Julkkiskilpailija

Kun aikaisemmin katsoin Voice of Finlandia huomasin kahtena kautena, että aina kun joku voitti, hän ei tahtonut sen jälkeen menestyä. Viimeisen kauden voittaja oli hevi äijä joka veti pitkää tikkua siitä mihin joukkoeseen hän liittyy. Hänen kappaleensa olen kuullut vain yhden kerran soitettavan radiossa. Tuotantoyhtiöllä on kovat henkiset aseet käytössään, nimittäin sinne kilpailuun haki myös Ylex:än juontaja joka harrastaa karaokea. Luuleen, että osa katsojista ovat nuorta porukkaa jotka äänestävät häntä koska hän on kuuluisa. Joskus Talentissa oli Radio Novan tuottaja joka puhui mikkihiiriäänellä. Jos hän olisi voittanut, olisin ollu hyvin vihainen. Minusta on epäreilua jos on kuuluisa ja ottaa osaa kyseisiin kulpailuihin. Saahan sitä hakea paikka kisassa, mutta minusta tuotantoyhtiön pitäsis olla takempi valitessaan osallistujat. Että tämmöinen blogi tällä kertaa. Saas nähdä pääseekö Ylex:än juontaja voittoon asti.

Radio Nova

Nyt kerron missä olin toukokuussa. Olin nimittäin Radio Novassa käymässä. Se miten pääsin sinne, oli niin helppoa. Laitoin yhteys tietoni yhteen heidän kilpailuunsa, tai oikeastaan laitoin silloisen avustajani yhteystiedot. Sen kilpailun voitin ja sain palkintomatkan Radio Novaan. Kilpailun ideana oli kertoa joku haave jonka haluaisi toteuttaa. Laitoin toiveenani Radio Novan vierailu luonani tai sitten menisin itse Radi Novaan. Avustajalle soitettiin eräänä perjantaina ja hän kertoi minusta. Sovimme että menisin seuraavan viikon tiistaina Radio Novaan. Kilpailun kustansi Seinäjoen kaupunki ja heidän edustajansa tuli kanssamme studioon. Haastattelu jännitti minua. Sanoin kaikki oleelliset asiat miksi olen radiosta kiinnostunut. Eräs asia on mielenkiintoinen. Aina kun olen radiossa paikan päällä, käy niin että mikrofonit eivät toimi. Yksi mikeistä oli rikki. Myös käydessäni Ylex:llä oli mikki rikki. Tosin Ylex:llä oli uudet mikit käytössään mutta he eivät osaaneet käyttää niitä. Vasta kun joku tekniikan tuntia tuli paikalle ja otti mikkien suojukset pois, alkoivat ne toimia.
Minulla on seuraava tavoite koskien radio Novaa. Viime kesällä oli kilpailu jonne piti soittaa jos oli vamistamassa ruokaa tai oli kauppakeskusessa. He etsintäkuuluttivat henkilön joka juuri oli tekemässä asioita joita radiossa sillä hetkellä manittiin. Pääpalkintona oli kymmenetuhatta euroa. Viime kesänä en uskaltanut osallistua siihen koska Radio Novan vierailusta oli niin vähän aikaa. Mutta tulevana kesänä aion varmasti osallistua. Ohjelma oli niin suosittu, että se uusitaan. Saas nähdä miten äijien käy silloin.

MINUA ÄRSYTTÄÄ
Nyt minä kerron sellaisesta asiasta, joka minua ärsyttää hyvin paljon. Kun olen ollut vaikka missä asuntolassa, nimittäin minua ärsyttää se, että kukaan ei saa ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, mutta asuntolan yleisin ongelma on se, että kun olet tutustunut yhteen ihmiseen, niin hän ilmoittaa lähtevänsä pois. Se on hyvin rasittavaa. Aloita taas alusta. Täälläkin on vaihtunut henkikökunta. Alussa sitä tapahtui koko ajan. Sitten se rauhoittui hetkeksi, kun taas on henkilökunta vaihtumassa. Tietenkin äitiyslomalle on pakko jäädä, samoin sairaslomalle. Mutta muuten en ymmärrä henkilökunnan suurta vaihtuvuutta yleensä. Tämä on vain asiakkaan näkökulma. En puhu tietenkään tästä asuntolasta jossa nyt asun, mutta yleisesti tämä on minun oma mielipide asiaan. Olisi kiva kun jokaisessa laitoksessa pysyisivät samat hoitajat ainakin viisi vuotta. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, tietenkin se on jokaisen oma asia miten haluaa tehdä.Että semmoinen blogi tällä kertaa.

Yllätys oli iso
Viimeviikolla kirjoitin blogin, jossa kerroin siitä, että minut kustannetaan johonkin. Tai se ei ollut edes viimeviikollakaan. Tarkemmin sanottuna 23.12. Yllätys oli se, että minä pääsen johonkin konserttiin, joka on uuden lastensairaalan hyväksi. Olin aika hämmästynyt, kun äiti ei ollut suunnitellut asiaa sen tarkemmin. Olin aika kauhuissani. Kukaan ei ole minun suosikkiartistini, paitsi Arja Koriseva. Hänellä on aika hyvä ääni. Mikään suosikki hän ei ole. Minä en voi ymmärtää, että konsertissa esiintyy myös näyttelijä. Mitä hän tekee siellä? Toivottavasti ei mitään missä kiroillaan liikaa. En usko että se tekee sen, koska siellä on kuitenkin 1700 ihmistä kuulolla. Muuten se konsertti tulee olemaan aivan loistava. Siellä on pääasiassa muusikoita. Minä sain viimeisen lipun sinne. Se tapahtuma on 12 päivä tammikuuta. Kirjoitan aiheesta blogiin, kun olen ollut siellä. Nyt loppui tämä aihe tähän.

Mysteeriblogi

Mysteerit ovat aika kivoja, niin kivoja että en halua tietää siitä kun vasta huomenna. Kun minut vietiin haastateltavaksi radio Deihin, se oli myös täysi mysteeri, kunnes se minulle syntymäpäivänä kerrottiin. Minulla ei ollut asiasta hajuakaan. Minut on viety Helmut Lotin konserttiin. Sekin selvisi minulle eräänä sunnuntai päivänä. Äiti oli tehnyt kaiken minulta salassa. Hän kysyi minulta mitä haluan lahjaksi. Sanoni, mitä muuta tahansa, mutta ei vaatteita. Hän sanoi että minulle on hankala keksiä lahjoja. Nyt tiedän sen verran, että minut kustannetaan johonkin. Mikään konsertti se ei anakaan ole, koska mitään huippu keikkoja ei ole joista olisin kiinnostunut. Eikä se ole mikään tapahtuma, ellei uutta vuotta lasketa. Ajatteli päässäni että minut kustannetaan TV seiskaan, sinne tutustumaan, mikäli äiti on soittanut sinne, tai lähettänyt sinne sähköpostia. Tai sitten hän on avustajan kanssa jotakin juoninut. Kaikki tämä selviää sitten huomenna. Päivitän blogiani heti kun avustaja palaa joulun jälkeen töihin.

MOKA ON LAHJA

Eilinen jouluradionauhoitus meni hyvin. Paitsi että mokasin lahjakkasti. Puhelu kyllä tuli sovitusti, ja haastattelu tehtiin siten, että taustalla soi edellinen biisi aivan kuten lähetyksessäkin. Kun minulta kysyttiin kuulumisia vastasin kuten yleensä. Kun minulta kysyttiin miten vietän jouluaattoni sanoin, että tänä vuonna on erilainen joulu. Minun piti sanoa, että kummityttöni viettää joulunsa kotona ja tulevat luokseni kylään joulupäivänä. Sanani menivät jotenkin sekaisin ja sanoin, että rakas tyttären tytär tulee minun tyköni joulupäivänä. Avustaja oli vähällä ruveta nauramaan mutta hillitsi itsensä. Minulla ei ole tytärtä ei sen koommin tyttären tytärtäkään.En ole ikinä mokannut aikaisemmin, mutta kerta se on enismmäinen. En tämän takia mene tietenkään maan alle ja rupea häpeämään. Minusta koko asia on hauska. Miten minulle kävikään eka kerran näin? Toimittajat olivat mukavia. Ohjelma tulee eka kerran huomenna 21.12 ulos klo 14-16. Oma osuus tulee noin klo 15 jälkeen. Uusinta lähetetään suunutaina 22.12 klo 18-20. Muista kuunella.

Kaikki meni ihan sekaisin

Minun ei pitänut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta nyt on pakko. Eilen iltapäivällä sain puhelun, jossa allasterapeutti meinasi perua koko uinnin. Sovimme aiemmin, että minulla on harvinainen tilanne, kun myös kuivaterapeuttini tulle kanssani altaaseen allasterapiaa varten. Tämä oli sovittu aikoja sitten. Mutta kun molemmat terapeutit vilusutuivat kaikki suunnitelmat menvät uusiksi. Jos ei muutakaan keksitä, haluan olla huoneeni siivoamisen ajan sängyssä. Se olisi siitä aiheesta.

Nyt uusi aihe. Osallistun jouluradion toivekonserttiin. Yllätyksen yllätys, he soittivat minulle. Haastateluni tallenetaan ja ja lähetetään 21.12 ulos. Minua jännittää tulossa oleva haastattelu ja siinä varsinkin yksi kohta, kun kysytään minula miksi haluan juuri kyseisen kappaleen. Minua pelotta jos alan itkeä tai puhun ohi suuni, sellaista mitä ei pitäisi puhua. Saa nähdä miten selviän. Mikään muu haastattelu ei ole jännittänyt yhtä paljon kuin tämä tuleva, yhden kysymyksen suhteen. Totta kai olen jännittänyt radiohaastatteluja aina. Kyseessä on kuitenkin erikoishaastattelu ja erikoiskappale, johon minulla liittyy paljon muistoja. Muistot jääköön omaan tietooni. Voin haastattelijalle toki kertoa muistoni. Tämä kuitenkin on ensimmäinen kerta kun äänitys tilanteessa pyydän leikkamaan henkilökohtaiset muistoni pois talleenteesa, jotta ne eivät tulisi julkisuuteen. Pitää mahdollisesti sumplia hastattelun aikataulu uusiksi ja koetamme järjestää ryhmäpuhelun jotta avustajakin pääsee mukaan tulkkaamaan. Olin nimittäin epähuomiossa sopinut haastattelulle ajan jolloin avustaja ei ole töissä.

Että tällainen juttu.

KÄÄNNÖS

Nyt minä kerron siitä, mitä me puhuttiin radio Vegassa. Puhelu alkoi näin, kun avustaja kertoi
toimittajalle minusta. Piti odottaa pari minuuttia, ennen kuin edellinen laulu loppui.
Sitten toimittaja sanoi sen kappaleen nimen ja meidät otettiin lähetykseen mukaan. Hän kertoi
kuulijoille minusta, johon avustaja sanoi kyllä. Sitten hän kysyi minulta liittyykö lauluun
joku muisto. Johon avustaja sanoi, että hän kääntää minulle toimittajan kysymyksen ruotsista suomeksi. Johon minä sanoin, että laulu on hyvin kaunis ja koskettava. Sitten tuli seuraava
kysymys, että kuinka vanha minä olen. Minä vastasin siihen, että 26-vuotta. Puhelu oli niin
pitkä, että mitenkään en voi muistaa kaikkea mistä puhuimme. Lisäksi toimittaja kysyi, että
nukkuuko avustaja minun luonani yöt, johon avustaja vastasi, että hän on kotona yöt.
Toimittaja ihmetteli myöskin sitä miten avustaja ymmärtää puhettani. Avustaja sanoi, että kun kirjoittaa sähköpostia tai blogia niin oppii kuuntelemaan minua. Sitten toimittaja kysyi
myöskin sitä miten avustaja viihtyy työssään? Johon avustaja selitti, että hän meni sellaiselle
nettisivustolle, jossa sai ilmoittautua henkilökohtaiseksi avustajaksi. Hän oli jo eläkkeellä,
mutta eläke oli sen verran pieni, että hän tarvitsee työpaikan sen lisäksi, jotta hän pärjää rahallisesti. Kun minä soitin hänelle, hän koki, että tässä on muutakin kuin pelkkä työ.
Sitten toimittaja kysyi, että miten minä liikun. Tähän minä vastasin, että avustajan lihasvoimalla. Viimeinen kysymys oli, että liittyykö tähän kappaleeseen muuta tarinaa?
Minä vastasin siihen, että ei liity, mutta aikaisemmin minä sanoin, että soitan tänne, koska se
on uusi asia minulle. Tässä oli suurin piirtein meidän keskustelumme.

Pääsin ulkolaiseen radioon

Kuten otsikko kertoo soitin radio Veegaan. Se on pikkuisen erilainen, kuin puhelinlangat. Kun soitin sinne, niin siellä vastattiin heti. Avustaja kertoi minusta sinne puhelimeen vastaajalle, joka otti tiedot ylös. Puhelun aikana selvisi se, että heillä ei ole Venezuelaa. Yllätyin aika kovasti siitä. Ei mennyt, kuin viisi minuuttia niin sieltä soitettiin takaisin. Luulimme, että joku toinen soittaa. Avustaja puhui ensin suomea sinne. Koska radio oli niin kovalla, niin emme kuulleet kuka siellä oli. Kuulimme vasta, kun toimittaja puhui ruotsia. Avustaja hämmästyi, niin kovin kun päästiin nopesti lähetykseen. Samoin hämmästyin minäkin. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta avustaja käänsi puheen minulle kun toimittaja kysyi asioita minulta. Muuten avustaja oli aika paljon äänessä, koska toimittaja halusi jutella avustajan kanssa myös. Oli kiva huomata se, että ohjelman kululla ei ollut kiirettä. Puhuimme pitkät pätkät. Se harmitti, että minulla ei ollut sellaista kappaletta johon liittyisi tarina. Olen suunnitellut seuraavaa. Lähetän niille sähköpostia tammikuussa ja toivon sellaista kappaletta joka saisi toimittajat mietteliäiksi. Semmoinen on tiedossa, mutta mikä se toivekappale on niin sitä en vielä kerro. Sen ohjelman nimi oli elämäni laulu. Ensi vuoden joulukuussa, jos tämä kyseinen avustaja on minulla töissä, niin soitan sinne ohjelmaan uudestaan. Toivon ruotsalaisen ihanaa laulua joululaulua. Se onnistuu myöskin se, koska ruotsalainen osaa mitä todennäiköisemmin englantia. Myös englanninkielinen avustaja voi soittaa sinne. Se on ensi vuoden murheita se.

IHMEIDEN AIKA EI OLE OHI

Eilen katselin taas kerran ylex iltapäivää. Täytyy sanoa etten yleensä kiinnitä huomiota siihen kun esitetään uusia biisejä. Mutta eilinen ohjelma herätti mielenkiintoni, sillä he esittelivät uuden kaksikon. Yhtyeen nimi on Immanuel ja kappaleen nimi King of the Jungle. En voi käsittää miten tällainen uskova yhtye tekee sellaista musaa joka pääsee ei kristilliselle kanavalle. Minusta se on hienoa. Laulu sai yli 90% äänistä. Olen onnellinen kun tällainen musa soi ylex:n kanavalla. Vaikka se ei pääsisi soittolistalle, niin se saa soittotakuun seuraavaksi viikoksi. Olen onnellinen kaikesta. Mutta mistä olen nyt onnellinen, siitä ehkä joskus myöhemmin.

Ulkolaiseen radioon pääsy ehkä.

Tämä otsikko on mielenkiintoinen, kuten kerroin aikaisemmin blogissani, yritin päästä Italian radioon, mutta en onnistunut erilaisten syiden takia.
Katso aikaisempi blogi vuodelta 2009. Sen jälkeen yritin Englantilaiseen radioon, mutta se kuitenkin kaatui siihen,kun en muistanut sitä ohjelman nimeä. Nyt minulla on ruotsinsuomalainen avustaja, joka osaa puhua molempia kieliä. Aion osallistua ensi viikolla radio Vegan toivekonserttiin. Suunnitelma menee tietenkin niin, että avustaja puhuu ruotsia ja minä puhun suomea. Toivelauluni on venetzuela, tai joku muu kappale, jos sitä laulua ei ole heillä. Sitten voisin toivoa Erik Claptonin sitä kappaletta, jonka hän omisti omalle lapselleen, kun hän kuoli onnettomuudessa. Aion kysyä semmoista asiaa heiltä,että minun käsitykseni mukaan Ruotsalaisessa kodissa syödään jouluattona lipeäkalaa sekä kinkkua laatikoitten kanssa, mutta minä olen saanut sellaisen käsityksen, että ruotsalaisessa kodissa syödään lihapullia jouluaattona. Pitää tarkistaa asia netistä, jos se näin on niin minä ihmettelen sitä suureen ääneen ja kysyn minkä takia. Saas nähdä miten äijien käy? Lisäksi kerron tietenkin itsestäni, minkä takia tutustuin heidän radioasemaan. Mikäli emme pääse radiolähetykseen läpi marraskuussa, niin sitten yritämme uudestaan joulukuussa.Toivon silloin ruotsalaisen euroviisu voittajan ihanaa joululaulua. Nyt loppuu tähän tämä blogi.

Haikeat viimeiset viikot.

Tämä otsikko on hieman hassu, mutta minä selitän sitä hieman. Sain vahingossa tietää yhden
asian , joka sai minut melkein pois tolaltaan. Laitoin heti sähköpostia asiasta kaupungin
sosiaalipuolelle. Kun sain vastauksen, että tämä kyseinen asia ei kuulu kaupungille,
minulle tuli paha olo. En aio kertoa, mikä tämä asia on ainakaan vielä, mutta kerron joskus myöhemmin asiasta. Että tälläinen hyvin mystinen blogi tällä kertaa. Kirjoitin tästä asiasta sentakia hyvin mystisesti, koska minua on kielletty kertomasta siitä vielä. Pitäähän elämässä
olla hieman mystiikkaa.

Pääsin puhelinlangoille

Viime keralla kirjoitin toivomuksestani päästä puhelinlangoille. Kerroin aiemmin blogissani että he soittivat etukäteen. Olisivat ottaneet minut langoille jo ennen merisäätä, mutta pelkäsin sen aiheuttavan sen, että osa laulusta jäisi pois uutisten takia. Sovimme että minulle soitetaan klo seitsemän jälkeen. Se aiheutti minussa sen, että aloin kirjoittaa blogiani hirveällä vauhdilla. Kun lähetys alkoi minua ei jännittänyt tipan tippaa. Kun haastattelun aika alkoi lähestyä, avustaja huiski tietokonehuomeen ja makuhuoneen väliä. Aina kun musikkikappale alkoi avustaja meni radion ääreen sammuttamaan sitä. Loppujen lopuksi se puhelu tuli klo 19.30. Minuutin piti odottaa ennekuin pääsi langoille. Ensin tuli liikenetiedote sen jälkeen oli minun vuoroni päästä lähetykseen. Olin aikaisemmin nauranut kun viime toukokuussa pääsin lähetykseen, niin silloin oli täytekakkua kesän kunniaksi, nyt vuorostaan oli täytekakkua synttärini kunniaksi. Sama toimittaja oli silloinkin äänessä kun soitin. Seuraava lause on huumoria, en todellakaan tarkoita tällä mitään pahaa, koska uskon Jumalaan, mutta onkohan täytekakku onnen leivonnainen. Aina kun syön sitä pääsen langoille. Minulta kysyttiin kuinka monta vuotta täytän, vastasin tietenkin että olen 26 vuotta. Sitten he kysyivät myös oliko minulla isot juhlat, johon vastasin kaksipäiväiset juhlat. Kerroin toivekappaleeni jonka takia halusin ohjelmaan. Koska se on kerrottu aiemmin en kerro sitä uudestaan. Lopuksi sain lähettää terveisiä ja lähetin terveiset entisen avustajani äidille. Seuraavan kerran pyrin mukaan toukokuussa.

Uusia radio juttuja odotellessa.

PS Puhelun alussa kuului puhelin-näppäimen ääni, enkä todellakaan tiedä mistä se johtui. Kuulin näppäilyäänen lähetyksestä ja se oli aika huvittvan kuuloinen. Kuunelkaa itse jos ette sitä huomanneet.

Minulle soitettiin puhelinlangoilta

Kuten otsikko kertoo. Elätte jännittävää hetkeä kanssani. Lähetin taas kerran puhelinlangoille toiveeni. Tällä kertaa toivoin Josh Grobanin you raise me up. Ne soittikin minulle sieltä. Toivoin sen takia Josh Grobania, koska tämä artisti ei ole soinut puhelinlangoilla kertaakaan muuta kuin yhden kerran ja siitä on aikaa. Saattaa olla joskus 2004-2005. Finlanders yhtyeen laulaja toivoi silloin sitä ja se soi viimeisenä kappaleena. Tätä artistia en ole kuullut pitkään aikaan puhelinlangoilla. Tutustuin artistiin seuraavasti. Artisti on tuttu yhdestä tv-ohjelmasta Ally Mcbeal. Tämä esiintyminen toi hänet pinnalle. Minä taas tutustuin artistiin sitä kautta vuonna 2005,koska minun entinen avustaja ja nykyinen kaveri toi minulle cd:n. Hän tutustui sitä kautta, kun hän oli Ameriikassa vaihto-oppilaana 2000-luvun alussa. Hänen isäntäperheen isovanhemmat toi hänelle lahjaksi tämän kyseisen cd:n. Tämä on alunperin tehty irlantilais-norjalaisille, mutta Josh otti sen omaksi kun hän lauloi sitä Ally Mcbealissa. Olen ihmetellyt erästä asiaa. Tämä artisti ei ole niin suosittu Suomessa, koska sitä ei ole mainostettu niin hirveästi. Tänä päivänä maailmassa on niin hirveästi artisteja mitä suomalaiset kuuntelee. Tämä on jäänyt unholaan. Olin äitini kanssa hänen konsertissa. Kuulin vahingossa, kun minä olin Helsingissä käymässä, että tämä artisti on tulossa Suomeen. Kun äiti meni nettisivulle hän huomasi, että lippuja oli alettu myymään jo maaliskuussa. Tämä kertoo sen, että hän ei ole saanut niin kovaa jalansijaa Suomen musiikkimarkkinoilla. Siksi minä haluan toivoa sitä, että kaikki kuulee. Kirjoitin tämän blogitekstin siksi, että avustajan on helpompi saada minun puheesta selvän. Sen takia toivoin uutisten jälkeen, koska muuten se olisi jäänyt ehkä kesken.

TÄHÄN TÄYTTY SAADA MUUTOS

Tämä otsikko on hieman kummallinen. Selitän sitä hieman. Minua ärsyttää suunnattomasti eräs asia, nimittäin se, että radiosta on tullut liian julkkiskeskeinen. Tällä tarkoitan sitä, että heti kun olet julkkis pääset saman tien tekemään radiolähetyksiä. Esimerkiksi olen huomannut, että YleX:ssä "Sunnuntai sirkus" nimisessä ohjelmassa toimittajat ovat laulajia. Eräällä toisella kanavalla on juontajana missi. En tiedä hakevatko radiokanavat tällä lisää kuulijoita. Olen huomannut seikan joka minua on alkanut ärsyttää. Minäkin haluaisin olla joskus juontamassa ohjelmaa, enkä aina vain haastateltavana. Toivottavasti tähän tulee pian muutos, kun meille tulee kohta alan edustaja käymään. Että tällainen ärsytysblogi tällä kertaa.

PS Ei ole tarkoitus haukkua julkkiksia, saanhan kuitenkin pitää mielipiteeni.

SÄVEL ON VAPAA

Tänään tulee taas "Sävel on vapaa" -ohjelma. Aion osallistua siihen, koska tänää siellä soi kirkko- ja hengellinen musiikki. Minulla on kaksi toivetta. Toinen on Reijo Ikosen ja Päivi Sini-Ristimäen "Rukous". Toivon tämän koska sen on minusta hyvä versio alkuperäisestä biisitä "Prayer". Laulu sopii todella hyvin heille. Jos kuitenkin kävisi niin, että joku toivoisi esim. "Viimeiset veneet", Reijo Ikosen laulamana, sitten toivon Toivo Kuulan "Häämarssin", koska se on ollut aikoinaan sisu-radion rakkauslaulu sarjassa, minkä minä tein Oilioilissa. Laulu on vanhempieni häämarssi.

Homma menee niin, että soitamme mikäli ei ole tilaisuus käynnissä johon olen menossa iltapäivällä klo 16-18.
Kun radiossa vastataan avustaja kertoo minusta puhelinvastaajalle, jotta hän saisi tulkkauksen. Sitten avustaja kertoo toivekappaleen ja antaa puhelinnumeroni. Jos sieltä soitetaan meille, niin avustaja kertoo minusta ohjelman tuottajalle, sen jälkeen menemme suoraan läheykseen. Enempää en voi kertoa koska en itsekkään tiedä mitä minulta kysytään mikäli minulle soitetaan. Puhelin laitetaan äänettömälle ja avustaja seuraa mikäli soitto tulee minulle. Se jälkeen menemme toiseen huoneeseen puhumaan. Haluan sen verran sanoa puhelin vastaajalle, että soittaisivat ennen kello 21.20, koska puoli kymmenen taksi noutaa minut kotiin.
Siihen saakka päivystän puhelintani, kuten äsken sanoin. Klo 21.20 on takaraja. Kirjoitin blogitekstin koska avustajalla on helpompi seurata ohjeita miten toimia lähetyksessä. Nyt pitää lopettaa koska on ruoka-aika.

Leipäkirkosta

Kirjoitan taas uudesta asiasta , nimittäin leipäkirkosta. Leipäkirkko on vähosaisille ja alkoholisteille tarkoitettu. Minulla oli ristiriitaiset tunteen kun menin leipälirkkoon, mutta asenteeni suli. Yllätyni miten vastaanottavaisia ihmiset olivat. Minua nauratti kovasti kun yksi alkoholisti toivoi erästä laulua, kun soittajalla ei ollut nuotteja. Hänen kommenttinsa, oli jokaisen pitäisi osata tämä laulu. Seuraavalla kerralla soittaja lupasi otta kyseisen laulun mukaansa. Se, mitä kautta tulin leipäkirkkon, oli se, kun minun avustajallani on kitara. Häntä oli pyydetty mukaan leipäkirkkoon. Lähdin ihan mielenkiinosta tutustumaan toimintaan. Hyvä kokemus se minusta oli. Lopetan tämän tähän.

KAIPAUS ON SUURI

Nyt minun pitää kertoa kaipauksesta. En halua ilmaista kenestä on kyse, mutta yleisellä tasolla voin siitä kirjoittaa. Täällä oli eräs henkilö, joka oli tosi mukava tyyppi. Hän oli täällä tosi kauan. Hänen kanssaan voi keskustella mistä vaan. Nyt kuitekin hän lähti yllättäin pois. Huomaan miettiväni häntä päivittäin. Yritin ottaa häneen yhteyttä facebokin kautta. Halusin selvittää minne hän niin äkkiä katosi. Hän kävi kanssani uimassa aika usein. Kiinnyin häneen niin kovasti. Toivottavasti saan tietää missä hän on. Minulla on kuitenkin aavistus, mutta en voi tässä sitä kertoa, koska se on hänen yksityisasiansa. Että tämmöinen hyvin mystinen blogi tällä kertaa.

Marraskuun Puhelinlangat

Aion kirjoittaa mitä tulen toivomaan marraskuussa Puhelinlangoilla.En osallitu ensimmäisenä marraskuun perjantaina, mutta seuraavana kyllä. Toivon silloin kappaletta Venezuela,koska silloin on isänpäivä ja ajattelin vihdoinkin onnitella tällä kappaleella. Jos minulta kysytään mitä aion tehdä viinkonloppuna, vastaan, että minulla on runsaasti ohjelmaa. Isänpäivänä on seurakuntaan meno ja pidän puheen eräässä paikassa. Haluan, kuten mainitsin, toivoa Venezuela. Isä ei ole suuri radion kuuntelija, mutta tämä laulu on hänen lempparinsa. 15 marraskuuta aion toivoa Juha Tapion kappaletta "Luvattu maa". Toivon tätä siksi, että vuonna 2009 marrraskuussa pääsin läpi Puhelinlangoille, kuitenkaan en ollut ihan varma tuliko minun viestini tarpeeksi selkeästi. Toivoin silloin kyseistä kappaletta, koska se ei ollut vielä soinut lähetyksessä. Asia jäi minua vaivaamaan ja päätin toivoa sitä uudestaan vuosien jälkeen. En tiedä mitä muita kappaleita tulen toivomaan. Sen tiedän, että joulukuussa tulen toivomaan "Taivas sylissäni" alkuperäis kielellä, koska tämä kappale on minulle tullut hyvin rakkaksi. Äiti tietää miksi. Aion sanoa kuulijoille, että muutin viime vuonna uuteen asuntoon. Aluksi oli vaikea sopeutua. Ei siitä sen enempää. Nyt loppuu tämä blogi tähän.

Yhtäkkiä televisiossa 2

Kuten otsikko kertoo, menin normaalisti uimaan tänä aamuna uuden työntekijän kanssa. Siellä me uimme kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä tuli paikan johtaja kysymään meiltä, että saako teitä kuvata uutisiin. Annoin luvan. Siinä vaiheessa minulta meni ajatukset ihan sekaisin. En tiedä minkä takia he kuvasivat Kaakkois-Suomen uutisiin. Se tulee tänä iltana tv 1&2 klo 18.20 ulos, ja toisen kerran klo 19.00. Sitten se tulee vielä huomenna klo. 10 uusintana. Minä teen silleen, että ilmoitan sukulaisille heti kun se ensimmäinen otos on tullut ulos. Muuten kaikki soittavat samaan aikaan. Että tälläinen uintiseikkailu tällä kertaa. Nyt loppui tähän tämä blogi.

P.S. Minua näkyy ainakin kaksi kertaa siellä ohjelmassa. Näkyy siinä vaiheessa kun lähden uimasta pois, sekä kun olen altaassa.

Aiheeni on valmis

Kuten otsikko kertoo, keksin tammikuiselle radio-ohjelmalle hyvän nimen.
Se on "Maailma on tehty meitä varten". Tähän aiheseen minua innoitti yksi poplaulu jonka esittää yhtye Halloo Helsinki. Laulun sanat sopivat yhtä hyvin maailman syntymiseen jonka Jumala on luonut. Laululla ei muuten ole mitään tekemistä kristillisyyden kanssa. Otan siitä ohjelmaan poimintoja. Että tämmöinen sepustus tällä kertaa.

Radio hommia

Nyt minä kirjoitan taas lempiaiheestani, eli radiosta. Joku aika sitten kerroin, että minulla on uusi avustaja. Yllätys olikin suuri kun hän ilmoitti joku aika sitten, että hän on tehnyt radio-ohjelmia. Innostuin asiasta niin, että rupesin kyselemään olisiko hanellä joitain tuttuja, jotka voisivat auttaa asiassa. Hänellä oli, mutta ensin temme tammikuussa ohjeman radiokanavalle joka on kristillinen. Heillä on ohjelma-aikaa naapuri kaupungin seurakunnan kanssa. Kun tuntee nämä ihmiset, tottakai saatiin tämä ohjelma. En ole ikinä kuullut tätä ohjelmaa aikaisemmin. Täytyy tammikuussa kysyä onko siinä ohjelmassa musiikkia. En vielä tiedä mitä puhua ohjelmassa. Tiedän ainoastaan sen, että se tulee perjantaisin ulos. Tämän uuden avustajan tuttu soitaa meille ja keskustelemme asiasta. En mielelläni haluaisi kristitylle kanavalle, koska tulen olen olemaan sillä kanavalla tammikuussa ja myös koska minä olen itse säätänyt itselleni karenssiajan. Joku toivekonsertti olisi todella hienoa tehdä ja jutella ihmisten kanssa mukavia.

Katsotaan kuinka käy.

YleX tietokilpailu on tauolla.

Kuten otsikko kertoo, minulla oli aina suuri huvi soittaa ylex iltapäivän tietokilpailuun, kun entinen avustaja oli töissä. Kaikenlaisten mutkien kautta hän on nyt lähtenyt. Minua avustaa vanhempi mies, joka on uskossa. Hän on oikein muusikko ja kaikki. Totesin, että nyt on aika pitää luova tauko rex veritaksen suhteen. Tauko loppuu sillon kun tähän blogitektstiin tulee ilmotus että se loppuu. Onneksi ei ideat lopu kesken. Hänen kanssaan voi tehdä vaikka mitä muuta kivaa. Nyt loppuu tähän tämä hyvin kummallinen blogiteksti.

Salkkarit ärsyttää!

Nyt minä kirjoitan taas lempiaiheestani eli salkkareista. Oikeesti minua ei kiinnosta yhtään koko sarja. Kerran avustaja pakotti minut katsomaan salkkareiden trailerin.Siellä oli aika hurjaa meininkiä! Siellä oli lentokone pudonnut keskelle siperiaa ja ne yrittää selviytyä sieltä kotiin. Minusta se on kopio toisesta sarjasta. Joku vuosi sitten neloselta tuli sellainen sarja kuin Lost. Siellä oli ihan samanlainen meininki sillä erotuksella että se oli autiosaari. Siellä synnytettiin ja yritettiin päästä kotiin. Salkkareilla on ihan samanlainen meininki. En voi ymmärtää miten käsikirjoittaja voi melkein kopioida toisen sarjan idean. Että tämmöinen hyvin mielenkiintoinen blogi tälläkertaa. Toivottovasti ei nähdä tällaisia kopioita jatkossa.

Erikoinen laulaja

Viime viikon sunnuntaina alkoi lasten semmoinen voice of finland tyyppinen ohjelma. Ihan mielenkiintoisia laulajia, mutta viimeinen laulaja sai minut melkein itkemään. Lavalle asteli semmoinen 9v poika, joka lauloi lentäjän poika nimisen kappaleen. Ei se biisi mitenkään koskettanut, koska biisin olen kuullut tuhat kertaa aikaisemmin, mutta se kosketti kaikkein eniten että hän oli pyörätuolissa. Mikä asenne sillä pojalla oli! Se pääsi jatkoon. Minä en itkenyt tosiaan sen takia että se biisi olisi jotenkin koskettanut, vaan hänen asenne osoitti sen minulle, että aina kannattaa yrittää oli minkälainen tyyppi tahansa. Ei se itkettänyt minua enää kun näin sen toisen kerran mutta on mielenkiintoista nähdä mitä hän laulaa sitten jatkossa. Vielä sopivaa tv-ohjelmaa minulle ei ole tullut, mutta eiköhän se tule jatkossa. Jos Iholla sarjaan otetaan toisen kerran miehiä, haen ehdottomasti uudestaan kyseiseen sarjaan.

Nyt loppui tähän tämä blogi. Alan valmistautua iltamenoihin.

vain elämää laulajat hämmästyttää

4.10 alkaa uusi tuotantokausi vain elämää ohjelmasta. Nyt minua hämmästyttää se että miten paljon iskelmä-laulajia on otettu sinne mukaan. Ekalla kerralla oli räppäri, rokkari, iskelmä laulaja sekä popin edustajia. Ei siinä ole mitään uutta kun iskelmistä tehdään versioita. Ainoa mielenkiintoinen henkilö on kolmannen idols kauden kakkonen eli Anna Abreu. Miten hän selviytyy kun pitää laulaa yhtäkkiä suomeksi.Aion silti katsoa joka jakson koska siellä on minun ykkös-suosikki suomalaisista artisteista eli Juha Tapio. Tämä kritiikki ei kohdistu artisteja kohtaan vaan ohjelman suunnittelijoita.

Tämmöinen hyvin mielenkiintoinen blogi tällä kertaa...

Mielenkiintoinen näkökulma

Tähän aiheeseen minut innoitti kun rupesin katsomaan Tao Taota. Se oli aika mielenkiintoinen sarja aikoinaan. Ohjelman idea on seuraava; Siinä on eläinasukkaita, jotka tekevät aina kaikkea hassua. Yhdessö jaksossa oli niin, että käärme oli omistanut heidän pesupaikkansa. Sitten Tao Taon äiti kertoo aina tarinoita, jotka auttaisivat siihen ongelmaan. Tarinan aihe oli sillä kertaa luominen. Siinä kerrottiin miten Jumala loi kaikenlaiset eläimet. Jumala loi vahingossa kuusi jalkaa eläimille. Käärme tuli hyvin kateelliseksi siinä tarinassa. Hän halusi samanlaiset jalat kuin muilla eläimillä oli, mutta Jumalalta oli loppunut jalat kesken. Sen jälkeen Jumala maalasi käärmeen sen näköiseksi, mitä ne nyt ovat.

Rupesin oikein miettimään tätä asiaa. Miten oikeasti Jumala on suunnitellut tämän maapallon? Pitääköhän tarina oikeasti paikkansa, vai oliko se ihmisen keksimää? Se valitettavasti jää arvoitukseksi niin kauaksi aikaa kunnes kuollaan. Oli se aika mielenkiintoinen näkökulma. Jos haluatte katso niin se löytyy youtubesta. Jakson nimi on Tarina omahyväisestä käärmeestä. Suosittelen!

Minua ei kiinnosta urheilu

Kuten otsikko kertoo, minua ei kiinnosta urheilu sen takia, että meillä katsottiin kaikki yleisurheilun mm-kisat ja jalkapallo-ottelut. Aina kun lähiomainen tuli antamaan minulle ruokaa, niin hän pisti aina yleisurheilun päälle. Jouduin katsomaan sivusta, vaikka minua ei kiinnostanut yhtään. Nykyään en seuraa mitään urheilua, koska minua ei yksinkertaisesti mikään urheilu kiinnosta, paitsi olympialaiset ja jääkiekon mm-kisat. Nekin siinä vaiheessa vasta, jos Suomi on loppuottelussa. Eroan suomalaisista miehistä siinä, että minua kiinnostaa kaikki suomalainen tosi-tv, esim. Suomen suurin pudottaja, koko Suomi leipoo, iholla ja sun muut laulukilpailut jotka tulevat televisiosta. Euroviisuja tykkään katsoa.

Eilen kuuntelin taas kerran puhelinlankoja. Siellä joku mies kritisoi sitä, että mihin telkkarista on hävinnyt kaikki tietokilpailut. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, mutta tosi-tv on tullut tänne Suomeen koko loppuelämäksi, kunnes maailma loppuu. Minä en voi katsoa amerikkalaista tosi-tv:tä, koska minua ei kiinnosta mitä amerikassa tapahtuu, eikä kukaan lue minulle niitä tekstityksiä. Olen suomalaisen tosi-tv ohjelmien ystävä. Minua ei kiinnosta mikään sarja, esim. salkkarit, eikä kauniit ja rohkeat. Joskus minua kiinnostaisi tietää, mihin suuntaan kauniit ja rohkeat on mennyt. Sitäkin roskaa on tullut vuodesta 1992 lähtien. Täytyy tunnustaa yksi asia. Se on paljon mielenkiintoisempaa, jos joku kertoo jälkeenpäin mitä siellä tapahtuu. Meillä oli mamman kanssa aina salaisuuksia. Salaisuudet oli sitä, että mamma katsoi aina kuolemaansa saakka kauniita ja rohkeita. En tiedä mikä minuun meni, mutta halusin aina tietää, mitä kauniissa ja rohkeissa oli tapahtunut. Mutta se meni valitettavasti siihen, että hoitajat kuulivat aina meidän puhelinkeskustelut ja havaitsivat, että minä nukun levottomasti, ja kertoivat sen sairaanhoitajalle. Yhden kerran kun me meinasimme pelata haluatko miljonääriksi - lautapeliä, hän tuli hakemaan minut keskustelemaan siitä kauniit ja rohkeat asiasta, tietämättä siitä mikä tunti meillä oli alkamassa. Sitä kautta äiti sai tietää asiasta.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus puhua sairaanhoitajasta pahaa. Nämä asiat ovat tapahtuneet aikoja sitten. Niitä ei enää muistella. Nyt sillä ei ole mitään väliä enää, kun olen iso poika.

Nyt loppuu tähän tämä blogiteksti.

Nyt minä kerron come homesta.

En muista, että olenko kertonut minun ensimmäisestä suorasta lähetyksestä, jonka tein paikan päälle. Kuten kerroin aikaisemmin tässä blogissani, minun piti mennä ystäväni kanssa johonkin ohjelmaan, mutta tämä ystävä kuoli auto-onnettomuudessa. Lopulta minä laitoin come homeen tyynyliinat, jotka olin itse tehnyt. Sitä kautta minulle soitettiin ja kiitettiin niistä. Sitä kautta minä pääsin sinne, koska se toimittaja halusi haastatella minua. Se haastattelu löytyy youtubesta. Kun minä menin sinne, se nauhotettiin eräänä maanantaipäivänä. Haastattelun jälkeen me sovittiin, että minä tulisin joskus suoraan lähetykseen. Kun suora lähetys vihdoinkin tuli, olin aivan pähkinöinä. Minua jännitti niin paljon, että minun fysioterapeutti ei saanut liikutettua minua mihinkään. Kun minä lähdin sinne seitsemän aikaan illalla, minua jännitti ihan hirveästi. Ennen lähetystä, me käytiin biisit läpi siinä järjestyksessä jossa ne soitetaan. Sitten oli aika mennä studioon. Juuri ennen lähetyksen alkua toimittaja soitti Come homen perustaja lapselle kun hän oli mennyt naimisiin. Oli aika hauskaa kuunnella se puhelu etukäteen. sitten kun se lähetys alkoi, niin minä olin ihan paniikissa. Mutta onneksi paniikki laukesi puolessa välissä ohjelmaa. Seurasi aika hauska kommellus. kolmannen biisin aikana hän tuli kysymään minulta, että olisiko minulla loppukommenttia vielä. Oisin keskustellut hänen kanssa loppukommentista, mutta huomasin että biisi loppui. Huusin kovaan ääneen että biisi loppui. Hän juoksi takaisin lasin taakse niin, että roskis kaatui. Onneksi ei tullut lähetykseen saakka. Nyt minä menen elomarkkinoille. Jatkuu joskus.

Miksi ei voi suunnitella Suomen taloja

Tämä aihe kuuluu siihen, kun olisin halunnut mennä todella kovasti yhden kaverin läksiäisiin, kun hän lähtee Ugandaan. Sen jälkeen hän menee Amerikkaan siskonsa luokse, ja sieltä Filippiineille. Hän on vasta ensi kesänä Suomessa. Miksi Suomen taloja ei voi suunnitella niin, että ne olisivat cp-vammaisystävällisiä. Siellä missä he pitävät läksiäisiä on niin pieni hissi ja huonot rappuset, että siellä ei oikein mahdu kääntymään. Olin perunut avustajani kanssa sovitun ruokailun kun luulin, että pääsen sinne läksiäisjuhliin. Nyt en päässyt edellisten syiden takia. Ottaa niin paljon päähän tuollaisten talojen suunnittelu. Täällä sitä kotona ollaan ja tuijotetaan kattoon. Anteeksi nyt hyvä blogin lukija, minua ottaa päähän.
Että tämmöinen hyvin vihainen teksti tällä kertaa.

Kuin silloin ennen

Tämä otsikko on hieman kummallinen. Selitän sitä hieman, mutta sen tarkemmin otsikon syntymiseen en halua mennä. YleX kesäaamuissa, sekä kesäiltapäivissä ovat soineet kesähitit neljän viikon aikana. Ne ovat aiheuttaneet minulle joskus päänsärkyä, mutta myös haikeutta. Esim. Paradision Bailando aiheutti minussa sen, että minä meinasin ruveta itkemään, koska tämä kyseinen kappale oli minun soittolistalla youtubessa edellisessä kodissa. Siellä oli kaikki niin loistavasti. Siellä elettiin kuin Herran kukkarossa. Anteeksi tämä sanonta, jos se ei sovi uskovaisen suuhun. Tuli semmoiset fiilikset, että aina jos joku kappale soi radiossa mitä minä kuuntelin youtubesta, niin aina tulee semmoiset fiilikset, että ennen oli kaikki paremmin. Minä en kärsi mistään itsesäälistä, mutta aina tulee semmoiset ajatukset mieleen. Minun elämässä on joku semmoinen hullunmylly menossa minusta riippumattomista syistä. Kuten sanoin, en halua asiasta avautua sen enempää. Toivottavasti ensi kesä olisi rauhallinen. Nyt loppuu tähän tämä kummallinen blogiteksti.

Tietokilpailu 2

Nyt minä aion kertoa, kuinka minä pääsin tietokilpailuun, ja mitä minun päässä liikkui ennen kilpailua. Kun me aloititimme soittaminen tiistaina 16.7, tuli puhelimeen viesti, että verkko on varattu. Piti yrittää ainakin 20 kertaa, kunnes tapahtui jotain odottamatonta. Puhelin kävi yhtäkkiä hälyttämään.

Siinä vaiheessa meinasin mennä aikamoiseen sokkiin. Kun siihen vastattiin, se oli aikamoinen sokki. Avustaja tiesi oikean vastauksen karsintakysymykseen. Näin olimme kisassa mukana. Olin miettinyt kumpaan joukkueeseen menen, päätös oli sikäli helppo, edellisestä syystä. Sitten me pääsimme odottamaan puhelinlinjalle. Kävimme avustajan kanssa mm semmoisen keskustelun odottaessamme, että kun meille etsittiin vastustaja, niin tässä meidän keskustelu lyhyesti. Avustaja sanoi, että älä sitten puhu kenenkään päälle, koita puhua selvästi, että hänkin ymmärtää mitä minä sanon. Kun vastustajajoukkue löytyi, meidät pistettiin odottamaan puhelimeen, kunnes biisi loppuu. Täytyy sanoa, että oli aika uskomatottomat fiilikset, kun on yleensä tottunut kuuntelemaan radiosta, mutta nyt olikin itse kisaamassa. Ensimmäinen kysymys oli aika paha, kun siinä kysyttiin, että kuka herää henkiin kun planeetat ovat oikeassa asennossa. Oikea vastaus oli joku hirviö. Minä en muista sen hirviön nimeä. Kysymys kaksi oli Oulu-aiheinen tietenkin, koska kyseinen kysymyksentekijä oli itse kotoisin Oulusta. Siellä kysyttiin parkkipaikkoja, tarkemmin ottaen yhtä semmoista parkkipaikan aluetta, mihin saa pysäköidä auton kun on jääkiekkopeli käynnissä. Minä tiesin sen jotenkuten, koska tiesin että tässä haetaan jotain erikoista, kauppakeskuksen parkkihallia tai jotain vastaavaa. Se ei ollut täysin oikein, mutta saimme kuitenkin puolikkaan pisteen. Minun mielestä siitä olisi pitänyt antaa kokonainen piste. Oikea vastaus oli, että kolmen supermarketin edessä on parkkipaikka. Kysymys numero kolmen olisin tiennyt, mutta ei ollut meidän joukkueen vuoro vastata. Kesken kaiken puhelimesta kuului hyvää iltapäivää. Se ääni kuului toiseen kilpailuun. Aina kun siellä on joku vieras käymässä, he nauhoittavat hyvää iltapäivää. Minua rupesi niin kauheasti naurattamaan. Onneksi se ei kuulunut lähetykseen asti, niin että sain hillittyä sen. Toinen joukkue tiesi kolmannen kysymyksen vastauksen, että lohikäärme nukkuu maan alla.

Meidän oli pakko tietää seuraava kysymys. Kesken lukemisen avustaja koputti minua olkapäähän. Siitä minä tiesin, että avustaja tietää vastauksen. Nöin me voitimme YleX aurinkolasit.

Kysymys oli siis, että kuka oli keksinyt ranskalaiset perunat. Oikea vastaus oli amerikkalaiset sotilaat. Sovimme avustajan kanssa niin, että kun on viimiset aurinkolasit annettu voittajalle, niin elokuun puolessa välissä yritämme taas kun on palkinto vaihtunut. Sitä siis odotellessa. Kun mikit oli kiinni kisan jälkeen, vaihdoimme osoitetietoja.

Oli aika huvittavaa että kun me pääsimme kilpailuun, niin juuri silloin apuvälineyksiköstä yritettiin soittaa. Onneksi me soitimmw takaisin kisan jälkeen, ja asia saatiin hoidettua.

Että semmoinen seikkailu se oli.

Minä olin eilen taas radiossa

Kuten kaikki varmasti muistavat, olin elokuun 20pv YleX:n vieraana. Osallistuin silloin tietokilpailuun, ja hävisin. Ajattelin joskus osallistua uudestaan siihen tietokilpailuun.

Nyt kun aikaa oli kulunut niin kauan, suunnittelin viime viikolla osallistuvani siihen kyseiseen ohjelmaosioon. Olen monta kertaa yrittänyt, mutta aina on ollut niin paljon ihmisiä pyrkimässä ohjelmaan, että emme ole saaneet puhelinyhteyttä. Eilen tiistaina oli niin hankala karsintakysymys, että ihmiset lakkasivat soittamasta. Yllätyin, kun puhelin alkoi hälyttämään. Odottelin, että joku toinen ehtisi ennen meitä. Yllätys olikin suuri, kun YleX:n juontavat kysyivät, että kuka sieltä soittaa. Olin niin häkeltynyt, että en tajunnut edes jännittää.

Minun henkilökohtainen avustaja oli katsonut vastauksen valmiiksi netistä. Näin me pääsimme kisaan mukaan. Mukana oli uuden musiikin naisjuontaja, sekä YleX:n kesäiltapäivän naisjuontaja. Miespuolinen juontaja kysyi kysymykset. Valitsin alussa, että menen uuden musiikin juontajan joukkueeseen. Jos miespuolinen juiontaja olisi ollut kisaamassa, niin olisin mennyt ehdottomasti hänen joukkuueseensa. Kilpailun aihe oli sekametelisoppa, eli aikaisemmissa tietokilpailuissa oli tehty tämän kilpailun kysymykset. Kysymykset olivat aika vaikeita, mutta onneksi me tiesimme osan kysymyksistä niin, että minä olen uusien YleX aurinkolasien onnellinen omistaja!

Ainoa huono puoli oli siinä, että avustaja googletti varsinaisen tietokilpailun aikana kaksi kertaa. Minun ohje on se, että karsintakysymyksen saa googlettaa, mutta varsinaisen kilpailun aikana ei.

Nyt tämä blogi loppuu tähän, ja jatkuu seuraavalla kerralla.

Mihin tämä maailma on menossa?

Tämä aihe kumpuaa siitä kun katsoin torstaina pitkästä aikaan 20.30 uutiset. Siellä oli otsikkona mm. jos amerikka on kummallinen maa niin osataan euroopassakin olla kummallisia...

Siellä oli uutinen venäjältä jossa kerrottiin että joku asianajaja oli tuomittu veropetoksesta, kummalliseksi tämä uutinen teki sen että tämä asianajaja oli kuollut jo vuosia sitten. En voinut sille mitään muuta kuin nauraa yksinäni. Nauroin pitkään.

Miten on mahdollista että ihminen joka on kuollut tuomitaan veropetoksesta? Pääsee vielä suomen uutisiin saakka?

Mitähän venäläisten päässä liikkuu kun tekee tälläisen päätöksen?

En tiedä, hauska uutinen se oli joka tapauksessa. Tai siis ei uutisessa ollut hauskaa mutta se että miten kuollut voidaan tuomita?

Tämmöistä tällä kertaa!

En ymmärrä yhtä asiaa

Tämä asia on hieman kummallinen. Katselin tangokilpailuja torstaina. Semmoinen seikka pisti silmään. Sinne oli hakenut kuuluisiakin laulajia jo useasti mukana olleita ja niitäkin joilla on levytyssopimus olemassa. Ihmettelen vain, että miksi ne hakevat sellaiseen kilpailuun. Eikö niillä ole tarpeeksi näkyvyyttä esim. toiseksi tuli sellainen henkilö, joka on tehnyt vuosikausia musiikkia.
On niitäkin, joiden hittejä on soinut radiossa esim. yhden miehen hittejä on taivas sinivalkoinen ja mies, joka ei koskaan tanssi
En ymmärrä ollenkaan, minkä takia hän hakee tangokilpailuihin. Mielestäni tällaisia kilpailijoita ei pitäisi päästää kisoihin, jotta uudet tulokkaat saisivat mahdollisuuden. Esim. naisten sarjan voittaja on tangokuninkaan puoliso ja neljä kertaa yrittänyt samaan kilpailuun. Mielestäni koko tangokilpailu pitäisi muuttaa niin, että uusilla kyvyillä olisi mahdollisuus, esim. naiskilpailija joka tuli toiseksi on sen hitin takana kuin tahtoisin, tahtoisin. Sitä minä ihmettelen kaikkein eniten miten tenavatähti, jonka pitäisi olla uskossa on kisassa. Että tämmöinen blogi tällä kertaan.

Hätätiedote ärsyttää

Kuten otsikko kertoo minua ärsyttää suunnattomasti hätätiedotteet. Tähän aiheeseen minut innoitti koko päivän jatkuva hätätiedoite jossa muistutettiin keski-suomen aluetta, joku tehdas on räjähdysaltis ja siellä palaa jotain osia. Ymmärrän että tiedotteet ovat tärkeitä mutta eikö lakia voisi säätää niin että sen paikallisesti tiedotettaisiin vain eikä valtakunnallisesti.
Minua ärsyttää suunnattomasti kun eihän tiedote edes koske meitä etelä-suomalaisia. Toisaalta kyllä ymmärrän senkin pointin että jos sinne päin on matkalla niin osaa sitten varoa valtakunnallisen hätätiedotteen kautta.
Tämmöistä tänään. Toivottavasti saan kuunnella radiota jatkossa ilman keskeytyksiä.

Ylex toiveet ja vähän muutakin

Kuten kerroin aikasemmin, sain toivoa Ylex toiveissa musiikkia, haastattelu tosin jäi lyhyeen kun kyselivät vain kuulumisia. Mietin pitkään mikä olisi sopiva kappale ja lopulta keksin sen! Se oli Hoobastankia ja kappale Reason koska paras kaverini tykkäsi ennen siitä. Kun puhelin sitten soi 17.30 eli aivan alussa, niin vastasin puhelimeen avustajan välityksellä. Siellä oli nainen joka juonsi ennen sitä ohjelmaa. Sanoi että odottakaa siellä, 1,5 minuuttia ja sitten pääsee lähetykseen. Sitä ennen tuli niin mielenkiintoinen kappale että jäin hetkeksi keskustelemaan avustajan kanssa siitä. Olin niin syventynyt kappaleen lyriikoihin että en huomannut kuin vasta viime hetkellä että mikki aukesi ja juontaja alkoi spiikkaamaan että mikä juuri soi jne.

Sitten tämä nainen mainosti entistä ohjelma-osiota jossa sai toivoa melkein mitä tahansa. Olen toivonut YleX iltapäivän vierailua. Sitten oli aika ottaa meidät keskusteluun mukaan. Hän kiitti aluksi siintä että olin hommannut hänelle kukkasia, sitten hän kysyi että mitä minä olin puuhaillut ylex iltapäivässä. Kerroin kuten asia on. Kun hän kysyi Rex Veritaksesta minä vastasin vähän nauraen, että minulle on kuittailtu koko viikko siitä, että avustaja olisi tiennyt oikeat vastaukset. Sitten pitikin jo lopettaa kun biisi rupesi soimaan.

Tänä viikonloppuna yritin ylex toiveisiin mutta Timppa ei ehtinyt kuin pikaisesti jutella meidän kanssa. Sain toiveen kuitenkin läpi en kuitenkaan päässyt lähetykseen. Toiveena oli Rednexin Wish you were here.

Ylex toiveissa tulee nykyään vähän sinkuille keskeinen kilpailu kuin "flirtti-kumi kisa" jossa yhdellä pokaus repliikillä voi voittaa loppu vuoden kumit. Minusta se on aika huono kilpailu koska siinä ei ole mitään järkeä. Pokaus-repliikit ovat yleensä lapsille sopimatonta materiaalia. Eikö he ota lapsia ollenkaan huomioon?
Kysyin yhdeltä mies juontajalta, miksi hän hän oli keksinyt sellaisen päiväkahvikeskustelun aiheen. Eli kuulijat saivat muuntaa tavallisten elokuvien nimiä aikuisviihdeelokuville sattuviksi nimiksi. Ylex iltapäivän kuuntelijat innostuivat tästä niin hirveesti että niitä tuli todella paljon. Hän selitti, että jokaisen perheen tulisi ottaa vastuu siitä mitä heidän lapsensa kuuntelevat. Yksi rouva oli soittanut samasta aiheesta ja hän kertoi saman asian tälle rouvalle. Tämä moraali keskustelu oli oikein mielenkiintoinen.

Että tällainen hyvin tuohtunut blogi tällä kertaa...

Sen vielä sanon että ylex toiveisiin kun soitan joku kerta niin pitää soittaa hyvissä ajoin!

Olen muuttanut mielipidettä rex veritaksen suhteen. Jos käykin niin että en pääsisi musiikki-messuille niin yritän tänä kesänä päästä ainakin siihen ohjelmaan!

Että tällaista...

Puhelinlangoilla taas jälleen kerran

Nyt kirjoitan taas puhelinlangoista. Olin jälleen kerran puhlareissa mukana. Laitoin viestiä sinne niin sieltä soitettiin varmistuspuhelu että olenko luurin päässä. Kun soittaja kuuli että minkälainen poika täällä päässä oikein oli niin he meinasivat vissiin perua koko puhelun mutta kun avustaja sanoi että hän tulkkaa kaiken mitä sanon niin mahdollisuuset kasvoivat, lähetykseen pääsystä ei kuitenkaan ollut varmaa tietoa. Minua hermostutti sen koko 3 tuntia, ei se radiossa olo vaan se että tuleeko puhelua.
Huvittavaa oli kun tämä mies soitti ekan kerran joskus aikasemmin niin silloin oli sama toimittaja kyseessä kun meinasin päästä läpi mutta en ilmeisesti mahtunut lähetykseen mukaan. Huvittavaa oli myös se kun sitä ennen tuli parhaan kaverin suosikki kappale, L.Amstrongin wonderful world. Kun puhelu vihdoin pitkän odotuksen jälkeen tuli niin me puhuttiin säästä sekä euroviisuista, sanoin mm. seuraavaa:
Yleensä kuuntelen radiosta euroviisut mutta tänä vuonna oli pakko katsoa telkkarista kun YleX iltapäivän Aino ja Mäkkäri juonsivat euroviisu lähetyksen.
Siinä vaiheessa avustaja ihmetteli kun sanoin myös että minua hermostutti että tuleeko puhelua vai ei, koska viime kuukauden pettymys oli niin hirvittävän kova.
Nyt ymmärrän miksi hän ei soittanut minulle silloin viime kuussa, koska silloin ei mahtunut lähetykseen mukaan.
Silloin minä en tiennyt sitä ja luulin että en päässyt mukaan vammaisuuteni takia. Tarvitsen kuitenkin radiolähetyksiin ja jokapäiväisiin yhteydenpitoihin avustajan/tulkin.

Seuraavan kerran yritän puhelinlankoihin joulukuussa...
Sitä siis odotellessa.

Sävel on vapaa ohjelmaan en ole ikinä päässyt, ehkä sekin päivä koittaa joskus.

Nyt loppuu tähän tämä blogi.

Huvittavaa on myös se puhuin niin kovaa puhelimeen että äitin piti laittaa radiota hiljemmalle :)

Ensi syksyn suunnitelma

Nyt olen suunnitellut jo ensi syksyä... mikäli siis YleX iltapäivä tulee suorana helsingin musiikkimessuilta, menen ehdottomasti sitten sinne! Ainoastaan Rex Veritaksen takia!
Kun kesä on lomailun aikaa, ihmisillä on aikaa soitella sinne ja on mahdotonta päästä linjoilta läpi...
Tämän takia lähetin YleX toiveisiin toiveen. Toivekappaleeni kuitenkin on Rednexin wish you were here ja perusteluna että siintä tulee aina ysäri fiilikset mieleen.
Katsotaan miten käy sen toiveen kanssa...

Tälläistä tällä kertaa...

Iholla sarjasta ei ole kuulunut mitään...

Täytyy siis ottaa suunnitelma 2 käyttöön, eli pitää ottaa perhetuttuun yhteyttä...
Jos sitä kautta saisi näkyvyyttä.
En anna kanavalle 15 ohjelma-aikaa vaan yritän saada Ylelle dokumenttisarjan, 10 jaksoa minua....katsotaan miten hommat sujuu...
En sen takia antaisi kanava 15 aikaa koska haluan näkyvyyttä ja että CP-vammaisuus näkyisi enemmän mediassa. Ylellä ei näy myöskään paljon uskonnollisuutta mutta yritetään saada siihen myös minun kautta muutos.

Tämmöinen mielenkiintoinen blogi syntyi tänään....

Uusi aluevaltaus tiedossa

Kuten otsikko kertoo minulla on uusi projekti käynnistymässä, nimittäin "Iholla" sarjaan haetaan ensimmäistä kertaa miehiä. En miettinyt sekuntiakaan että osallistunko tähän ohjelmaan. Oikeastaan ajatus lähti siintä kun sanoin avustajalle että voi kun pääsisin johonkin ohjelmaan, silloin avustaja kertoi että "Iholla" sarjaan haetaan miehiä. Innostuin niin että heti paikalla laitoin hakemukset sisään. Nyt sitten odotellaan heidän vastausta. Hain sen takia tähän ohjelmaan koska CP-vammaisuus on tabu suomessa. Ihmiset eivät ymmärrä mitä CP-vammaisuus on koska he eivät ole itse kokeneet vammaisuutta. Joskus 60-luvulla tai sitä ennen CP-vammaiset on ollut vaiettu asia, ihmisiä kuoli sen takia että ei ollut oikeaa hoitomuoto. Totta kai en väheksy keuhkotautia enkä synnytystä, silloin riskit olivat paljon suuremmat kuin esimerkiksi nyt. Tämän takia haluan ohjelmaan mukaan koska haluan herättää keskustelua aiheesta. Samalla herättää huomiota sille että vammainen on ihminen siinä missä muutkin. Jos pääsen ohjelmaan niin se tarkoittaa tietysti 6kk kuvaus-sessiota sekä salassapito-sopimusta mitä ei saa rikkoa. Jos minut valitaan sinne, olisin hyvin onnellinen. Lupaan antaa haastattelun NRJ:lle, voicelle, YleX:lle, Novalle ja sitten tietysti korkojen kera ohjelmaan jos he sellaisen haluavat. Tietysti lehti jutut on asia erikseen mutta siihen minä en mielellään lähde mukaan koska sitten he voisivat kirjoittaa jotain semmoista mitä minä en ole sanonut. Katsotaan sitä sitten. Minut yllätti tässä asiassa se mikä äitin reaktio oli. Hän oli innoissaan ja mielissään tästä kaikesta. Jos en pääse ohjelmaan niin sitten pitää kehitellä jotain muuta. Lupaan että jos pääsen niin sitten kun jaksot tulee ulos niin seuraan todella tarkasti ohjelman yhteisöjä ja kommentoin jos saan palautetta tai kysymyksiä. Kirjoitan blogiini joka ikisestä ohjelmasta. Jos siis vain pääsen ohjelmaan mukaan. Nyt loppuu tänä iltana tähän tämä aihe...

kohdat jotka osaan ulkoa raamatusta

Minua pyydettiin kirjoittamaan uskonnollisuudesta tähän blogiin. Ajattelin hyödyntää sitä hyväkseni, olen siis ev.lut mutta käyn helluntai seurakunnissa säännöllisesti, joka lauantai. Olen käynyt vaikka missä hengellisissä tapahtumissa. Olen käynyt myös keski-suomessa juhannus juhlilla. Viime vuoden nuoriso juhla, mitä sieltä tuli, oli niin ravisuttavaa. Olen puhunut siitä kaikille ihmisille. Sen järjesti Oulun helluntai seurakunta. Minä katsoin sen mutta sitten minulle tuli muuta menoa joten siirryin kuulo-etäisyydelle vähän syrjemmälle. Sieltä tuli sellainen näytelmä jossa joukko ihmisiä oli lavalla josta yksi kerrallaan Jeesus tuli hakemaan heitä luokseen. Lopulta sinne lavalle jäi yksi ihminen joka itki ja huusi "hänkin on uskonut pienestä asti Jeesukseen ja heidän koko perhe on uskossa, eikö hän pääse mukaan?" mutta ovi oli jo suljettu. Näytelmän opetus oli siinä että kenenkään uskolla ei ratsasteta taivaaseen, pitää olla se oma usko. Kun kuulin tämän näytelmän toiseen huoneeseen missä olin, hyvä että en meinannut alkaa itkemäään. Oli se niin koskettava, samalla rankka näytelmä että en ollut ikinä ennen nähnyt vastaavaa aikaisemmin. Jos tämä näytelmä esitettäisiin uudestaan niin en katsoisi sitä, menisin toiseen huoneeseen siksi aikaa. Nyt sitten varsinaiseen aiheeseen. Minä osaan tasan tarkkaan ulkoa joulu- sekä pääsiäis-kertomukset raamatusta jotka ovat tosia. Jos haluaa uskoa niin että ne ovat tarinoita niin jokaisella on siihen oikeus mutta minä uskon vakaasti siihen että näin on oikeasti tapahtunut. Jokaista puhetta ei kannata ottaa niin vakavasti mutta semmoiset kannattaa kuunnella jotka on tosissaan tämän asian kanssa. Minä en usko henkilökohtaisesti ns. "kaato-oppiin" eli kun ihmisiä menee seisomaan niin sitten he kaatuvat kun pappi tulee siunaamaan.
Voihan se olla niin että pyhä-henki kaataa ihmisiä mutta ulkopuolisen näkökulmasta ei tiedetä että kaatuvatko ihmiset oikeasti vai toisen ihmisen painostuksen alla. Minun on vaikea hyväksyä tätä "kaato-oppia". Eli että pyhä-henki voisi koskettaa ihmistä niin voimakkaasti että kaikki kaatuu. Tietysti poikkeuksiakin on. Tiedän eräänkin tapauksen joka EI helposti kaadu, on käynyt rukouksissa vaikka kuinka paljon. Yhden kerran kuitenkin kävi niin että yksi vanha setä rukoili hänen puolestaan, silloin tämä henkilö kaatui mutta ei ole tämän jälkeen kaatunut ainakaan minun tietääkseni kertaakaan. Tiedän myös sellaisen tapauksen jossa naispastori laittoi yhden naisen sielunhoitoon kun hän ei kaatunut. Tämän takia minun on hyvin vaikea ymmärtää kaikki "kaatumis-opit".

Että tämmöinen saarna tällä kertaa...

Asia mitä olen syvästi katunut

Kuten kaikki tietää muutin syyskuun alusta omaan asuntoon. Se on ihan mahtava juttu se mutta on täällä ollut vaikeuksiakin josta en halua julkisesti kirjoittaa. Ihan intimiteetti syystä.
Nyt siihen asiaan mitä olen syvästi katunut...
Kadun syvästi seuraavaa asiaa:
Kuten kaikki muistavat olin siellä YleX iltapäivän vieraana elokuun 20.päivä 2012. En kadu sitä hetkeäkään että olin siellä vieraana, päinvastoin pidän sitä mahtavana kokemuksena jota voin suositella kaikille mutta sitä minä kadun oikein kovasti että lähdin sinne liian aikaisin. Oikeesti se olisi ollut paras kohta vierailulle nyt kun on ollut vaikeeta aikaa henkisesti. Olisi päässyt tästä aiheesta edes hetkiseksi pois, keskittyä johonkin kivaan asiaan. Nyt joulukuussa se ei olisi auttanut. Ajattelin tätä vaikeeta asiaa lähes päivittäin, minä jopa itkinkin pari kertaa mutta mikä se asia on, en halua sitä todellakaan kertoa. Se on minun yksityisasia.
Olisin todellakin nyt sen YleX vierailun tarpeessa. Minua oikeasti kaduttaa se että en siirtänyt vierailua myöhemmäksi.
Olin niin innoissani tästä kaikesta mitä YleX iltapäivä tarjosi minulle, päätin ehdottaa kyseistä päivämäärää heille ja se myös kävi heille.
Minä toivon että joku kerta vielä pääsisin radioon vierailemaan kaiken tämän stressaavan ajan jälkeen.
Nyt olen suhtautunut asiaan, tilanne on edelleenkin päällä mutta olen alkanut luopumaan toivosta koska en henkilökohtaisesti voi tälle asialle mitään.
Nyt loppuu tähän hyvin kummallinen blogi-teksti...

Norjan kokemuksia

Huomasin tässä yksi päivä että en ole kertonut sanaakaan Norjan leiristä missä olin viime kesänä!
Lento Osloon meni oikein hyvin, heti kun tulimme perille meitä odotti auto joka vei meidät majapaikkaan jossa tulisimme yöpymään.
Kun pääsimme perille tapasimme niin hirveesti ihmisiä etten muista vieläkään kaikkien nimiä jos joku kysyisi!
Minulla alkoi melkein heti olla niin kova koti-ikävä että oli pakko laittaa viesti tänne koti Suomeen että mulla on ikävä teitä.
Parhaita kokemuksia oli vesisohvalla ajo joka oli moottoriveneen kyydissä. Siellä oli myös köysirata jossa minut laskettiin köyden varaan ja sitten annettiin vauhtia, siinä vaiheessa minua ei pelottanut mutta minulla meinasi tulla itku siinä vaiheessa kun minut nostettiin ylös, eli miten oikein pysyisin siinä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun minä meinasin mennä paniikkiin.
Lopulta selvisin siitä kunnialla ja oli oikein hauskaa. Sitten minä yritin vesihiihtoa mutta se ei oikein onnistunut koska se vedenpaine oli niin kova että olin jatkuvasti veden alla. Se minua harmitti oikein kovasti, ei niin paljoa kuitenkaan koska tiesin että tämä ei tule onnistumaan mutta harmitti joka tapauksessa. Kaikkein pahinta oli se kun avustaja yritti huutaa että pystytkö hengittämään ja enhän minä mitään kuullut kun keskityin olemaan niin rauhallinen kuin suinkin etten menisi paniikkiin, kaiken lisäksi minulla oli vettä korvassa. Kaikkein tylsin ohjelma oli kun tutustuttiin maatilaan missä oli hevosia, lampaita, possuja ja ties mitä. Niitä nyt näkee Suomessakin ihan tarpeeksi. Kaikkein mielenkiintosinta oli kun me menimme kaivokseen maan alle, oli pilkko pimeätä. Täytyy myöntää että se oli oikeesti mielenkiintoista, en ollut ikinä käynyt kaivoksessa mutta nyt on koettu sekin!
Leirin ekana iltana menin tutustumaan muihin leiriläisiin, siellä minä tutustuin yhteen norjalaiseen mieheen joka osasi pikkasen suomea, hän sanoi "hakkaa päälle suomen poika" koska edellinen leiri missä hän oli mukana niin joku suomalaispoika oli opettanut hänelle tämän. Aina kun minä näin hänet niin hän kysyi "suomipoika, how are you doing?" eli mitä kuuluu. Hänestä ja minusta tuli parhaat kaverit! Tutustuin minä muihinkin leiriläisiin mutta tämä norjan mies jäi erityisesti mieleen.
Kun minä lähdin pois sieltä, se oli aivan kauhea kokemus vaikka huvittavaa se oli mutta minä itkin siellä kuin Niagaran putous kun minä kiinnyin niihin ihmisiin enkä voinut sanoa että minä tulen tänne uudestaan koska toisillekin täytyy antaa tilaa. Lähinnä minä itkin sitä että näenkö minä heitä enää koskaan.

Aion suunnitella seuraavaa, jos tämä toteutuu niin olisin hyvin onnellinen.
Aion hakea jos se vain on mahollista niin 2014 Israeliin leirille, se kiinnostaisi minua kovasti, lähtisin tutustumaan maahan. Katsotaan miten äijän käy sitten.
2011 kun minä en silloin Norjan leirille päässyt niin äiti haki silloin Israeliin minulta salassa mutta valitettavasti silloin sieltä tuli tieto että leiri on täynnä. Ainahan sitä kokeilla saa, ja pitää ;)
Että tämmöiset haaveet ja suunnitelmat tällä kertaa...
Nyt loppuu tänä iltana tähän!

Pari radiojuttua joista toinen on ISO

Kuten otsikko hieman kertoo niin minulla on aikomus soittaa sisu-radioon jossain vaiheessa heti kun saan vaan laitettua rahaa skype-tilille. Sisu-radio oli on se kanava joka toimitti OiliOili-ohjelmaa. Nyt siellä on vain puolen tunnin mittainen toiveohjelma osuus mihin saa aina keskiviikko-perjantai aikana soittaa. Minua harmittaa tässä vaiheessa jo että ohjelma kestää vain puoli tuntia, klo 1134-1200. Siellä voi olla varmaan jonkin verran ruuhkaa mutta eiköhän se jossain kohtaan onnistu kun kirjoitan heille etukäteen sähköpostin ja selitän etukäteen kuka olen ja mitä kappaletta toivon että he osaavat etsiä kappaleeni valmiiksi ja että se varmasti löytyy. Minä kritisoin sitä että minkä takia on ängetty toiveohjelma-osuus yhteen ja samaan ohjelmaan, kohtauspaikkaan. On monia ruotsin-suomalaisia jotka haluaisi varmasti lähettää terveisiä radiossa ja jutella ihmisten kanssa kaikessa rauhassa. OiliOili oli kiva ohjelma siinä että siinä ei ollut mihinkään kiire. Oilin kanssa me ollaan edelleenkin yhteydessä aina silloin tällöin, välillä minulle tulee haikea olo ohjelman päättymisen takia. Se ruotsin radiosta.
Toinen suunnitelma on vähän isompi. Kun se Italian radion suunnitelma meni pilalle koska siellä pitäisi olla paikan päällä ja osallistua siihen ohjelmaan, aion osallistua BBC:N vastaavaan ohjelmaan! Lähetän sähköpostia ja aion kertoa itsestäni ja esitän jonkun kappaletoiveen myös sinne. Ongelmaksi tuli se etten tiedä mitä kaikkea heillä on kappale-listalla. En ainakaan aio toivoa U2:sta koska mikäli olen ymmärtänyt oikein niin osa englantilaisista ei pidä U2 yhtyeestä. Mitäköhän siis toivoisin sieltä? Sitä en tiedä vielä itsekkään mutta on minulla muutama mielessä ja tässä vaihtoehtoja: 1)The Beatles - Yesterday 2) Boney M - Rivers of Babylon 3) Josh Groban - You raise me up
Näillä kolmella kappaleella lähden yrittämään Britannian valloitusta!
En tiedä itsekkään mitä tapahtuu muttta minulla on ainakin rohkeutta kokeilla!
Jos he soittavat etukäteen että pääsen lähetykseen niin pyydän kysymykset myös etukäteen.
Avustaja tosin vähän epäili että toiveohjelmassa soittaisivat tänne asti mutta yrittänyttä ei laiteta, on sitä jännempiäkin ja uskomattomampia asioita koettu!

Nyt loppu tämä blogi tähän!

Hetken mielijohteesta tietokilpailuun

Kuten otsikko kertoo osallistuin YleX tietokilpailuun. YleX:llä on iltaisin sellainen kilpailu missä on vastausvaihtoehdot. Yritin aikaisemmin osallistua iltapäivän kilpailuun Rex Veritakseen mutta linjat olivat niin tukossa että puhelin ei kerennyt edes hälyttämään. Suunnittelin osallistua tänään Rex Veritakseen mutta suunnitelmat nyt muuttuivat kun päätettiin hetken mielijohteesta soittaa sinne illan tietokilpailuun. Yllätyksekseni pääsimme heti läpi. Avustaja kertoi minusta toiselle toimittajalle joka käski odottaa linjalla pari minuuttia että kappale soi loppuun. Minua vastaan asettui metsuri savosta joka oli ilmeisesti herännyt vasta, ainakin hän kuulosti siltä. Kisassa on 4 kysymystä eli 2 / kilpailija. Me veikattiin eka vastaus ja oikeinhan se meni ja siirryimme johtoon. Tuli metsurin vuoro ja hän vastasi myös ensimmäiseen oikein. Nyt olimme tasapisteissä. Me tiedettiin sitten seuraavaan kysymykseen vastaus mutta metsuri tiesi myös toiseen omaansa joten tilanne oli 2-2. Tilanne oli niin jännittävä että minulla nousi oikein käsikarvat pystyyn. Minulle meinasi iskeä paniikki että miten tämä ratkeaa. Kisa piti ratkaista "kivi paperi sakset" kisalla jossa toimitajat laskevat kolmeen ja sitten kilpailijat huutavat oman valinnan. Toimittajat laskivat ja sitten minä huusin niin kovaa kuin pystyin että KIVI! Kilpailu ratkesi onneksi minun hyväkseni ja voitin YleX pipon. Kuukauden kuluttua yritän osallistua YleX Rex Veritakseen. Siellä on palkintona YleX pitkät kalsarit. Nyt ainakin tiedän että minun ääni riittää karjaisemaan oman nimeni jos tilanne on tasan siinäkin kilpailussa! Tämä riippuu siitä ottaako YleX toiveet minun kappaleeni soittoon maaliskuussa, jossakin vaiheessa aion osallistua joka tapauksessa Rex Veritakseen. Nyt keskityn muihin radiokanaviin hetkeksi...

Viimeinen oma lista

Tämä tarina alkaa niin että oma lista-ohjelmalla on viimeinen lähetys tänä sunnuntaina. Minä päätin osallistua siihen koska minun edellinen oma lista tuli sillä lailla ulos että en tiennyt sitä ollenkaan. Monenlaisten mutkien kautta olen taas lähettänyt oman listan sinne. Mitä ne mutkat on selviävät joskus. Nyt siihen listaan. Minä kokosin niistä vanhoista biiseistä semmosen oman listan mitä minä olen soittanut ylex:llä. Ensimmäisenä biisinä minä valitsin Bass`n`helenin koskaan älä sydäntäsi. Sen takia että se oli uskovainen yhtye. Se oli minun lähtökohta kun minä tein oma lista kakkosta. Irinan et huomaa valitsin siksi että se kuvaa osittain minua koska olen cp-vammainen ja mun kädet ei toimi sen takia. P.O.D. youth of the nation valitsin sen takia tälle listalle koska en tykännyt siitä silloin kun tein ekan oman listan, mutta nyt minä olen alkanut tykkäämään. Tämän biisin myötä haluan lähettää siskolle terveisiä koska hän tutustutti minut tähän yhtyeeseen. Dido here with me valitsin sen takia tämän listalle koska se soi ekalla listalla ekana biisinä. Tää lähti siitä tämä oma lista innostus kun mun kaverille soitettiin ja hän kertoi minusta oma lista toimittajalle joka kehotti tekemään oman listan. Mietin koko yön niitä kappaleita. Lopulta minä sain nukahettua, kello oli 3:40. Wish you were here valikoitui sen takia listalle että se on hyvä biisi ja se soi mun oma lista kolmosella jonka en tiennyt soivan radiossa kun vasta sitten kun se lista soi radiosta. Tämä on niitä kappaleita jota minä opin kuuntelemaan silloisen radiomafian kautta. Kirjoitin tämän blogitekstin sen takia että avustaja voi kaikessa rauhassa tutustua siihen jotta avustaja osaa tulkata minua suorassalähetyksessä. Muuten omaan listaan ei voi valmistautua kun ei yhtään tiedä mitä ne kysyy.