Tänään ajattelin kirjoittaa siitä kuinka mie tutustuin nykyiseen seurakuntaani. Kaikki alkoi siitä, kun siskoni kävi paikallisessa Vapaaseurakunnassa. Monta vuotta sitä seurattuani menin itsekin tutustumaan ja sain tutustua siihen lämminhenkiseen yhteisöön. Kävin seurakunnassa useita vuosia, kunnes päätin liittyä siihen. Minut siunattiin seurakunnan jäseneksi muutama vuosi sitten. Syy miksi halusin liittyä Vapaaseurakuntaan oli se, että en kokenut luterilaisessa seurakunnassa olevan minun kaltaiselleni ihmiselle sopivaa toimintaa. Arvostan kyllä luterilaista sekä Helluntaiseurakuntaa, mutta Vapaaseurakunnan koin oikeaksi paikalle itselleni ainakin toistaiseksi. Ainoana huolena minulla on se, että nykyisessä seurakunnassa, jossa käyn on lähes pelkästään vanhoja ihmisiä. Jostain syystä nuoret eivät oikein sinne tule. En tiedä johtuuko se siitä, että meidän seurakuntarakennus ei ulkoa päin näytä seurakunnalta ja siksi siitä ei välttämättä tiedä, että sisällä on seurakunnan toimintaa. Olen tykästynyt Vapiksen monipuoliseen ohjelmaan. Viihdyn siellä oikein hyvin. Olen myös itse puhunut siellä muutaman kerran. Koen että saan olla seurakunnassani juuri sellaisena kuin olen.
Joskus olen törmännyt hengellisissä tilaisuuksissa sellaiseen ilmiöön, että ihmiset haluavat rukoilla parantumisen puolesta. Mutta entä jos on niin, että Jumala haluaakin koetella sen sairauden kautta? Mitä jos sairaus kuuluu Jumalan suunnitelmaan? Siksi olisikin hyvä myös kysellä Jumalalta, "onko Sinulla jokin tarkoitus tälle?" Kyllä ihmisiä toki paraneekin rukouksen avulla, mutta aina ei niin kuitenkaan ole.
Tällaista tällä erää.. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Nikke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti