helsinki. Minulla ei ole päätöstä kuin yhdestä henk.koht avustajasta. Ei se avustaja siihen vaikuta vaan se että pitäisi muuttaa kokonaan Haminasta pois, etsiä sopiva asunto Helsingistä ja opiskelu tapahtuisi niin, että avustaja saisi ainoastaan auttaa kirjoittamalla vastaukseni ylös. Avustaja ei saisi missään nimessä puuttua vastauksiini. Näin opiskelu olisi sitä kautta hankalaa, kun en tietäisi mikä on oikea ja mikä väärä vastaus.

Siksi olen pyrkinyt kertomaan asioita mediaan mutta haluaisin kokeilla miltä radiojuontajan ura oikeasti tuntuu. Nyt olen aina saanut olla kertojan roolissa. Tiedän että lähetystä pitää valmistaa etukäteen ja kirjoittaa jonkunlainen käsikirjoitus. Olen perillä radiojuontajan hommasta aika paljon, koska minua kiinnostaa radiotyö ihan älyttömästi, esim. kun olin tutustumassa Puhelinlangoilla olisi pitänyt vaatia että olisin enemmän äänessä, mutta siellä oli kuuluisa muusikko vieraana ja annoin suosiolla sen paikan hänelle koska hänen faninsa halusivat tietenkin jutella itse artistin kanssa. Minulla on kuitenkin edelleen se haave että pääsisin joskus Puhelinlangoille juontamaan lähetystä. Silloin Puhelinlankojen tekeminen näytti niin kivalta. Minä tiedän että se on joskus rasittavaakin eräästä syystä, jota en halua tässä kertoa.

Että tämmöinen haave minulla olisi. Kerran minä olin lähellä päästä radiojuontajaksi, mutta se kaatui siihen kun eräs asia ei mennyt niinkuin sen piti mennä, koska eräs henkilö jonka piti hoitaa se asia sairastui hyvin vakavasti. Tämän jälkeen ei tehty sitä ohjelmaa. Se haave jäi taaskin haaveeksi. Minulla oli jo ohjelmaan sopiva aihe valmiina, mutta se meni jo.

Muistoja muistoja vain

Tämä otsikko on hieman kummallinen, mutta selitän hieman sitä. Ennen muinoin, kun minä kuuntelin YleX:ää aika aktiivisesti, sieltä tuli aika mielenkiintoisia kilpailuja kuten Rex veritas, tavis vs tavis jne. Sieltä oppi aika paljon asioita ja niihin oli aika helppo osallistua. Ei tarvinnut tietää vaan arvata.

Nykyään Rex veritaksen tilalla on Pingsanapong johon on aika hankala osallistua, kun minä en tiedä mikä on yhdyssana ja mikä ei. Jos siellä olisi ruoksanastoa minä keksisin vaikka kuinka monta, esim. makkarasta, mutta kun siinä on se ongelma että niitä sanoja ei kerrota etukäteen vaan vasta kilpailutilanteessa. Minun on aika hankala keksiä noin vain yhdyssanoja ja sitten siellä on aikaraja. Toiseksi minä en tiedä mitkä ovat erisnimiä. Sen kilpailun idea on lyhykäisyydessään seuraava: Kun se kisailtiin ekan kerran, se oli ensimmäinen YleX jälki-istunto lähetys. Tuotantotiimit olivat YleX iltapäivän lopettamisen jälkeen päättäneet, että Rex veritas otetaan ohjelmistosta pois sen takia että kuulijat googlettelivat asioita kysymysten aikana, ainakin luulen niin. Pingsanapongissa ei voi googlettaa, vaan sen idea on että pitää keksiä yhdyssanoja ilman googlea.

Aika hyvin Pingsanapong toimii käytännössä, mitä nyt pieniä virheitä sattuu. Se on välillä huumorikilpailu. Juontavat eivät ota tosissaan yhdyssanoja, mikä on minun mielestä hyvä asia. Ei kilpailun pidä olla vakavaa. Toinen johon en voi osallistua myöskään on Sanasta sanaan - kilpailu, jossa pitää sanoa samalla kirjaimella alkava sana johon edellinen on päättynyt. Minä en voi osallistua siihen sen takia että minun on vaikea hahmottaa sitä kirjainta johon edellinen sana päättyy.

Ainoa kilpailu johon voisin osallistua on YleX aamussa oleva Lööppiralli. Siinä pitää arvata vaihtoehdoista mikä sana puuttuu kolmesta lööpistä, mutta siinä on yksi ongelma. Se tulee 7.30 aamulla. Minun avustaja tulee töihin klo 12 eivätkä hoitajat ehdi tietenkään soittamaan, koska ihmisten pitää päästä ylös sängystä enkä minä tiedä että haluaisivatko hoitajat olla radiossa. Jos lööppiralli tulisi iltapäivästä, niin sitten minä soittaisin joka ikinen kerta kunnes pääsisin läpi.

On kaksi kilpailua joihin haluaisin osallistua. Toinen on Mututuntuma, jossa arvaamalla voi voittaa YleX palkintoja, mutta katsotaan jos joku kerta soittaisin sinne. Minä en lauantaina ainakaan soita, sen olen päättänyt, mutta joku sunnuntai voisi ehkä kokeilla jos ei olla menossa hirveällä kiireellä vapikseen. Sen takia minä en halua lauantaina soittaa, koska minulla on niin paljon muuta tekemistä. Toinen mihin haluaisin soittaa on Soittoruletti, jossa yhden soittajan pitää arvata onko seuraava soittaja mies vai nainen. Se tulee myöskin ainoastaan lauantaisin enkä minä lauantaina halua pääasiassa soittaa, mutta minulla on Rex veritasta niin ikävä. Harmi että ihmiset googlettaa. Rex veritas ei olisi ehkä loppunut jos ihmiset eivät googlettaisi.

Että tämmöistä mieltä minä olen.

Radio Suomen ja YleX:n soittolistat

Nyt tulee semmoinen asia, jota minä seuraan joka viikko. Tähän blogiin tulee kommenttia erilaisista biiseistä joka lauantai alkaen tästä viikosta.

Ensin otetaan käsittelyyn YleX:n soittolista. Sinne nousi tänään Ronya - GTFO. Se kappale kuulosti ihan 80-luvun Madonnalta. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Minä tykkään Ronyan vanhemmista biiseistä, mutta en tästä kyseisestä 80-luvun tyylistä. Jos minä antaisin arvosanan tälle niin se olisi 7,5./10.

Seuraava kappale on Himmeet kuviot - Hyppää mun kyytiin. Kappale oli ihan sopiva YleX:n soittorotaatioon, mutta minua häiritsee se että näitä räppitulokkaita on liikaa. Siinä kappaleessa ei saa oikein selvää että mistä siinä karataan. Kuulen aina että karataan kakalta vaikka siinä ei sitä tarkoitettu vaan jotain ihan muuta. Minä en saa selvää mitä siinä kyseisessä kohdassa lauletaan. Arvosana tälle on 7.

Seuraavaksi otetaan käsittelyyn Jonne Aaron - Mitä sä ajattelet (anna sun äänesi kuulua) ft. Jeremy Folderol. Se on aika mielenkiintoinen yhteistyö. Kuulin sen tänään vasta ekan kerran, enkä osaa sanoa siitä vielä yhtään mitään muuta kuin sen että annan 8.

Sitten seuraavaksi otetaan käsittelyyn semmoinen kappale kuin View - Lace ft. LCMDF. Minä olen kuullut muutaman kerran kyseisen kappaleen. Se ei oikein lähde. Naisäänet on piilotettu jonkun koneen alle, eivätkä naiset pääse selkeästi esiin. Yleensä jos tehdään joku duettokappale niin siinä on naiset äänessä kaiken aikaa. Arvosana tälle 1.

Seuraavaksi uusi YleX:n soittolistalle noussut biisi, jonka nimestä minulla ei ole mitään hajua, enkä minä kuullut sitä kokonaan. Minä anna tälle 3, mutta minä palaan tähän artistiin kun kuulen vähän useammin sitä.

Viimeisenä nostetaan Sakke Aalto - Melkein kuollut. Kappale on ihan ok. Hän on voittanut aikasemmin rytmibarometrin silloin kun se oli vielä hengissä, kappaleella Olet vapaa. Silloin ne eivät voineet nostaa sitä YleX:n soittolistalle koska hän oli salanimellä Keko Salata, ja on sitä edelleen. Tälle annan 8.

Siinä tämänviikkoiset YleX:n soittolistalle nousseet uutuusbiisit, nyt siirrytään Radio Suomen soittolistaan.

Viime viikolla Radio Suomen soittolistalle nousi kappale J.Karjalaiselta, joka kertoo hänen lapsuuden ystävästään, joka ehkä kuoli myöhemmin tai sitten ei. Kappale on hellyyttävän ällöttävä. Se sai tietenkin levylautakunnasta voiton viime viikolla kun se esiteltiin. Sinänsä aika huvittavaa, että levylautakunta tulee klo.13 ja soittariuutuudet esitellään noin 11.30.

Viime viikolla nousi 50-luvun henkistä musiikkia. Amerikkalaiset olivat innostuneet Frank Sinatrasta ja muista 50-luvun yhtyeistä. Se sai hirveän suosion amerikkalaisissa radioissa. Nyt tämä 50-luvun henkinen brittiläinen yhtye, jonka nimeä en muista, soi täällä Euroopassa. Sitten arvosanat J.Karjalaiselle ja tälle luvun 50-luvun yhtyeelle. J.Karjalaiselle 7 ja tälle toiselle 5.

Sitten Tapio Liinoja kappaleella jonka nimeä en nyt muista. Se oli aika perusiskelmää, mutta mielenkiintoisesti tehty. Biisissä oli puheosuuksia. Se teki aika mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tapio Liinoja on tuttu Lapinlahden linnuista. On hyvä että hänkin tekee muutakin kuin huumorimusiikkia. Arvosana 6/10.

Sitten Radio Suomen soittolistalle nousi 80-luvun yhtye Paul Oxley's Unit - Helsinki Town. Kappale on ihan hyvä minun makuuni. Arvosana 9. Tämä nousee minun sellaiselle soittolistalle jota ei uskalla toivoa Puhelinlangoilla.

Viimseiseksi viime viikolla nousi Chisu - Anna askeleen viedä. Se on sinänsä aika hassua minun mielestä että tämä ei ollut Chisun varsinainen toinen sinkku, vaan pelkästään albumiraita. Varsinainen toinen sinkku on ehkä tulossa. Sen nimi on Tuut mua vastaan. Minä en tykkää, että sekoitetaan uskonto ja biisit keskenään. Totta kai Gospelmusiikissa saa olla hallelujaa, mutta ei muuten jos ei oikeasti tarkoita sitä. Arvosana tälle 7.

Siinä oli viime viikon Radio Suomen soittouutuudet. Nyt mennään sitten tämän viikon biiseihin jotka nousivat tämän viikon soittolistalle.

Ensimmäisenä nousi semmoinen artisti kuin Iida Elina kappaleella Laivat. Kappale oli juuri sopiva tähän syksyyn kun siinä laulettiin marraskuun öistä. Musiikkityyli ei ollut minun makuun. Arvosanaksi 6.

Sitten soittolistalle nousi joku norjalainen yhtye, jonka nimeä en muista. Se oli aika kivaa poppia. Arvosanaksi annan 7.

Seuraavana Juha Tapio - Eläköön. Tämä on Juha Tapion albumin avausraita. Minä tykkään Juha Tapiosta artistina. Olen seurannut hänen uraansa toisesta levystä lähtien, mutta tämä albumi ei ainakaan vielä sytyttänyt. Kun hän sai ison levy-yhtiön taakseen, hänen musikaalinen ura nousi tähtiin. Juha Tapio on tullut isosti suuren yleisön tietoisuuteen. Olen istunut monesti Juha Tapion keikalla. Aika moni uskova epäili silloin kun Juha Tapio aloitti ison levy-yhtiön leivissä että hän maallistuu. Vaikka se ei enää ole niin hengellistä, niin kaikissa kappaleissa on kuitenkin sanomaa, kuten esimerkiksi biisissä Luvattu maa, joka julkaistiin albumilla Suurenmoinen elämä. Tämä on hänen toinen albumi sen jälkeen kun hän siirtyi isolle levy-yhtiölle. Juha Tapio oli julkaissut ennen Mitä silmät ei nää albumia kaksi albumia aikaisemmin, mutta pienemmällä levy-yhtiöllä. Vasta kun ison levy-yhtiön pomo otti hänet siipiensä suojaan, sitten hänen suosio nousi. Minä tarkoitan tällä kyseisellä lauseella sitä, että Suurenmoinen Elämä oli ikään kuin hänen toinen albumi ison levy-yhtiön leivissä. Arvosanaksi Eläköön biisille 8.5.

Seuraavana nousi Johanna Kurkela - Maailman valtiaat. Sille antaisin 7.5.

Sitten soittolistalle nousi todellinen yllätys, kun Tom Jones on julkaissut uutta musiikkia. Se ei ole minun makuuni. Annan arvosanaksi 1.

Viimeisenä soittolistalle nousi tanskalaista musiikkia semmoisella yhtyeellä kuin Lukas Graham. Kappaleen nimi on 7 years old. Sinänsä aika huvittavaa kun minä kuuntelen YleX:ää päivittäin, niin ensin uuden musiikin aamu-ja iltavuoro soitti sitä aika paljon, sitten se oli Anne Lainnon viikon tehona ja se on muutenkin YleX:n soitossa. Tästä on helppo sanoa mitä olen siitä mieltä. Olen sitä mieltä, että on hyvä että uusia yhtyeitä soitetaan aika paljon nykyään. Olen alkanut tykkäämään siitä kappaleesta. Se on ihana rakkauslaulu ja muutenkin Radio Suomi on uudistanut aika paljon musiikkivalintojaan. Arvosanaksi annan 9.

Tässä oli kaksi edellistä viikkoa. Ensi viikolla tulee taas tiukkaa analyysiä.

Tv-syksy 2015

Kuten kaikki tietävät, Tv:stä tulee vanhoja ohjelmia kuten Vain elämää, Putous ym. salkkareista puhumattakaan. Muistaako kukaan miten salkkarit alkoi noin 15 vuotta sitten? Nimittäin minä muistan. Se alkoi siitä, että ruumispussissa kannettiin ulos naisen ruumista. Kysymys kuuluikin, että kuka murhasi Tyyne Puustisen. Sitä murhaa ei ole vieläkään selvitetty. Itse katsoin jonkun verran salkkareita, mutta kun ne alkoivat mennä niin hurjaksi ja pelottavaksi niin lopetin salkkarit kesken. Nyt salkkareiden avausjaksossa tänä syksynä selvitettiin miehen murhaa. Minua huvittaa se, että kun alkuperäistä murhamysteeriä ei ole selvitetty, niin monen vuoden jälkeen tulee uusi jota aletaan selvittämään. Saas nähdä, että muistaako kukaan käsikirjoittaja kuinka sarja aikoinaan alkoi. Itse seuraan lähinnä kuulopuheen perusteella kyseistä sarjaa, kun minusta se on ällöttävä katsoa, mutta eiköhän se alkuperäinen murhamysteeri selviä viimeisessä Salkkarit jaksossa kun ne loppuvat kokonaan.

Nyt käsittelyyn putous. Minulla ei ole henkilökohtaista haluakaan katsoa putousta, koska huumori jota siellä viljellään ei sovi minulle, enkä ymmärrä mikä järki siinä ohjelmassa on. Minä tykkään tilannekomiikasta. Jos kenelle tahansa tapahtuu jotain hauskaa, niin se naurattaa minua kaikista eniten. Käsikirjoitettu huumori ei uppoa. En ymmärrä mikä siinä on vikana. Ainut mikä minua nauratti oikeasti oli Putouksen ensimmäisellä kaudella ollut voittajahahmo, Marja Tyrni. Yksi hänen biisi joka oli tehty Patakakkosen tunnariin, en muista tähän hätään sen nimeä, nauratti aidosti. Hyvä että ei ollut juuri silloin ruokaa suussa. Toiselta kaudelta muistan Munamiehen hahmon oikein hyvin. Se oli hellyyttävän hauska. Varsinkin hänen ensimmäinen sinkku oli hellyyttävän hauska. Sen nimi oli Pomppufiilis. Muuten minä en ole putousta katsonut koska se ei naurata minua, ainoastaan ärsyttää.

Nyt käsitellään Vain elämää. Vain elämää sarjan ykköskauden jaksoja en katsonut kokonaan, koska en päässyt siihen oikein mukaan.  Kakkoskaudella minä yritin katsoa sitä, mutta en päässyt silloinkaan mukaan. Vasta kolmannella kaudella minä pääsin oikein mukaan. Se kolmas kausi oli ihan loistava, varsinkin muistan semmoisen hitin kuin Paula Vesala - Sua vasten aina painautuisin, joka on alkuperin Paula Koivuniemen kappale. Se versio oli aivan loistava. Ehkä suurin hitti sillä kaudella oli Elastisen - Naurava kulkuri, joka ei harmita minua yhtään. Päinvastoin se saa minut hyvälle tuulelle. Kun ohjelma oli tullut ulos, se nousi alle viikossa radioiden soittolistalle. Silloin minä pikkuisen ihmettelin tätä hypetystä, että miten voi olla mahdollista että näitä kaikkia Vain elämää jaksoja ei ole edes nähty niin miten voi olla mahdollista että yksi kappale saa semmoisen suosion. Nyt kun neloskausi tuli minä katsoin Vain elämää avausjakson puolittain. Sitten minä yritin mennä nukkumaan niin, että mulla oli tietokonehuoneessa tietokone kovalla, että minä kuulen mitä siellä tapahtuu, mutta siitä ei tullut kertakaikkiaan mitään kun avustaja halusi keskustella minun kanssa. En minä kehdannut sanoa että, "Ole hiljaa. Minä kuuntelen". Näin ollen kolme kappaletta jäi minulta kuulematta, mutta minä kuuntelen ne kohta. Itse asiassa olen kolmannen kappaleen kuunnellut. Saas nähdä käykö Antti Tuiskun Sata salamaa biisille samoin kuten edellisellä kaudella kävi Elastiselle.

Seuraavaksi viimeinen ohjelma käsittelyyn. Sen nimi on voitolla yöhön, jossa idea on lyhykäisyydessään se että seitsemän julkisuuden henkilöä kisailevat erilaisissa haasteissa, jotka voivat olla tankotanssia tai sen välimuoto. Ohjelmasta tekee niin mielenkiintoisen se, että kaikkien pitää opetella viikossa ja sitten esittää suorassa lähetyksessä. Oli sitten esitys harjoiteltu loppuun asti tai sitten ei niin se pitää esittää. Ne seitsemän kilpailijaa ovat Petri Nygård, Viivi Pumpanen, Susanna Koski, Elina Viitanen, Aki Linnanahde, Jukka Rasila ja YleX jälki-istunnon Mäkkäri, joka sai tankotanssihaasteen koska hänet pakotettiin siihen. Jokaisella kilpailijalla on mahdollisuus valita kolmesta haasteesta minkä haasteen kukin ottaa. Jos valintaa ei tehdä kilpailijoiden toimesta, niin sitten asiantuntija joka opettaa kilpailijoita valitsee yhden kilpailijan ja sitten kilpailijan täytyy valita itsensä lisäksi toinen henkilö joka suorittaa haasteen hänen kanssaan yhdessä. Se on semmoinen sarja jota minä seuraan 10 viikkoa. Joka viikko tulee uudet haasteet, kun edellinen on suoritettu. Ohjelmassa pitää joidenkin tehdä seitsemän päivän ajan salaisuustehtävä, eli kukaan ei saa tietää mitä hän joutuu tekemään ennen kuin vasta suorassa lähetyksessä. Siitä kilpailijan on suoriuduttava yksin. Tässä ohjelmassa kukaan ei tipu, vaan se kuka on kerännyt hyväntekeväisyyteen eniten rahaa niin se voittaa koko homman.

Tämmöisiä ohjelmia on alkanut syksyllä, paitsi Putous joka alkaa pikapuoliin.

Monta asiaa kerralla 2

Nyt minä kerron ensin siitä kuinka päädyin radio Vegaan. Niinkuin kaikki muistavat, sain eräänä tiistai-iltana erikoisen puhelun oudosta numerosta, jossa puhuttiin ruotsia. Säikähdin ja menin kerta kaikkiaan lukkoon. Puhelun lopputuloksena oli se, että minun toivekappale soitettiin silloin. Siitä toivekappaleesta meni kerta kaikkiaan mielenkiinto. Tuli semmoinen paha mieli, kun he eivät ymmärtäneet että haluaisin lähetykseen. He olisivat ymmärtäneet, mutta avustaja ei olisi ymmärtänyt koska siellä puhuttiin ruotsia. Minua hävetti niin paljon kun en osannut varoittaa avustajaa mahdollisesta puhelusta.

Heti seuraavana päivänä soitimme sille avustajalle joka puhuu ruotsia ja selitimme tämän äskeisen jutun hänelle. Silloinen ruotsinkielinen avustaja lupasi hoitaa tätä asiaa, mutta hänellä oli niin kiire että eihän kaikkea voi muistaa ja hän vissiin unohti koko jutun. Kun mitään ei tapahtunut moneen moneen kuukauteen päätin ottaa itse ohjat omiin käsiini ja etsiä tämän nimen netistä ja laittaa hänelle sähköpostia. Oli tarkoitus, että syyskuussa puhutaan, mutta suunnitelmat muuttuivat niin että se puhelu otettiin 25.8. Sovimme ajan milloin hän soittaa meille ja voimme keskustella kaikessa rauhassa siitä, että mitä se aikoo kysyä illalla.

Puhelu sitten tuli. Yllätys olikin melkoinen kun tämä toimittaja osasi suomea. Voin sitten joskus kirjoittaa siitä mitä me puhuttiin, mutta nyt siihen ei riitä aika vaan siirrytään seuraavaan asiaan.

Olen tykästynyt yhteen kappaleeseen, mutta ensin vähän taustaa miksi minä tykkään siitä. Tämä olisi ihan tavallinen rakkauslaulu minun maailmoissa ellei minulle olisi tapahtunut melkein samaa asiaa kuin hänelle, sillä erotuksella että tämä tyttöystävä voi musiikkivideon mukaan hyvin. Olenhan minä kertonut siitä minun kaverista, joka tuli ikään kuin yhtäkkiä minun elämään. Tässä lyhyesti taustaa: Minä tutustuin häneen oikeastaan yhden tapahtuman kautta, jossa hän oli puhumassa. Minä kirjoitin hänelle ja meistä tuli ylimmät ystävät.

Vuonna 2008 hän joutui kriisin keskelle kun kuuluisa Kauhajoen ampuminen tapahtui, hän oli julkisessa työssä. (Välihuomautus; tämä kaikki on julkista tietoa.) Hänen poika sai olla johdattamassa koulukavereita uskoon. Se oli ihmeellinen tapahtuma se. Vuonna 2010 hän oli tulossa jostain työmatkalta, kun hän ajoi kolarin ja menehtyi. Mikä tässä asiassa oli kummallista, minä en osannut häntä surra kuin vasta vuosia myöhemmin.

Sitten tähän kappaleeseen takaisin mistä minä kerroin aikaisemmin. Se kappale on Chris Medina - What are words. Tämä kappale on syntynyt kun hänen tyttöystävänsä on ollut koomassa kun hänkin ajoi autokolarin. Aina kun kuulen sen kyseisen kappaleen jotain minussa tapahtuu. Minä ikään kuin samaistun siihen. Pitää melkein tirauttaa itkua. Tätä täytyy toivoa joskus Puhelinlangoilla. Se sivaltaa omaa elämää niin läheltä kun itsekin on tuntenut jonkun joka on ollut autokolarissa. Yritin etsiä Medinasta tietoa, mutta netissä ei ole muuta kuin että hän on osallistunut American Idolsiin.

Että tämmöistä tällä kertaa. Kirjoittelen joskus sen keskustelun jota me Radio Vegassa puhuimme.